Arvostelut käyttäjältä Arska

Niin, hyvä.Sitä tämä mielestäni jälleen on. Omintakeinen ja puhtaan omaperäinen katsanto runon sisään ja sen johtoajatukseen. Omahyväiseen itsekeskeisyyteen.

Runossa kerätään pienin lyhyin lausein kokoon kannanotto empatiakyvyttömyydestä ja siitä, kuinka omaan napaan tuijottaminen on osoitus heikkoudesta.

Siitä, kuinka nopeasti selkä kääntyy toisen ihmisen ahdingon edessä, mutta omaa kurjuutta ja kohtalon kovuutta jaksetaan huolella murehtia.

Ei ehkä aiheena kaikkein iloisin, mutta eihän kaikki asiat ole niitä iloisia. Tärkeä ja oman paikkansa täyttävä runomuotoinen kannanotto.

Ihan totta!

Perimmäisten kysymysten äärelle olet sitten päättänyt lähtä. Filosofisuudessaan erinomainen on tämä runo.
Puhuttelevakin ja mukavan kevyesti kantaaottava kokonaisuus. Tämä on niin hyvä, ettei kehumalla parane. En siis kehu, totean vain.

Upeaa runoa jälleen. En tarkalleen pysty määrittelemään sitä tekijää, joka runoissasi eniten minua puhuttelee, mutta ehkä selkeä johdonmukaisuus yhdistettynä mielikuvitukselliseen aihemaailmaan ja kielivuvitukselliseen sanavalintaan yhdessä luovat kokonaisuuden, jolla tarjoilet nämä makupalat.

Kiitos runohetksetä.

Tämä runosi saa minut hämmennyksiin.
Runo on ilmaisutaidon kauneimpia kukkasia, joko vapaasti muotoonsa kasvaneita, tai taidolla kimpuiksi asetettuja. En osaa päättää, kumpaa tämä on.

Kokonaisuus kulkee luonnollisen kevyesti, muodostaen lukijalle mielikuvia, joita on luonnollisen helppo yhdistää omaan kokemusmaailmaansa. Se saa runon tuntuman luonnollisesti muotoonsa kasvaneelta, mutta samalla runon selkeä kuvailevuus on jotenkin syvällä harkinnalla muokattua ja esiin asetettua.

Upeita kesäisiä muistikuvia, joita runohenkilö kantaa matkassaan ajalta, jolloin kasät olivat aurinkoisia ja vedet lämpimiä.
Asettaa muistikuvat vertailuun nykyminänsä kanssa ja tuntee yhä sisäisesti olevansa se sama minä. Aina.

Kaunis ja herkkä lopetus runossasi.

Kiitos jälleen nautinnollisesta hetkestä.

ps.

Tämä runosi saa minut hämmennyksiin. Runo on ilmaisutaidon kauneimpia kukkasia, joko vapaasti muotoonsa kasvaneita tai harkinnalla kimppuun asetettuja.
Minä etsin runosta kokonaisuutta ja siihen johtavien osatekijöiden yhteensulautumaa. Joskus löydän, joskus en.

Jos vertaisin tätä runoasi maalaustaiteeseen, niin ehkä abstraktisuus saattaisi olla yhdistävä tekijä. Jos näemme abstraktisessa maalauksessa epämääräisten kuvioiden ja sattumanvaraisilta näyttävien värivalintojen muodostaman mielikuvasommitelman, joka ei varsinaisesti esitä yksityiskohtaisesti mitään, ja jossa kuvioiden välinen viiva erottaa yksityiskohdan toisesta. Ehkä silloin olen pääsemässä lähelle sitä mielikuvaa,joka runosi muodostaa omaan tulkinnalliseen näkemykseeni.

Toisaalta abstraktisessa ilmaisussa viiva pikemminkin yhdistää kuvan eri osa-alueita kuin niitä erottaa. Löysin runostasi myös katkelman, jossa jonkinmatkaa näyttäisi kulkevan mukavaa johdonmukaisuutta.

Mielenkiintoisia ja omaperäisiä sanavalintoja ja yksittäisiä lausekokonaisuuksia sisältävä runo, joka ei minulle muodostunut helppotajuiseksi. Ei varmaankaan ollut sellaiseksi tarkoitettukaan.

Pidän tavastasi laatia lyriikkaa. Runossa on selkeä, johdonmukainen tarina, joka jättää tulkinnanvaraa ja antaa hyvän mahdolisuuden käyttää sitä.

Runo itsessään jo kuvaa tilannetta, jossa nousee esiin tarve tulkita viestejä, joita ei voi vakuuttavasti varmistaa.

Hienosti esiin otettua oivaltavaa symboliikkaa,joka juuri runomuodossa on nautittavimmillaan.

Kiitos tästä tunnelmapalasta.

Tämä runo on arvoitus. Salaperäinen lipas koristettu ihmeellisin, mystisin kuvioin ja kaiverruksin. Kirjailuin, jotka kertovat ehkä jostakin suuresta salaisuudesta, jonka lipas sisälleen kätkee.

Tuo sisältö on ehkä hämmästyttävä kauneudessaan, tai rikkaudessaan, ja sen näkee se, joka avaa tuon lippaan. Mutta! Lippaan avaamiseen tarvitaan avain ja sitä en runosta löytänyt, joten en päässyt ihailemaan sitä kaikkea, joka mahtaa löytyä tämän runolippaan kätköstä.

Ehkä ja toivottavasti kaikki muut runon lukeneet tuon kätketyn avaimen löysivät. Minulla se jäi kadoksiin.

Kyllä tässä itse kullekin tuollainen sammakkosuodatin olisi tarpeen.

Hauskan humoristisella otteella otat aiheen hallintaasi ja viljelet siitä runosatoa, jota on mukava nauttia näin lukijanakin.

Näin runon voi rakentaa myös huumoripohjaan ja säilyttää silti siinä sisällöllisen sanoman ja tulkinnallisen kielen.
Runo, joka on mukavan kevyttä sadepäivän viihdykettä.

Kiitos tästä.

Tässäkin runossasi nousee hyvin esiin juuri se, mistä runoissa pidän. Ilmaisun muotokieli on joustavasti tulkintoihin taipuvaa jolloin runosta voi etsiä ja löytää tulkinnallisesti omaan mielikuvaan ja mielialaan osuvia näkemyksiä.
Runo itsessään rakentuu filosofiseen johtoteemaan, joka on helposti omaksuttavissa.

Kirjoitat runoja, joita on ilo lukea juuri siksi, että niissä on ajatuksella löydetty sisällöllinen sanoma. Runokielellä ilmaistuna se on miellyttävästi kohdattavissa.

Pieleen meni, mutta yritin sentään. Harmittaa ehkä eniten koskaan täällä tuo ki-virhe viimeisessä säkeessä. Kumma, ettei noita huomaa tehdessä, eikä uudelleen lukiessa, mutta heti tökkää silmään, kun on liittänyt sivustolle.
kävin tämän ainakin neljästi lävitse ennen esille tuontia. Ei auttanu.