Muotoilen Hot

Huomasin kipristeleväni sormiani kun luin tätä.. Tässä on käsi tuntuma, tai sitten olen herkillä..
Tämä toteaa, rauhallisesti, muotoillen, naisellisesti - ei ole hätää, kaikki järjestyy kyllä. Veneen muoto seuraa siemenkodan funktiota. Me katsomme sinun savimöykkyäsi ja näemme mitä haluamme, taidan olla herkillä..

Täsäa on idea ja se on kaikkien tärkeintä. Minusta se kaipaa silti tiivistämistä. Jos saisit puristettua sen puoleen nykyisestä, niin ihan varmasti se kantaisi paremmin. Nyt nuo säeparit jää monta kertaa hiukka ontoiksi eli ei tuo tarpeeksi uutta, vaan tulee vähän sellainen tyhjäkäynnin tunne.

Miltä tuntuisi: Haluaisin antaa käsien puhua saven kieltä/laittaa laivan soutuveneen tai kukkasen/ilman airoja purjeita terälehtiä/minunlaisen epämuotoisen/erikoisen/josta kukaan ei tiedä mikä se on

Niin aina.

Luovuuden tuote on aina tekijänsä kädenjälki. Muoto runossa, tai savessa on laatijansa tunteen esiinnousu, kuva mielenmaisemasta ehkä sen herkimmällä hetkellä. Runon ilmaisukieli voi olla arkisen pelkistetty, ja silti se pystyy rakentamaan monipuolisen mielikuvakertomuksen lukijan tulkinnassa.

Tässä runossasi luot koruttomin lauserakentein herkän kertomuksen, josta lukija voi etsiä, ja löytää tulkinnallista symboliikkaa niistä pienistä muodoista, joita savenkäsittelijä vaihtoehtoisesti hakee luovuudelleen. Ehkä yllätyksellisyyttä puuttuukin, mutta senhän korvaa arvoituksellisuus. On sitä tässä.

Jokainen lukijahan tulkitsee runoa omista lähtökohdistaan, joita kokemukset, näkemykset ja mieltymykset muodostavat. Jokainen löytää, tai on löytämättä runojen kielikuvista omat mielikuvansa, oli ne kirjoitettu sinne, tai ei. Minä jotenkin pidän tämän runon yksinkertaisesta ilmaisukielestä, ja siitä kuinka sen avulla olet onnistunut luomaan kokonaisuuden joka toimii. Enkä todellakaan tarkoita yksinkertaisella ilmaisukielellä sitä, että kielellinen ilmaisu olisi puutteellista, tai jotenkin epäkelpoa, vaan juuri päinvastaista. Selkeä kaunis ja kuvaava kieliasu, joka on helposti omaksuttavissa ja silti siinä on tallella jotain salaperäisyyttä. Minä pidin.

Hei.
Pidän tuosta kirjoituksen asenteesta tai asennosta. Se on ymmärrettävä, varovaisesti myönteinen mutta realistinen. Sanat ovat tuttuja, ei tarvitse sivistyssanakirjaa tulkitsemisen avuksi. Se olisi ärsyttävää. Kaiken, mikä on sanomisen arvoista, voi sanoa ilman lainasanoja.
Tekstissäsi on tarina, juoni. Se menee eteenpäin. Mutta se on myös vaatimaton, tämä voi olla joskus toivottavaa joskus epätoivottavaa.
Ehkä jos jotain kaipaisin lisää, se olisi yllätyksellisyyttä. Ettei teksti olisi liian selvä, vaan myös arvoituksellinen. Puheenomaisuus on hyvä, mutta sen ei tarvitse olla itsetarkoitus mutta alisteinen viestille.
Runosi on kokonainen, ehjä. Suljettu. Ja siinä tuntuu olevan piilevää voimaa.

Näin mietin. Kiitos runostasi.