Arvostelut käyttäjältä Jästipää

Tarina etenee mukavasti ja lukija saa kokea lisää jännitystä. Hyviä dialogeja ja tuo kuvan ottaminen ravintolassa oli minustakin hyvä idea. Viet tarinaa hyvin ja loogisesti eteenpäin, mikä on tämän kaltaisissa tarinoissa tärkeää.

Jonkin verran oli edelleen kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Lisäksi muutamaan muuhun kiinnitin huomiota...

Toisessa kappaleessa kolme lausetta alkaa "Johannes Juntti...". Kannattaa välttää tämän kaltaista toistoa. Käytä henkilöistä välillä pronomineja tai yksinkertaisesti sanoja "mies", "nainen" jne. Myös sanajärjestystä voi vaihtaa esim. kääntämällä sivu- ja päälauseiden järjestystä, jolla voi myös tällaista toistoa välttää.

Lyhenteiden käyttöä tulisi kaunokirjallisessa tekstissä välttää. Nyt kohdassa missä Koivu luki Paavo Mäkipään kansiosta papereita oli lyhenteitä aika reippaasti mukana. Lukija ei välttämättä aina tiedä mitä mikäkin lyhenne tarkoittaa. Muutenkin kansion papereista löytyvät tiedot oli kirjoitettu luettelomaisesti tekstiin. Tällainen sopii asiakirjoihin, mutta ei oikein kaunokirjallisuuteen.

Mutta hyvä jatko ja koukutti minut jälleen lukemaan ja odottamaan jatkoa... Hyvää työtä! :)

Tämä oli hämmentävä teksti. Ensinnäkin teksti on hyvin kirjoitettu. Huomasin vain muutamia oikeinkirjoitus- tai kielioppivirheitä. Kuvailet hyvin päähenkilön tilannetta ja kokemusta, tunnetta. Osaat käsitellä sanoja. Jos nyt jotain nostan esille, mikä kirjoituksellisesti ei ehkä ihan mennyt minusta nappiin, niin kahdessa kohdaan käytit "melkein" sanaa mielestäni hieman kömpleösti: "etten melkein huomannut sen olemassaoloa" ja "etten tuntenut melkein mitään". Näissä voisi miettiä jotain vastinetta melkein sanalle.

Sitten oli yksi todella pitkä lause:
"Uusi, nopea kosketinsoitto pärähti soimaan, koneella muunneltu ääni kähisi ja väänteli, aivan kuin minä, se toisti jokaisen lauseen viimeistä sanaa, kuiskaten, sitten taas kovempaa, saaden polvitaipeeni hikoamaan, lausui viimeisen sanan kovempaa, saaden sen kuulostamaan epätoivoiselta huudolta." Tämän voisi varmasti jakaa pisteillä useampaan. Lukija hengästyy lukiessaan tällaisia.

Hienosti kirjoitettua, kuvaavaa tekstiä, joka tuo tunnetilan hyvin esille. Varsinaista tarinaa tässä ei ollut, sillä juoni uupuu. Henkilö on tilanteessa, missä hän kokee vahvoja tunnetiloja, mutta mikä on tarinan juoni? Joka tapauksessa hienosti kuvattua kerrontaa.

Edelleen hyvä vire tarinassa jatkuu, mutta nyt hieman alkoi tulla pikkuriikkisen tunnetta, että junnataan hieman paikoillaan. Lisäksi ehkä hieman petyin siihen, miten Cristopherin "vapautus" käsittely sujui, koska hänhän oli tehnyt paholaisen kanssa sopimuksen. Odotin, että tämä vaikuttaisi jotenkin maagisesti siihen, että Christopher pääsee pois. Oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä edelleen löytyi ja tässä tekstissä oli ehkä pienehkö kiireen tuntu?

Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja looginen jatko aiemmille osille. Kaikki neljä tekstiä muodostavat tähän mennessä hyvän yhtenäisen kokonaisuuden ja tarina herättää minussa yhä kiinnostuksen.

En harrasta runoja, joten en ole siinä mielessä hyvä arvostelemaan niitä. Luin kuitenkin tämän ja se kosketti minua. Taiteen tarkoitus on herättää ajatuksia ja tunteita kokijassaan. Tämä todella teki sen. Taisipa ison miehen silmäkulma kostuakin...

Hyvää fantasiatarinaa kirjoitat. Jatko on mielestäni nyt sujuvampi kuin aiemmin täällä julkaisemasi prologi. Oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä oli vielä jonkin verran, mutta vähemmän, kuin ensimmäisessä tekstissäsi. Juoni kulki eteenpäin hyvin ja koukutti ainakin minut lukemaan tarinaa. Nälkäkin tälle jäi, koska tarinahan on vasta alussaan. Tarinassa on tuttuja aineksia, jotka viittavaat satuihin ja fantasiatarinoihin, mutta niitä on kuitenkin yhdistelty uudella tavalla.

Pari lausetta poimin, koska ne pistivät erityisesti silmääni:

"Siihen päivään ei ole enää kuin kaksi kuukautta, tasan kaksi kuukautta tästä päivästä." -> tässä turhaa toistoa, jälkimmäisen sivulauseen voi jättää kokonaan pois.

"Rangaistukseksi sain olla päivänkin sitten kopissa." -> tämä on ontuva lause. Parempi olisi: "Rangaistukseksi sain olla päivän kopissa."

Kiitoksia mielenkiintoisesta tarinasta!

Mielenkiintoinen alku tarinalla ja varsin hyvin mielestäni kirjoitettu. Kirjoitustyylisi on hyvin kuvaileva, elokuvamainen. Oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä en huomannut kuin vain pari eli varsin hyvä kielellinen suoritus. Juoni pääsee hyvin vauhtiin, dialogit ovat hyviä ja mielenkiinto säilyy lukijalla koko tekstin ajan. Tästä alusta ei ihan vielä pääse selville, että tämä olisi vampyyri/ihmissusi jne tarina, mutta viittauksia siihen suuntaan on. Nämä eivät olisi kuitenkaan minulle avautuneet ilman lopussa olevaa kommenttiasi. Oikeastaan ainoa asia mikä minua vaivasi tekstissä oli se, että miksi tämä oli kirjoitettu preesensissä? Se häiritsi ainakin minun lukukokemustani. Vaihtaisin imperfektiin... Itse en nyt ollut ehkä ihan oikeasta kohderyhmästä, mutta voisin hyvin kuvitella, miten teini-ikäiset saattaisivat hyvinkin innostua tällaisesta tekstistä... Kiitoksia!

Tarina jatkuu nyt hieman seesteisemmin, mikä ei kuitenkaan ole huono asia välttämättä. Kun ottaa huomioon, että tämä on osa suurempaa kokonaisuutta lienee ihan normaalia, että pitää olla suvantovaiheitakin välillä. Jos on koko ajan vauhdikasta menoa kokonaisen romaanin mitan verran, se hengästyttää lukijaa. Tässä dialogin kautta tuotiin päähenkilöiden esittelyä lukijalle. Siinä komppaan Tarraa, että tekstistä saa vaikutelman, että se on kirjoitettu kiireessä, mistä syystä oikeinkirjoituksen suhteen on joitain ongelmia. Minä en kadottanut scifin vaikutelmaa, mutta ehkä tässä olisi voinut tuoda miljöötä ja tilanteiden kuvailua enemmän lukijalle?

Herkkä, tunteikas ja taianomainen teksti, joka on täynnä rakkautta... :) Hyvin kirjoitettu teksti, sujuvaa ja luontevaa. Kielikuvia oli käytetty hyvin ja tunnelma tuli herkällä tavalla esille. Jäin kuitenkin miettimään oliko tämä varsinaisesti novelli, koska tässä oli enemmänkin tilanteen ja tunnelman kuvailua, ei niinkään varsinaista juonellista tarinaa. Tästä syystä rokotin pisteen, mutta koska teksti oli minusta muutoin hieno, annoin nelosen. Sen verran tartun oikeinkirjoituksellisiin asioihin, että espanjalainen kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, kun on kansallisuudesta kysymys.

Tarinasi toinen osa jatkuu luontevasti ykköseen ja nyt herättää jo lukijassa mukavia viboja siitä, millaista peliä tässä tarinassa oikein pelataankaan... :) Dialogit ovat sujuvia ja juonen kuljettelu menee hyviä uria pitkin. Edelleen jonkin verran kirjoitusvirheitä, mutta ei pahasti. Yksi asia jäi tässä kuitenkin häiritsemään. Veijo kertoo olennaisen tärkeän tiedon Ninalle tämän isän kuolemasta, mutta se ei tunnu herättävän juurikaan mielenkiintoa Ninassa? Nina kysyy toki pari kysymystä, saa medaljongin, mutta sitten aletaankin kahvittelemaan? Tämä tuntui jotenkin epäuskottavalta. Tekisin tästä kohdasta hieman laajemman. Uskoisin, että Nina olisi huomattavasti kiinnostuneempi, koska isänsä oli kuollut väkivaltaisesti ja vasta nyt sai tietää, ettei asia ollut mennytkään, kuten hänelle oli aiemmin kerrottu. Sellainen varmasti herättää tyttären mielenkiinnon huomattavasti. Dialogin väliin ujuttaisin myös kuvausta siitä, miten Nina suhtautuu tietoon isästään eli kuvaisin hänen eleitään, ajatuksiaan tai reaktioitaan enemmän.

Joka tapauksessa mielenkiintoinen dekkaritarina tästä on kehkeytymässä. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa... :) Kiitoksia!

Mielenkiintoinen teksti. Tässä olisi hyvä alku jollekin suuremmalle. Olen samaa mieltä toisten kanssa, että turhaan tässä olet hätäillyt. Oletan, että kyse on jostain kirjoitusharjoituksesta ja tästä syystä viidessätoista minuutissa on teksti syntynyt, mutta tätä olisi kannattanut siitäkin huolimatta ensin korjata ennen tänne tallennusta. Mutta siitä huolimatta pidin kuitenkin tekstistä, vaikka kieltämättä lukuisat virheet häiritsivät lukukokemusta. Kiinnostava teksti, jolle mielellään toivoisin näkeväni jatkoa...