 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tässä kommentteja koko Varjojen tanssi -saagaan.
Olen useampia sun tarinoita jo lukenut, ja muistan aiemmin vierastaneeni usein niiden avauksia. Vaikka tässä: "Kaksi ratsastajaa saapui pienehköön kaupunkiin iltahämärän tienoilla. Väsymyksestä nuokkuva vartija avasi heille paksuista tukeista kyhättyyn muuriin istutetun jykevän tammisen kaksoisoven varmistuttuaan kurkistusluukusta katsottuaan, että he olivat luotettavia."
Tämä ei vielä hirveästi avaa mistä on kyse, mutta menee kuitenkin suoraan asiaan. Tällainen jonkun hahmon saapuminen johonkin paikkaan on ollut useammassakin sun tarinassa alkuna. Olen tavallaan oppinut tykkäämään tästä tyylistä, vaikkei toi tapahtuma nyt sinänsä vielä kovin merkityksekäs olekaan, että kyseiset ratsastajat saapuvat kaupunkiin.
Alku oli kiinnostava, kun selvisi taikuuden käytöstä ja ihmisten asenteista sitä kohtaan yhtä sun toista. Ja sitten lähdettiin metsään loihtijoita etsimään. Mutta syyt tähän jäi aika hatariksi. Kaupunginjohtajan pyynnöstä kai se oli. En edes oikein muista, kai se jossain ensimmäisistä osista kerrottiin, että miksi tuo ryhmä oli koossa velhoja jahdatakseen, mutta se ei oikein pysynyt mielessä. Olisi siis voinut vähän enemmän painottaa sitä, että MIKSI nuo hahmot, joista lukija ei hirveän hyvin saanut kiinni kuin nyt ehkä Vailista, Arrenista ja Meiasta, olivat tässä porukassa mukana. Tai palata tähän muutenkin kuin ehkä lyhyesti mainitsemalla asia silloin kun keskusteltiin kaupunginjohtajan kanssa.
Metsässä sitten oli sinänsä ihan mielenkiintoinen kohtaaminen ensin hämähäkkien ja sitten jättiläisen ja peikkojen kanssa, mutta nämä pitkittivät kerrontaa kyllä liikaa. Unohtui jo melkein kokonaan se syy että miksi täällä metsässä nyt ollaankaan. Vasta velhojen ja noitien kohtaaminen oli tarinan kannalta erityisen tärkeää, niin nuo aiemmat vastoinkäymiset olisi mielestäni voinut mennä läpi paljon nopeammin, tai edes muistuttaa lukijaa siitä että ei täällä metsässä millään huviretkellä tai survival campilla olla, vaan niitä velhoja jahtaamassa.
Sitten hahmoista. Tässä kävi sillein klassisesti, että hyvis-hahmot tuntuivat oikeastaan kaikki aika tylsiltä, ja pahikset olivat paljon mielenkiintoisempia. Kuurataikuri oli ihan vaikuttava jo hiippaillessaan pergamenttivarkaissa, ja sitten hänen siskonsa ja se korppia olallaan pitävä velho olivat myös kiinnostavia. Vaikkei heistä paljon selvinnytkään. Se oli kova temppu että Kuurataikurin sisko joi sen liemen joka piti hänet hengissä. Ja siitä pointsit että pystyit tappamaan melkein koko köörin hyviksiä - se tuntui ihan luontevalta eikä mitenkään pakotetulta shock valueta hakevalta tempulta. Joskin vähän kliseisesti ne ainoat hengissä selviäjät oli ne ainoat joihin lukija oli päässyt samaistumaan, ja kuolleet hahmot enemmän sellaisia "turhia" hahmoja. Mutta kuitenkin vaatii jo vähän pokkaa tapattaa noin iso osa tarinan hahmoista.
Enkelipelastaja tuntui aika puusta vedetyltä. Tai siis olihan se ollut mukana läpi tarinan, mutta missään kohtaa ei annettu mitään varsinaista, ainakaan itseäni tyydyttävää selitystä sille että miksi tämä suojelusenkeli haluaa niin varjella Vailia.
Päästyäni toiseksi viimeisen osan loppuun olin vielä ihan toiveikas että tästä tulee vielä jotain hyvää. Mutta täytyy myöntää että loppu oli vähän pettymys. Tuntuu että tarina ei ollut kunnolla vielä päässyt edes käyntiin. Kuurataikuri vaikutti hyvältä pahikselta, mutta tässä hänestä ei sitten ollutkaan mitään vastusta. Enkelin ja yhtäkkiä myös Jumalan voimilla Vail hoitaa homman kotiin. Kahden viimeisen osan julkaisun välillä olikin aika pitkä tauko. Suo anteeksi, mutta tässä tuli sellainen fiilis kuin olisit paljon myöhemmin muistanut että ai niin, tuokin tarina on kesken, ja sitten kiireellä kyhännyt nyt vain jonkinlaisen lopun tähän.
Myöskin joissain osissa kerronta hyppeli aika paljon eri hahmojen välillä. Sinänsä se on mielestäni ihan ok, mutta kun hypätään sellaisiin hahmoihin joista lukija ei tiedä paljon mitään, ja ollaan hyvin lyhyt pätkä aina kerrallaan jonkun hahmon näkökulmassa, ennen kuin siirrytään seuraavaan, niin se kävi vähän sekavaksi.
Tiivistettynä siis, saagan alku oli ihan lupaava, mutta lopusta en oikein tykännyt.
