Näinhän se maailma makaa. Ohut on sivistyksen kultainen silaus primitiivisen historiamme pinnalla. Yhä ottavat sarvipäät mittaa toisistaan voittaakseen naaraiden suosion. Ehkä pinnalta siloiteltu on karkeimpien keinojen valikoima, mutta luja luotto on luonnonvalinnan mahtiin.
Mutta, kuten runossakin vihjataan, on vaihtoehto olemassa ja se on jopa mahdollisesti nousemassa sarvienkalistelun yli. Siksi sarvipäät pyrkivät painamaan sen maahan, ennen kuin sen mahti nousee liiaksi ja sehän on äly. Pitkässä juoksussa äly on aina voittava raa'an voiman.
Hienosti tässä runossa tuo kamppailu on nostettu esiin. Pehmeästi peitettynä, mutta vahvasti versovana. Runo on ajatuksella rakennettu ja ajatuksia herättävällä tavalla toteutettu.
Kirjoittajan runokieli on viehättänyt minua siitä asti, kun löysin näitä tekstejä.
Kiitos.