Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Tämä tuntui nopeasti kasaan kyhätyltä, ilman sen tähdellisempää merkitystä. Kirjoitusvirheet alkavat jo haitata, hätäisyys nousee ensimmäisestä osasta kolmanteen, joista tämä on selvästi heikoin. Huomioi yhdyssanat, ettei lauseesta tule ihan hassua. Et tuo mitään oivaltavaa, hauskaa tai mietittävää tarinallasi, aiemmissa oli vähän jotain ideaakin. Pistä harkintaan koko mummi-teksti, muokkaa mieluusti samaan tyyliin sopivaksi, kuin aiemmat Lapsen silmin -osat.

"karttakepillä osoitin Pekkaa olemaan hiljaa kokouksessa." Hah, loistavaa! :D

Välillä olet mahtava, talenttia siis löytyy, se pilkahtelee. Mutta sitten se painuu taas, osittain kirjoitusvirheiden ja osittain kömpelön kirjoittamisen vuoksi. Eli lisää harjoittelua, vähän enemmän juonen viilaamista ja hyvää tulee! Olen Alapon kanssa samaa mieltä, että loppu tarvitsee jotain. Ensimmäisen osan loppu oli hyvä!

Lähes loppuun asti ajattelin, että minua ei kyllä kiinnosta lukea yhtään teidän barbileikeistä. Mutta paransit ihan lopussa, pidin sittenkin juonestasi. Mutta aloitat huonosti, et osaa ylläpitää mielenkiintoa. Kuinka moni tämän aloittaa ja jättää kesken, pääsemättä sinne loppuun, joka on oikeasti hyvä! Mieti siis alkua uudestaan. Jätä turha pois, ei ole tärkeää tietää missä leikittiin jne. Tuo muitakin ajatuksia elämästä tähän kirjoitelmaasi.

Olit selvästi nähnyt vaivaa tekstisi eteen, olit lukenut sen useaan kertaan ja korjaillut virheitä. Osaat siirtyä tilanteesta toiseen, hyppiä ajassa isompia ja pienempiä pätkiä sujuvasti, kirjoittaa kaiken yhteen sopivasti ja käyttää sanoja niin, ettei mikään pistä pahasti silmään. Sinunkaltaisten kirjoittajien ei tarvitse enää keskittyä harjoitusteksteihin, vaan nyt kuuluu alkaa työstää jotain todellista, mitä tarjota sitten eteenpäin.

Juoni oli todella ennalta-arvattava ensimmäisistä virkkeistä asti. Siinä mielessä sitä oli tylsä lukea. Tämä 'tarina' on myös ollut paljon tapetilla viime vuosina uutisina ja kokemuksina, joten oli pitkäveteistä lukea sama juttu lähes sana sanasta fiktiivisenä kertomuksena kaiken lisäksi.

Olen samaa mieltä NinnuHolmin kanssa, että olet tehnyt lopusta liian vastaikkain asetetun. Koko teksti oli aivan liian musta-valkoinen. Jos olisit saanut siihen jotain, mistä lukija olisi yllättynyt, teksti olisi kohonnut ihan eri tasolle. Nyt tämä oli 'mielikuvitukseton' ja kaikkien tuntemalla muotilla mentiin ihan ensimmäisistä sanoista viimeisiin asti. Myös tuo jälkeen jäänyt nukke on varmaan kaikista käytetyin esine kuvaamaan lapsen hengen menettämistä.

Tuota... Huh. Olet kyllä keksinyt aikamoisen juonen. Tuntui, että hullummaksi vaan menee, mutta onneksi tajusit vähän ottaa ohjia käsiisi lopussa. Eli ihan katastrofiin ei päädytty, vaan nidoit tarinalle lopun, mikä on hyvä asia. Selitit itsesi, mitä yleensä vaadin kaikkia tekemään, jotka keksivät aivan järjettömän juonen. Olin varma, että menet pahasti metsään, mutta handlasit tekosesi. Itse en pitänyt juonestasi, se oli kokonaisuudessaan sellainen, että sain pyöritellä niin paljon silmiäni, että hyvä jos sain luettua mitä näytöllä lukee. Mutta jos ohitetaan se, täytit vaatimukset siitä mitä yleensä vaadin juonelta yleisesti.

Ihmettelen miksi käytit oikeiden ihmisten nimiä. Juoni ei olisi ollut niin tuhottoman ylimenevä, jos päähenkilöt olisivat vain olleet joitakuita keksimiäsi ihmisiä, mutta Dan Brown...

Näen tekstistäsi, että luet dekkareita, koska olet oikealla tiellä kirjoittamisen suhteen. Mutta kiinnitäpä ensi kerralla huomiota miten hyvät kirjoittajat esittävät asiat, miten he siirtyvät asiasta toiseen, mitä sanoja ei kuulu käyttää, miten tuoda jotain ilmi, miten luoda tunnelmaa ja vaikuttaa lukijaan esim. äkkinäisissä tilanteissa.

Kirjoitusvirheitä löytyi aika lailla, tässä ihan muutama poiminta:

vartia -> vartija

X-vanki -> aiempi vanki/vapautunut/vapaa mies tms.

"Saatuaan viimein kahvia hän viimein istuutui keittiön pöytään alas." -> "Saatuaan viimein kahvia, hän istuutui pöydän ääreen."

"kalliiden Havannalaisten sikaarin kera" -> kalliiden havannalaisten sikarien kera

Ei millään pahalla muita kirjoittajia kohtaan, mutta on välillä niin ihanaa lukea tekstiä, johon on nähty vaivaa, ja joka on aivan omalla tasollaan. Tämä on sitä. Sinulla on LOISTAVA idea, vaikkakin se sopisi paljon paremmin kategoriaan SciFi.

Huomasin vain muutaman kirjoitusvirheen, mikä on oikein hyvä. Tässä ei näe mitään aloittelijan virheitä tai salakuoppia. Hiontaa vielä vähän, niin ei olisi mitään huomautettavaa! Eli upeaa työtä. Harmi, että teksti jää kokonaan kesken, tietty ymmärrän, että tällaista maailmaa ei luoda lyhyeksi tekstiksi, mutta jokin välietappiloppu olisi tekstiin saatava.

Jatka samalla tiellä! :)

Varjo ei paista. Alku on oikein hyvä, mutta koska se käsittää yhden virkkeen, joka vielä päättyy kolmeen pisteeseen, on antisi lähes olematon. Jos kyllästyminen on ongelmasi, kirjoita koneelle, tallenna, jätä se sinne hautumaan, jatka kun tekee mieli, kirjoita taas lause tai pari, tallenna, jätä jne. Mutta tämän lähes virkkeen mittaisen novellin kanssa ei pitkälle pötkitä :/

"Jättiläismäinen tanskandoggi, joka oli juuri syömässä laboratorion nuorta valvojaa." Huomaatko, että tämä virke on kesken.

Tarina jää ilmaan, sillä ei ole loppua, sillä ei ole jatkoa. Miksi olet laittanut tämän tänne? Tänne kannattaa laittaa esille vain täysin valmiita, lähes loppuun hiottuja tekstejä, koska näitä ei saa enää muokattua täällä.

Juonen alku on suhteellisen selvä, geenimuunneltu koira tappaa vartijansa ja karkaa. Mutta mitä sitten? Jos koira on ollut kaksi vuotta pakosalla, eikä ole (kait?) tappanut ketään muuta tai tehnyt mitään pahaa (muuten olisit varmaan maininnut sen?), miksi sitä vielä etsitään? Kuinka yleisesti virkavalta tai kansa tietää koirasta, sen geenimuuntelusta tai mitä se on mahdollisesti aiheuttanut?

Mainitsemasi vuosiluku hämmentää. Laboratoriot olivat tuohon aikaan ehkä hieman erilaisia kuin nykyään, saati mahdollisuudet geenimuunteluun kuulostavat hyvin utopistisilta.

Kuulostaa myös hyvin koomiselta, että labran valvoja toruu koiraa tuhmaksi, kun se on juuri pureskellut tämän henkilön luut murskaksi :D

Tekstin lyhyys myös vaivaa. Jos minä saan parissa minuutissa enemmän sanoja palautteeseeni, on se vähän nurinkurista.

Hmmm... Kyllä, alku siinä on, mutta... Onko muuta?

Minulle tulee vähän mieleen Leena Krohnin Hotel Sapiens.

Siis tässä on idea ja pieni tyylinäyte. Sen perusteella on vaikea vielä antaa arvosanaa. Ideaa ja näytetty kuvailisin sanalla 'lupaavaa'. Mutta se saattaa romahaa niskaankin muutamalla virkkeellä, koska tarvitaan aina perusteluja. Olihan Lostkin hyvin lupaava TV-sarja, mutta kirjoittajien hienolle idealle ei keksittykään perusteluja, joten se meni likakaivon pohjaa kohti nopeasti.

Vältä tietynlaisia ilmauksia, kuten "Tämä tarina", "Joten, siirrytäänpä sitten itse asiaan", "Suoraan sanottuna" , "Sitten tarinamme". Nämä eivät oikeastaan kuulu kirjalliseen tarinankerrontaan.

Kirjoitusvirheitä ropisee suunnilleen joka virkkeeseen, mikä on aika paljon.

Sandyn soittaessa tulee aika kummallinen olo, kun ensin tyttö lepertelee kännykään ja suunnilleen kikattelee poikaystävälleen ja heti perään toteaa, että hänen enonsa on kuollut juuri äsken.

"pelottavan kuuloinen jonkinlainen karjahdus". Kannattaa vältellä aina sanoja 'jonkinlainen', 'jokin' ym. Tässä esimerkkilauseessa tuo sana on aivan turhana tuolla välissä. Jonkinlainen viittaa aina siihen, että ei oikein tiedä minkälainen, mutta tässähän sinä olet tiennyt = pelottavan kuuloinen JA karjahdus. Et tee mitään tuolla 'jonkinlainen'-sanalla, koska olet vastannut jo sen esittämään 'kysymykseen'.

Miksi Mustang ja sen kyytiläiset räjähtävät? Ja miten bensatankki kestää räjähdyksen räjähtämättä itse?

Tarina tuo mieleen vahvasti ne ikivanhat leirinuotiotarinat, mitä tuli telkkarista aikoinaan, oli tarkoitettu lapsille/varhaisteineille, mikäköhän nimi oli? Juoni oli hyvin samanlainen, aika tuulesta temmattu, ja uskottavuutta vailla. Mutta ne kummitustarinat olivatkin tarkoitettu lapsille, jotka eivät selityksiä niin paljon kaipaa. Aikuinen kuitenkin niitä tarvitsee, joten siksi tästä kirjoitelmastasi jäi sellainen olo, että olet itse aika nuori.

En ymmärtänyt miksi enot olivat niitä, jotka olivat joutuneet onnettomuuteen? Miksi kissa aiheutti kolareita? Miten se ne aiheutti? Miksi radiossa mainittiin kissasta tai muusta olennosta?

Paljon jäi asioita auki, ja kaikkeahan ei tarvitsekaan selittää, mutta tässä niitä oli liikaa. Juoni pitää perustella, ainakin jollain tasolla.

Tarinan eteneminen oli vaikeaa. Se pysähteli ja välillä taas eteni ihan liian nopeasti. Et saanut sitä jännittävää tunnelmaa mukaan, jota vaaditaan esim. äkkinäisissä tilanteissa. Harjoittele tunnelmakerrontaa, etsi tietoa ja lue muiden novelleja. Pohdi miltä lukijasta tuntuu sanojesi välityksellä, ei se miltä sinusta tuntuu niitä kirjoittaessasi. Välitä tunteet! Ja koska voit tehdä sen vain sanojen välityksellä, sinun on käytettävä niitä oikein. Jos radiosta soitetaan jotain biisiä, joka yritetään 'myydä' kuulijalle, myykö se hyvin jos radio rätisee ja särisee jatkuvasti? Saako biisistä selvää, pääseekö siihen mukaan? Oikeinkirjoitus on tärkeää, sataprosenttisen oikein sen ei tarvitse olla, mutta ymmärrettävää ja sellaista, ettei se katkaise lukijaa kesken kaiken.

Eli mielestäni parannusta tarvitsee juoni, oikeinkirjoitus, tunnelmakirjoitus ja asiasta toiseen siirtyminen. Mutta olet jo alussa, nyt ei kannata lopettaa, vaan kehittää :)