 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Runo, jossa elää tunnelma ja tunne.
Kaihoisa ikävä ja ajattomuuden ikuisuuksien mittainen kaipaus välittyy heti ensimmäisestä säkeestä johdonmukaisena runon lävitse, ikään kuin sulkeutuvana kehyksenä. Alkaaksen jälleen uuden kierroksensa.
Runon rakenteessa olet onnistunut luomaan juuri tuon jatkumon kokonaisuuden ja samalla sen kestävän lohduttomuuden menemättä silti liiottelun puolelle. Saat runosi toimintaan tällä tavalla omassa elinpiirissään herkän kuvaavana.
Haikeudestaan huolimatta tämä on runo, josta on helppo pitää.
Kiitos tunnelmapalasta.
