 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Nanorobotit oli jännä keksintö. Hauskasti myös kyläläiset luulee niitä taikuudeksi.
Pääasiallinen kritiikkini tähän tarinaan on sama mitä olen joihinkin muihinkin tarinoihisi kommentoinut. Hahmot ei ole kovin persoonallisia. Tarinan alku oli mukava, mutta Amoksen lähdettyä suorittamaan tehtäväänsä hän tuntuu lukijan näkökulmasta operoivan jotenkin autopilotilla. Tarkoitan, että itse en ainakaan saanut kiinni siitä miksi Amos päättää tehdä asioita joita hän tekee. Valkoista tornia esimerkiksi olisi voinut pohjustaa vähän, nyt Amos vain ottaa sen suunnaksi ilman kovin kummoisia selittelyjä. Samoin kun hän lähtee konevelhojen asuinsijoille, niin siinä on pitkä kohta missä kerrotaan kaikki mitä hän tekee, mutta ei yhtään että miksi.
Tarina loppui aika äkisti. Siihen olisi voinut koittaa saada vähän enemmän jotain jälkipuintia mukaan.
Huomautan vielä yhden asian, joka ei varsinaisesti ole kritiikkiä. Kun konevelhot hyökkäävät kylään, niin ensimmäisenä tulen avaa eräs kyläläisistä. Tässä kohtaa lukija ei vielä tiedä kunnolla mistä on kysymys. Itselle ainakin, kun en ollut vielä varma onko konevelhot oikeasti pahoja, niin iski sellainen tunne että älä nyt hyvä mies ala niitä noin vain ampumaan! Myöhemmin toki varmistuu että pahojahan ne on. En tiedä haitko tuollaista hetkellistä ristiriitaista reaktiota, mutta jos et, niin voisi lukijallekin kertoa miksi konevelhot on pahoja ennen kuin aletaan avaamaan tulta niitä kohti. (Vaikka niiden ampuminen taisikin olla aika turhaa. Hyvä keksintö muuten nuo tulitukseltakin suojaavat nanorobotit.)
Mutta ongelmistaan huolimatta ihan kiva tarina.
