 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Niin aina.
Luovuuden tuote on aina tekijänsä kädenjälki. Muoto runossa, tai savessa on laatijansa tunteen esiinnousu, kuva mielenmaisemasta ehkä sen herkimmällä hetkellä. Runon ilmaisukieli voi olla arkisen pelkistetty, ja silti se pystyy rakentamaan monipuolisen mielikuvakertomuksen lukijan tulkinnassa.
Tässä runossasi luot koruttomin lauserakentein herkän kertomuksen, josta lukija voi etsiä, ja löytää tulkinnallista symboliikkaa niistä pienistä muodoista, joita savenkäsittelijä vaihtoehtoisesti hakee luovuudelleen. Ehkä yllätyksellisyyttä puuttuukin, mutta senhän korvaa arvoituksellisuus. On sitä tässä.
Jokainen lukijahan tulkitsee runoa omista lähtökohdistaan, joita kokemukset, näkemykset ja mieltymykset muodostavat. Jokainen löytää, tai on löytämättä runojen kielikuvista omat mielikuvansa, oli ne kirjoitettu sinne, tai ei. Minä jotenkin pidän tämän runon yksinkertaisesta ilmaisukielestä, ja siitä kuinka sen avulla olet onnistunut luomaan kokonaisuuden joka toimii. Enkä todellakaan tarkoita yksinkertaisella ilmaisukielellä sitä, että kielellinen ilmaisu olisi puutteellista, tai jotenkin epäkelpoa, vaan juuri päinvastaista. Selkeä kaunis ja kuvaava kieliasu, joka on helposti omaksuttavissa ja silti siinä on tallella jotain salaperäisyyttä. Minä pidin.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Kauniisti asettelet kyllä sanojasi tässä arvioinnissa. Olet jotenkin onnistunut pukemaan sanoiksi juuri sen herkän vireen, joka tuon runon syntyvaiheessa on ollut läsnä. Runo on vanha, enkä muista enää sen syntyhetkeä tarkasti, tuskin lainkaan, mutta jotain tuollaista herkän arkista siinä on ollut läsnä.
Minustakin tässä runossa on salaperäisyyttä, jopa ihan itselleni. Kirjoitan runoja intuitiivisesti ja usein jälkeenpäin alan vasta miettiä, mitä symboliikkaa runo sisältääkään ja mitä se kertoo minusta.
Kiitos kauniista ja rohkaisevasta arvioinnista.