Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Alkaa hyvin. Eka lause menee suoraan asiaan!

Susanne on vakuuttava, vaikkei kovin mukava hahmo. Pointsit eläinlääkärille siitä että ei suostunut lopettamaan Möttöstä tuskallisesti. Kuten tässä onkin jo kommentoitu, niin lopussa on hyvä twisti mukana kun Susanna yksinkertaisesti ostaa uuden sormen, ja näin palataan takaisin lähtöpisteeseen. Vaikkakin tonni kuulostaa aika halvalta hinnalta sormesta, itse en kyllä niin halvalla luopuisi omastani! :P

Luinpas jotain vähän vanhempia novelleja.

Tämä oli ihana, vähän pessi-ja-illusiamainen tarina. Hyvin ammennettu suomalaisesta mytologiasta. Lukijana todella samaistuin Miskaan ja Venlaan. Hyvin kuvailtu niin veden kuin metsänkin väki. Ja menninkäinen oli hauska. Joissain kohdissa oli hankala tietää ollaanko nykyajassa vai jossain takaumassa, vaikka takaumat taisikin olla aina imperfektissä ja nykyaika presenssissä, niin että sinänsä ne kyllä erotti.

Alun prologi tuntui vähän irralliselta. Olisin ehkä tykännyt enemmän jos siinä kerrottu info olisi ripoteltu sinne tänne mukaan tarinaan.

Huh, aika karu tarina. Omaperäisen tilanteen olet rakentanut. Tyylikkäästi toteutettu, ilman turhia selittelyjä. Vaikka ehkä itse olisin kuitenkin vähän kaivannut jotain tietoa siitä että miten ihmeessä nämä kirjainnimiset ihmiset on tollaseen paikkaan päätynyt, mutta kuitenkin ihan hyvä ratkaisu jättää se avoimeksi. Tyly lopetus. "Koska minä voin" tiivistänee aika hyvin koko homman, kuka se sitten onkaan joka sen lausuu.

Onko tämä tekstipätkä osa jotain isompaa kokonaisuutta? Tuntuu nimittäin että tästä puuttuu paljon.

Teksti on hyvää ja helposti luettavaa. Mutta tässä ei hirveästi avata minkälaisessa maailmassa eletään, vaikka tulee sellainen vaikutelma että kirjoittajalla olisi kyllä kaikki hyvin hanskassa. Jos tämä tosiaan on pätkä jotain pitempää tarinaa niin voisi varmaan olla hyvä kokonaisuus, mutta pelkästään tämän perusteella paha sanoa, kun tässä kerrotaan vain tuosta yhdestä tapahtumasta ilman tilanteen taustoja. Ja jos ei ole osa isompaa tarinaa niin ainakin tästä varmasti voisi rakentaa sellaisen.

Nanorobotit oli jännä keksintö. Hauskasti myös kyläläiset luulee niitä taikuudeksi.

Pääasiallinen kritiikkini tähän tarinaan on sama mitä olen joihinkin muihinkin tarinoihisi kommentoinut. Hahmot ei ole kovin persoonallisia. Tarinan alku oli mukava, mutta Amoksen lähdettyä suorittamaan tehtäväänsä hän tuntuu lukijan näkökulmasta operoivan jotenkin autopilotilla. Tarkoitan, että itse en ainakaan saanut kiinni siitä miksi Amos päättää tehdä asioita joita hän tekee. Valkoista tornia esimerkiksi olisi voinut pohjustaa vähän, nyt Amos vain ottaa sen suunnaksi ilman kovin kummoisia selittelyjä. Samoin kun hän lähtee konevelhojen asuinsijoille, niin siinä on pitkä kohta missä kerrotaan kaikki mitä hän tekee, mutta ei yhtään että miksi.

Tarina loppui aika äkisti. Siihen olisi voinut koittaa saada vähän enemmän jotain jälkipuintia mukaan.

Huomautan vielä yhden asian, joka ei varsinaisesti ole kritiikkiä. Kun konevelhot hyökkäävät kylään, niin ensimmäisenä tulen avaa eräs kyläläisistä. Tässä kohtaa lukija ei vielä tiedä kunnolla mistä on kysymys. Itselle ainakin, kun en ollut vielä varma onko konevelhot oikeasti pahoja, niin iski sellainen tunne että älä nyt hyvä mies ala niitä noin vain ampumaan! Myöhemmin toki varmistuu että pahojahan ne on. En tiedä haitko tuollaista hetkellistä ristiriitaista reaktiota, mutta jos et, niin voisi lukijallekin kertoa miksi konevelhot on pahoja ennen kuin aletaan avaamaan tulta niitä kohti. (Vaikka niiden ampuminen taisikin olla aika turhaa. Hyvä keksintö muuten nuo tulitukseltakin suojaavat nanorobotit.)

Mutta ongelmistaan huolimatta ihan kiva tarina.

Hahah, täähän oli hupaisa! Hauska pohdiskella läpi tarinan että onko Martti tosiaan vastaanottanut viestin Arcturuksesta vai onko tää vaan jotain piinkovan alkoholistin huuruilua. Ja toi epilogin viimeinen repliikki! Kiitos tästä naurusta. :D

Pikkujuttuna huomautan, että tässä sanotaan signaalin kulkevan Arcturuksesta kohti Linnunrataa, mutta itse asiassahan Arcturus on tähti Linnunradan sisällä, aikalailla meidän lähinaapurustossa. Nojoo. Ja eikö tämä muuten olisi luokitukseltaan scifiä? No, miten vain, hyvä tarina oli kuitenkin!

Oi voi Aatos... Tää oli kivasti kirjoitettu, vaikka kovin surullinen loppu. Iski vahvasti tunteisiin. Helppo samaistua pikkupojan fantasioihin. Myöskin joitain mahtavia kielikikkailuja mukana, esim "Mutta todennäköinen ei ole totta, se on vain toden näköistä."

Luin kaikki Geenivaras-sarjan osat, tässä jonkinlainen oma yhteenvetoni.

Tarina sijoittuu mielenkiintoiseen futuristiseen maailmaan. Juoni on hyvä, ja etenee aika sopivasti eteenpäin. Vähän enemmän kuvailua voisi olla mukana tästä oudosta maailmasta. Etenkin joitain ihan perusasioita olisi mielestäni pitänyt kertoa. Useamman kerran viitataan 2000-lukuun menneinä aikoina, mutta missään ei taidettu mainita mitä maailmanaikaa tässä nyt eletään? Ja paikka minne tämä sijoittuu, Europolis, on ilmeisesti jossain Euroopassa? Biomafia jäi myös hyvin epämääräiseksi organisaatioksi. Mikä sen tarkoitus on? Tai mihin geenivarkaiden varastamia geenejä, joita Välittäjälle (joka oli muuten ihan toimiva vastustaja paljastuessaan pääpahikseksi) myydään, sitten käytetään?

Hahmot jäi myös aika pintapuolisiksi, mutta tällaisessa juonivetoisessa tarinassa se ei niin haitannut. Ehkä vähän yllättäen sanoisin että suosikkini oli Viktor Waters, vaikka aika sivuhahmo olikin. Päähenkilöt ei hirveästi häntä arvostaneet, mutta aika kova saavutus kuitenkin kyseiseltä tutkijalta, pysäyttää vanheneminen. Vähän toki häikäilevästi suunnitteli hyötyvänsä tästä. Ei mikään mukavan tuntuinen ihminen, mutta ei silti olisi ansainnut kuolla juuri kun oli keksinyt kuolemattomuuden! (Vaikka on tuossa tiettyä hienoa lyyrisyyttä.)

Sellaista asiaa mietin vielä useaan otteeseen, että miksi geenivarkaiden piti aina viiltää uhriinsa haava. Eikö kohteen geenit voisi varastaa esim vaikka nappaamalla hiuksen päästä?

Luin kaikki Alkemistiruhtinaan osat ja kommentoin tässä nyt koko kokonaisuutta.

Tästä jäi vähän ristiriitainen fiilis. Toisaalta mielestäni luomasi maailma vaikuttaa siistiltä. Tarinan konsepti on oikein hyvä, vaikkakin aika perusfantasiaa. Mutta toteutus tuntuu vähän hätiköidyltä. Allekirjoitan suuren osan siitä mitä L.R. jo kommentoikin.

Olisin halunnut päästä paneutumaan paljon syvemmälle maailmaasi. Tässä kaikki on kuvailtu aika pintapuolisesti. Paikkojen kuvailu on ehkä parasta, vaikka ei tässä hirveän monia paikkoja ehditä nähdä. Hahmot jää myös hyvin ohuiksi eikä niihin pääse kunnolla kiinni, mikä on sääli, koska uskon että tästä olisi voinut rakentaa hyvinkin toimivan kokonaisuuden. Vaikkapa Nimin konsepti vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta kovin persoonalliseksi hahmo ei rakennu. Samoin Alkemistiruhtinas itsekin, kun hänet esiteltiin niin vaikutti ihan lupaavalta pahikselta. Tykkäsin kovasti ajatuksesta siitä että hän esittää osaavansa taikoa mutta ei oikeasti osaa mitään silmänkääntötemppuja kummempaa. Tästä olisi voinut rakentaa jotain todella mielenkiintosita, mutta sitten tällä tiedolla ei ollutkaan juurikaan merkitystä tarinassa. Rautakasvo oli ehkä kaikista mielenkiintoisin hahmo, jota myös hyödynnettiin vähän paremmin, vaikka kyseinen demoni lopulta voitettiinkin aika helpon oloisesti.

Varmaan juuri hahmojen pinnallisuuden takia niiden tekemät ratkaisut tuntuu jotenkin konemaisilta. Kerrotaan mitä he päättävät tehdä mutta ei sitä miten he päätyvät kyseisiin ratkaisuihin.

Päähenkilöiden väkivalta tuntuu myös huonosti perustellulta. Vaikka Nimin sanotaankin välttävän turhaa tappamista, niin he tappavat kuitenkin vihollisiaan aika surutta. Syy kai on se että he katsovat Alkemistiruhtinaan syöksemisen vallasta oikeuttavan tämän, mutta tarinassa ei olla nähty Ruhtinaan tekevän mitään muuta pahaa kuin nyt vähän nyhtävän veroja. Itse en ainakaan voi puoltaa sitä että tämä oikeuttaisi soturien surutta surmaamista. Olisi ollut hyödyllistä näyttää enemmän että miksi Alkemistiruhtinas nyt on niin paha että hänet pitäisi saada vallasta.

Tää oli kyllä hyvin kirjoitettu. Ei ihan omaa genreäni tosin. Tekstiä luki mielellään, mutta vähän vaikea saada selkoa tapahtumista. Tai ehkä en vaan ollut riittävän tarkkana. Täytyi loppuun päästyä vielä selata uudestaan läpi että ymmärsin mitä oikein oli tapahtunut. Mutta ihan kiva pikku kertomus, erityisesti dialogi oli hauskasti kirjoitettu ja loppu oli kyllä hyvä. Laittoi suorastaan hymyilyttämään, vaikka tilanne olikin koomisuudestaan huolimatta aika synkkä.