 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä mielipide herätti kiinnostukseni jo jokin aika sitten, mutta en kiireiltäni ole ehtinyt syventyä ottamaan kantaa aiheeseen. No, kiireenihän johtuvat siitä, että olen asettanut itselleni tavoitteita joihin pyrin tietyssä aikataulussa.
Sanot, että elämä täysin ilman tavoitteita on vaikea elää. Olet varmasti oikeassa, tai sitten et. Tässä täytyy jo astua perimmäisten kysymysten ääreen ja asettaa määrite sille elämän tasolle, jota halutaan käsitellä. Jos jätetään keskustelun ulkopuolelle ne joilla ei ole mahdollisuuksia tavoitteiden asettamiseen. Esimerkiksi ne joiden tietoisuuden taso on syystä, tai toisesta laskenut niin merkittävästi, ettei heillä ole kykyä itsenäiseen ajatteluun, niin tuskinpa tavoitteeton eläminen on mahdollista.
Arjessa ihminen asettaa jatkuvasti tavoitteita itselleen ajattelematta edes sitä. Lähes kaikki toiminta lähtee tavoitteen asettamisesta. Aamulla heräät, lähdet töihin, koska sinulla on tavoitteita, joiden toteuttamiseen tarvitset rahaa. Töissä sinulla on tavoitteita, pitää saada jotain valmiiksi, ehkä johonkin aikataluun sovitettuna. Töiden jälkeen ehkä on käytävä kaupassa, koska tiedät, että tarvitset ravintoa. Tavoitteesi on tyydyttää nälkääsi. Käyt suihkussa, koska haluat tuntea olosi puhtaaksi. Se on tavoite. Ihmisen toiminta perustuu tavoitteille.
Mitä tulee tuohon myyntivideoon, silläkin on tavoitteensa. Vaikka siinä toisin ehkä annetaan ymmärtää, sen tavoitteena on kehittää ja tehostaa myyntiä. Tavoitteeseen pyritään kiertotietä. Hämätään todelliset pyrkimykset peittämällä ne oleelliselta vaikuttavien epäolennaisuuksien taa. Kuten toteat kappaleen lopussa: Ostaja ostaa koskaa ei tunne painostusta. Myyntialan ammattilainen tietää, että painostettuna asiakas saattaa ostaa kerran, mutta tuntee helposti itsensä huijatuksi, eikä palaa samaan myyntitapahtumaan uudelleen. Pettynyt asiakas ei ole potentiaali tulevaisuudessa. Myyjän tavoitteena on pitää asiakassuhteet elossa.
Mitä sitten tulee pettymyksiin. Pettymykset kuuluvat elämään, ja niillä on iso merkitys vaikka ne eivät mitään miellyttäviä kokemuksia olekaan. Pettymysten merkitys onkin siinä, että voidaksemme kokea onnistumisia ja onnistumisen riemua, on oltava vertailukohde. Mehän tavoittelemme onnistumisia, ja jotta voisimme kokeaa niitä, on asiaan sisällyttävä myös riski epäonnistua. Onnistumista ei ole ilman vastakohtaa, ilman epäonnistumisen mahdollisuutta.
Tavoitteet antavat suuntaa elämässä, kuten tuossa toteat, mutta ne jättävät aina tilaa myös improvisaatiolle. Ne eivät ole suora, selkeä ja yksinkertainen kaava, jota noudatetaan. Ne elävät ja muuttuvat toteutuksen myötä, eivätkä aina johda haluttuun päämäärään, silti ne ovat tavoitteita, joihin on pyritty. Ne jättävät tilaa haaveille ja unelmille, joilla ei edes ole realistisia mahdollisuuksia toteutuaa, eivätkä ne pois sulje spontaanista hetkessä elämissen riemua
Kiitos todella kiinnostavasta mielipiteestäsi TuijaK. Oli todella mielenkiintoinen ote aiheeseen, ja itsekin hieman sytyin käsittelemään näkemyksiäsi. Aivan kaikkea kirjoittamaani en täydellä vakavuudella allekirjottaisi, mutta mielenkiintoinen keskustelu vaatii vastakkainasettamista. Myötävirtaan soutaminen on aina helpompaa, ja hetken saattaa tuntua jopa miellyttävältä, mutta vastavirta antaa enemmän haasteita. Kiitos
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Tuo on totta tai ainakin lähellä sitä, että ihminen asettaa koko ajan tavoitteita, tietoisesti tai tiedostamattaan. Minullakin on tällä hetkellä tavoitteena kirjoittaa tämä kommentti valmiiksi, mutta jos minulla olisi sen lisäksi vielä mahdollista asettaa tavoitteekseni, että tämä kommentti kääntää pääsi tai muuten vaan on hyvin vaikuttava, jopa ällistyttävä ja täten voin vaikuttaa sinuun jotenkin. Mutta jätän sen tavoitteen pois, tai ainakin yritän. Tämä oli nyt tällainen simppeli esimerkki siitä, mitä ehkä tarkoitin tuossa mielipiteessäni "tavoitteettomalla tilalla". Elämää ei voi elää ilman sellaisia tavoitteita, joissa arki toteutuu suurinpiirtein. Siis oravanpyörä pyörii tai joillakin riippukeinu heiluu. Mutta se, että jätän pois tavoitteestani sen, kuinka tavoitteeni lopulta toteutuu, vapauttaa tilaa ja avaruutta tähän hetkeen, ja silloin löytyy luovuus. Jos teen asiat hyvin ja omalla persoonallani itseäni kuunnellen, ilman jäykkää kuvaa mielessäni, miltä lopputulos näyttää ja tykkääkö siitä maailma tai edes lähipiiri, niin silloin tekemiseni on levollista ja silloin teen sitä oikealla motiivilla.
Puhuit onnistumisesta, joka tarvitsee vastapoolikseen epäonnistumisen. Itse olen oppimassa sellaista asiaa, ettei pettymys tai epäonnistuminen ole tarpeellista. Toki me käytännössä "epäonnistumme", mutta vain siksi, että olemme päättäneet mielessämme, miltä näyttää onnistuminen. Olemme sitä mieltä, että onnistuminen on hyvin noussut kakku, joka vieläpä maistuu hyvältä. Jos tuloksena onkin lässähtänyt, sisältä raaka pannukakku, miksei voisi ajatella, että aha, tämä menetelmä mitä noudatin tuotti tällaisen tuloksen ja vain katsoa sitä kiinnostuneena. En epäonnistunut, vaan onnistuin täydellisesti sillä metodilla, jota noudatin. Jos haluan saada jotain muuta aikaan, minun täytyy muuttaa metodia, prosessia. Kyse on vain prosessista, tulokset ovat aina täysin oikeita ja onnistuneita. No niin, mutta nyt lopetan. Kiitos, että herättelit mut tähän päivään.:)