 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Miellyttävää, omaperäisellä tavalla kerrottua tekstiä. Tätä oli kiva lukea. Vaikka välillä kyllä oli turhaakin maalailua mukana, niin se sopi tähän tyyliin kuitenkin.
Olen samaa mieltä Dhannen kanssa siitä, että hirveän paljon juonta tässä ei ollut. Mutta itseäni se ei erityisemmin haitannut. Tarinana tämä ei ole kovin kummoinen, mutta tässä on mukava, sateisen synkkä ja jopa aavemaisen abstrakti tunnelma. Tämä tosiaan keskittyi enemmän filosofointiin, ja tarina tuntui lähinnä antavan sille jonkinlaiset puitteet. Tykkäsin kyllä siitä. Tähän tyyliin ei oikein olisi sopinutkaan jos Mikosta tai Tapiosta olisi kerrottu hirveän paljon enemmän. Ei Mikko mitenkään erityisesti säväytä hahmona, mutta ei se tuntunut olevan tässä tarkoituksenakaan.
Itse myös tykkäsin siitä että eri luvuissa oli eri kertoja. Se sopi ihan hyvin tähän outoon tyyliin, ja toi ihan virkistävää vaihtelua novellin kulkuun. Lukukokemuksena tämä oli mukavan omaperäinen, ja vaikka yleensä kyllä luen mieluummin hyvää tarinaa kuin omaperäistä tunnelmointia, niin tästä tosiaan tykkäsin.
