Tarinasi toinen osa jatkuu luontevasti ykköseen ja nyt herättää jo lukijassa mukavia viboja siitä, millaista peliä tässä tarinassa oikein pelataankaan... :) Dialogit ovat sujuvia ja juonen kuljettelu menee hyviä uria pitkin. Edelleen jonkin verran kirjoitusvirheitä, mutta ei pahasti. Yksi asia jäi tässä kuitenkin häiritsemään. Veijo kertoo olennaisen tärkeän tiedon Ninalle tämän isän kuolemasta, mutta se ei tunnu herättävän juurikaan mielenkiintoa Ninassa? Nina kysyy toki pari kysymystä, saa medaljongin, mutta sitten aletaankin kahvittelemaan? Tämä tuntui jotenkin epäuskottavalta. Tekisin tästä kohdasta hieman laajemman. Uskoisin, että Nina olisi huomattavasti kiinnostuneempi, koska isänsä oli kuollut väkivaltaisesti ja vasta nyt sai tietää, ettei asia ollut mennytkään, kuten hänelle oli aiemmin kerrottu. Sellainen varmasti herättää tyttären mielenkiinnon huomattavasti. Dialogin väliin ujuttaisin myös kuvausta siitä, miten Nina suhtautuu tietoon isästään eli kuvaisin hänen eleitään, ajatuksiaan tai reaktioitaan enemmän.
Joka tapauksessa mielenkiintoinen dekkaritarina tästä on kehkeytymässä. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa... :) Kiitoksia!