Review Detail

Hei Arska

Suuret kiitokset arvostelusta.
Sinä oli kaikki rehellisesti kohdallaan ja otsake mielestäni osuva. Paljon puhuva arvostelu. Arvostelijaa ei pidä mennä arvostelemaan. Näin kävi kuitenkin, alettani tutkimaan asiaa miten on toiminut kirjan sisällön suhteessa kirjoitetut mielikuvat, vaikuttavat lukijan ja tekijän käyttäytymisessä. Paneeko lukija aivot naulaan ja antaa kirjoittaja ottaa mukaansa hänen, kun lukija on hankkinut perusteellista tietoa lukemasta kirjoituksesta. Tämä koskee kirjan tai runon tiedonvälittäjä pysyvä tai tilapäinen suhde. kirjailijallä onko hän rehellinen vai juksaako? Herää kysymys johon haluaisin tietää tutkimalla saada objektiivisin vastauksen. Välihuomautus Mielipiteen vaihto saa olla mielestäni kirpakkaakin. Sillä tavoin opimme tuntemaan toisemme paremmin ja murusia tipahtelee runoja kirjoittaen laariin.

Tämän selittelyn jälkeen tulen oivallus, väistän kulkuneuvon valokiiloista pois, hypäten ojaan… Unohtaen että me olemme näin keskipäivässä
auringon valossa.

Mielipiteeksi on muodostut käsitys joku tykkää kirjailijan avautumisesta esimeriksi kirjasarja. Suomalaisessa kirjallisuudessa Miten ovat kirjani syntyneet muistaakseni ilmestyi 4 osaisena sarjana. Ensimmäisen osan alkusanaita lainaus
” Tämä kirja sisältää Helsingin yliopistossa syyskaudella 1968 esitetyt Studia generalia luennot, ainoalaatuiset sikäli että ne ovat ensimmäinen esitelmäsarja, jonka kirjailijat ovat pitäneet Suomen yliopistoissa. Kaikki kirjailijat puhuivat samasta aiheesta: Miten kirjani ovat syntyneet virikkeet, ainekset, rakenteet. Luentojen jälkeen yleisö sai tehdä esiintyjille kysymyksiä, ja illan päätteeksi innokkaimmat kokoontuivat johonkin osakuntaan keskustelemaan kirjailijoiden kanssa Lars Hulden ja Oscar Parland pitivät esitelmänsä ruotsiksi. Ne on suomentanut Eira Stenberg. Luennot on sijoitettu esitysjärjestykseen.”
Toiset pitävät ajatuksensa kirjoituksen takana
suunsa supussa.

Se mikä teekupissa tuntuu parasta on sen maku, sitten vasta tulee aneet ja mistä ne on hankittu, ainesosien suhde ja sopiva lämpötila. Meidän reaktio lähte mausta, sitä ei kylliksi toista. Meidän sisältä nousee tunteet pinnalle ja me tunnemme kielellämme maun.

Tänne kirjotukseni mielipiteet olisi sopinut, tämä lokero oli auki. Joten käytin sitä hyväksi.

Liitän tähän unelmani. Voitte jos uskotte unelmiin, jos haluatte minut tuntea paremmin mikä olen ihmisenä.
Tässä minä olen ja unelmoin.
Minulla on oikeus olla ylpeä rakkaistani pojistani ja vaimosta, joka kaiken kokoiset mäet on kulkenut rinnallani. Se minua painaa alaspäin tätä väärinymmärrystä kokemaan olen joutunut, kuitenkaan en ole ylimielinen tai katsonut korkealta.

Kaikkea olen se eteen tekemässä, että kehittyisin runoilijana ja inhimillisen koskettavana avautuisi runokirjani, joka on ensimmäinen ja viimeinen puu: juuri, runko ja lehdet eivät maistuisi paperille, vaan se puu haaroisi minulle paikan jossa mielikuvitukseni laulurastas lentää ihmisten luo ja laulaa sen sävelen, jonka olen sille opettanut. Istuisin auringon paisteessa runo kivelläni. Eletty elämä kulkisi ohitse ja rakkani on kiivenneet kivelle ja minä saisin oikeuden lukea läheisilleni runokirjaani. Lukiessa on tullut ilta, rakkaani palavat koteihinsa taakse katsoen heilauttaen kättänsä. Niin paljon kyyneliä. Niin paljon elämää kulkee kirjastani suoraan sydämeeni. Ei se mitään vaikka sydämeni ei koskaan ole ollut näin painava. Me laulamme minä ja Laulurastaani laulamme kunnas sydän on tyhjä.
Tunnen kaiken olevan kohdallaan. Minä annan niin olevan.