Runon otsikko, tai nimi, antaa odottaa tulossa olevalta jotain alavireisyyteen istuvaa lyriikkaa.
Onko tällä runolla haettu sitä? Ilmeisestiei, sillä minulle tuli luetusta jopa miellyttävä ja iloinen tunne.
Runo rakentuu kiinnostavalla tavalla säkeiden sisäisiin vastakohtaisuuksiin kuten tuo viimeinenkin: "Surumieli repii jälleen tuskani reikaleiksi." Todella oivaltavaa sanankäyttöä.
Siis repii tuskan riekaleiksi, ei esimerkiksi parsi tuskanriekaleista murheen raskasta viittaa.
Tykkään juuri tuollaisista yllätyksellisistä kielikuvavalinnoista, joilla karsitaan kliseisyys täydellisesti.
Hyvin laadittu runoyksilö. Kiitos makupalasta.
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |