Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Tarinan pääidea, eli miten aatelistyttö ei halua noudattaa tiukkaa etikettiä, iskee ainakin itseeni hyvin, samoin tykkään ajatuksesta tuulen hallitsemisesta. Mutta teksti itsessään on jotenkin turhan hätäilevää, ja kaipaisin vähän syvyyttä hahmoihin. Tässä ei hirveästi muuta saa heistä irti kuin että äiti haluaa Chelsean elävän etiketin mukaan ja Chelsea taas ei. Jos siis päätät jatkaa tarinaa, niin esimerkiksi seuraavia olisi mielenkiintoista nähdä siinä:

-Enemmän taustoja: esimerkiksi miksi äiti kokee etiketin niin tärkeänä, mihin se vaikuttaa hänen elämässään, onko jotain muita henkilöitä joiden silmissä äiti haluaa heidän perheensä näyttäytyvän etiketin mukaan elävinä aatelisina? Entä onko äidin ja Chelsean välisessä suhteessa mitään muuta kuin tuo kiistä etiketin noudattamisesta?

-Mistä Chelsean tuulenhallinta-taito on peräisin?

Jännä otus tuo Sunnuntai... millainenkohan lienee kaikessa sunnuntaisuudessaan...

Hyvin kirjoitettu, mystinen tarina. Varmaan jännä fiilis Dysenkolla kun kaikkien noiden vuosikymmenten jälkeen alkaa vähän ymmärtää Sunnuntaita, mutta ei sitten kuitenkaan varsinaisesti... Hyvin käytetty elämä. Ehkä olisi vähän enemmän voinut vielä avata Sunnuntain todellista luontoa.

Hauska ja vauhdikas tarina. Jotain pientä kritiikkiä:

Monet asiat ratkesivat aika helpon oloisesti, esimerkiksi sopiva turvabunkkeri sattui juuri kohdalle ja kirjaston salahuoneesta sattui löytymään just sopiva kaiken ratkaiseva nappi.

Salakieltä purettaessahan Samuel ehdotti heti oikeaa koodia, eli joka toista kirjainta. Miksei se toiminut, kuin vasta myöhemmin "kemianopettajan" ehdotettua samaa?

Aikamuoto hyppeli tarinassa. Eli välillä "minä teen jotain" ja välillä "minä tein jotain". Olisi helpompi lukea jos se pysyisi koko ajan samana.

Lukemista helpottaisi myös jos olisi enemmän kappalejakoja.

Yksi virhe löytyi: "Osoitan pientä, smaragdin näköistä kiveä hänen ranteessaan ja Samuelkin kumartuu tutkimaan sitä. “Onko Samuel alien?�, hän kysyy kauhuissaan." Tässä kai Samuel kysyy kauhuissaan että onko Jesse alien?

Mutta kokonaisuutena oli ihan hauska lukea. (Vaikkakin ehkä itse luokittelisin tämän enemmän fantasiaksi kuin scifiksi.)

Luin kaikki 7 tähän astista osaa enkä jaksanut arvostella jokaista erikseen niin tämä on jonkinlainen yhteenveto niistä.

Aihe ei ole itselleni kovin kiinnostava kun en hevosista mitään ymmärrä, mutta teksi itsessään on ihan ok-tasoista. Alku oli ehkä vähän tylsähköä, ja joissain luvuissa on vähän turhan paljon kohtauksia missä ei varsinaisesti tapahdu mitään, mutta mielestäni tarina on parantunut edetessään. Ja vaikuttaa siltä että nyt se vasta on oikeasti kunnolla alkamassa.

Hahmot on ihan hyviä, ja ehkä mielenkiintoisinta on noiden tyttöjen väliset suhteet. Ja tietty tuo susi-homma, vaikka siitä olisin kyllä kaivannut lisää infoa. Nyt tarinassa tuodaan esille tuollainen koko Kiiran elämän mullistava tieto, mutta sitä ei hirveästi käsitellä. Varmaan Kiira kuitenkin kävi asiaa läpi aika paljon enemmänkin kuin vain totesi itsekseen että "Jaha, minä olen siis puoliksi susi. Cool."

Ehkä hauskin yksityiskohta oli kun Kiira pohti että olisi voinut mainita kavereilleen että on susi, ja samantien Kristiina huutaa "Susi!" Hetken jo luulin että jaha, nytkö Kristiina on joku ajatustenlukija. :D

Teksti on oikein hyvää; ironisesti ainoa kirjoitusvirhe jonka huomasin oli ihan ensimmäisessä sanassa :D.

Itse tarinaan on aika vaikea päästä sisälle. Kesti kauan ymmärtää mistä siinä ollenkaan on kyse. En ole ihan varma ymmärränkö vieläkään :D. Pitäisi varmaan lukea muutaman kerran uudestaan ajatuksella jos haluaisi päästä kunnolla sisään. Vaikutti ihan mielenkiintoiselta satiirilta kuitenkin, vaikka vähän haastavaa luettavaa kun siinä ei hirveästi tapahtunut mitään.

Ihan hyvää tekstiä. Vähän enemmän taustoja olisi ollut kiva saada. Mistä lordi sai orjansa, mitä varten lordilla oli maaginsa, tai miksi sielukivi on kuolemaakin pahempi asia? Ja oliko orjattarella itsellään jotain tarinaa, vai oliko hän vain joku satunnainen orja joka nyt tässä tuli tiensä päähän? Lisäisi mielenkiintoa jos tietäisi vähän enemmän miten hän oli tähän päätynyt, vaikka onhan siinäkin tietty viehätys että hahmossa itsessään ei ole mitään erityistä, vain orja monien muiden lordin orjien joukossa.

Hyvää tekstiä, vaikka joitain pieniä kirjoitusvirheitä löytyykin. Tunnelma on hyvä läpi koko tarinan, vaikka vähän enemmän taustoja jäin kaipailemaan tarinalle ja hahmoille. Tilanne vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja olisi kiva tietää miten tähän on tultu. :)

Loistavan yksinkertainen tarina! Loppu vähän töksähti, muuten täydet pisteet! Olisi myös ollut hauska tietää mihin lajiin valinta lopulta kohdistuu, mutta jätetään se jokaisen itse pohdittavaksi.

Teksti on mielestäni oikein hyvää. Tässä prologissa ei hirveästi saa kiinni siitä mitä on tapahtunut, mutta ehkä se avataan myöhemmin?

Yksi kohta on vähän hassusti kirjoitettu: "Hän tiesi sen olevan verta, viattoman verta jonka ei olisi tullut ikinä kohdata sellaista loppua minkä koki."

Tuossa sanotaan että veren ei olisi tullut ikinä kohdata sellaista loppua. Tarkoitus kaiketi kuitenkin on että viattoman henkilön ei sitä olisi tullut kohdata?