Arvostelut käyttäjältä Arska

Jotenkin tykkäsin tästä.

Minulle runo avautuu huumorille pohjautuvana ja silti syvälliseen ajatteluun luotaavaana, jopa jollakin tavoin profetiaalisena kokonaisuutena.

Nostattaa kuvia mielikuvasta, joka on hiuskarvan päässä oivalluksesta, mutta jää silti osittain mysteerisesti avoimeksi.

Runossa on persoonallisen kiehtova ilmaisutapa ja se luo lukunautinnon, joka on tavallaan ristiriidassa tulkinnan ja oivalluksen kesken. Jokin siinä vain on se omintakeinen arvoituksellisuus, joka saa kiinnostuksen vangittua.

Nautittavaa.

Siinä sitä jälleen jämerää erimielisyyttä.

Tiesitkö Erkki muuten tuosta Teho-etuliitteestä sen, että kyseessä on aito kotimainen keksintö. Tämä muistui mieleen maininnastasi joka liittyy leivänsyömiseen. Nälkävuosina ja pula-aikana kehitettiin Suomessa Teholeivänsyöntimenetelmä, jolla hillittiin nälkäkuolemia. Sillon näet kuivattiin reikäleivät pirtinorsilla niin kuiviksi ja koviksi, että niitä sai tehojärsiä ikenet verellä viikkokaupalla kannikkaa kohti. Leipä säästyi tehokkaasti, eikä kai kukaan syödessään nälkään kuole.

Sittä noista maailman nykykauheuksista olen minä ajatellu seuraavaa. Meitä suomalaisia on maapalln väestöstä tuskin prosentin osaakaan, mutta eturintamassa pitäisi olla torjumassa ilmastomuutoksia ja muita kauheuksia. Ihmettelenpä vaan, minkä hiivatin takia ei meitä patisteta eturintamaan siinä kokonaisvaltaisessa ongelmassa, joka on näitten kaikkien globaaliongelmien ydin ja perusjuuri, eilkkä ylikansoittuminen.

Eipä vaan herrat meillä ole kehottamassa selibaattiin ongelman hoitamiseksi. Kai sillä iso merkitys olisi, jos Paavo ja Jussi laittaisivat pilit pussiin ja seisoisivat eturintamassa ongelman hoitamiseksi.

Kyllä maailmalla katsottaisiin että, siellä sitä Suomipoika näyttää taas mallia ja talvisodan henkeä ja kohta olisi, tai no viidessäkymmenessä vuodessa olisi estetty niin ilmastonmuutos, kuin ympäristöongelmat, otsonikadosta puhumattakaan.

Se on Jämti näin.

Runo on taideteos, joka kertoo enemmän kuin sen sanat oieastaan sallisivat. Runo on tiivis kertomus, jolla varsinaisen kirjoitusasun luoma tarina muutetaan tunnelmaksi.

Niin täsäkin tapauksessa. Kertomus napista tai kahdesta, luo tunnelmallisen kuvauksen myös niistä henkilöistä, jotka tuohon nappiin liittyvät. Henkilöistä ja kahdenvälisistä tunteista.

Ensilukemalta silmiin pisti tuo hieman epäpuhtaasti taittuva riimi, mutta kuvitellessani tekstin mielessäni tuohon musikaaliseen rytmiin taipuvaksi rallatukseksi, riimin hienoinen karkeus silottui ja sai runon toimimaan kevyen kesäisenä säkenä.

Upea suoritus.

Täysi tähtisikermä tästä kappaleesta.

Toki olin löytävinäni tästäkin noita yhdyssanavirheitä. Eiväthän nuo asiat kovin hallinnassa itsellänikään ole, mutta ehkä ne toisen tekstissä hyppävät esiin herkemmin.
Esimerkkinä tuo "nahkatakki mies". Minä kirjoittaisin koko rimpsun yhteen.

Muuten perustelen arvosteluani kirjoittamaasi jaksoon: vaikka tässä jaksossa eivät tapahtumat vyöry kiivaana, niin jakso on laadittu kokoamaan välillä juonensäikeet yhteen. Pitkässä tarinassa ne helposti lähtevät vaeltamaan omille teilleen ja juonessa pysyminen voi hankaloitua, eikä se lukijan kannalta ole kovin hyvä juttu. Hyvä juttu on puolestaan se, että kirjoittajana maltat välillä jarruttaa ja koota kokonaisuuden osasia.

Hahmotat hyvin tuon hetken, jolloin on syytä hillitä juonen laukkaa ja samalla yhdistät uusia seikkoja tukemaan jatkossa juonellista kehitystä, eli varaudut juonen uusiin yllättäviin käänteisiin. Tarjoat samalla pieniä vihjeitä lukijalle ja näin ylläpidät tarinan kiinnostavuutta.

Rakentavaa toimintaa ja se kiehtoo lukijaa.

Noissa kieliopillisissa jutuissa on aina isona apuna kaksi seikkaa, jollei kieliopinnot ole tulevaisuudensuunnitelmissa aivan ykkösenä. Lue paljon ja kirjoita paljon. Pikkuhiljaa oppii näkemään tavan, jolla kirjallinen ilmaisukieli tuntuu sujuvalta. Sujuva kieli on yleensä kieliopillisestikin kelvollista.

No, minä täällä saarnaan, aivan kuin jotain ymmärtäisin kirjoittamisesta, tai kieliopin oikeintulkinnasta. En ymmärrä, mutta lukemisesta ja kirjoittamisesta pidän silti.

Kyllä tässäkin tapauksessa on helppoa olla erimieltäolemisesta samaa mieltä.

Tosin siitä olen erimieltä, että diktatuuriloissa on mahdollista olla erimieltä jättämällä äänestämättä. Näissä maissa kun tuppaa olemaan tuo äänioikeus viety jo niin pitkälle eli kauas, että vallanpitäjät huolehtivat siitäkin äänestäjien puolesta. Vaikkei vaalipaikoilla näkys kansalaisen varavarjoakaan, niin ääntenlaskenta-aikaan vaaliuurnat natajaa vaalilippujen määrästä.
Se on minimoitu tämä riskinotto vaalitapahtuman suhteen noissa diktatuureissa. Niissä kun tuppaa tuo erimieltä oleminen olemaan sairaus ja vakava sellanen. Saattaa viedä erimieltä olevan hyvinkin noppeella aikataululla.

Hyvä.

Juoni tiivistyy yhä jännittävämmäksi ja samalla jatkaa monipuolistumistaan. Tästähän tulee todellinen jännäri.

Pieniä yhdyssanajuttuja pisti silmään ja niihin voisit hieman kiinnittää huomiota. Muuten teksti pysyy selkeänä ja kuvailevana, kuten hyvässä kerronnassa kuuluukin.

Tarinan juoni etenee kiinnostavasti ja samalla luo uusia ulottuvuuksia junen etenemiseen. Kerronta on kiinnostavaa ja sujuvaa, joten tätä on hyvä lukea.
Tekstissä ei pistä esiin virheellisyyksiä, tai sitten kiinnostavasti etenevä juoni vain vie lukijaa niin, ettei sellaisia huomaa. Jos nyt jotain oikein hakemalla hakee, niin ehkä pienellä tekstisuunnittelulla voisi vähentää joissakin kappaleissa esiintyvää toistuvuutta. esimerkiski tämä viimeinen kappale sisältää aika monta Olavia pienin taivutuksin.

Kokonaisuutta katsoen todella hyvää ja hyvin esiintuotua kerrontaa, jota kyllä mielikseen lukee.

Kiitos kirjoittajalle ja sitten seiskaosan kimppuun. Valitan etten kiireitteni vuoksi ole juurikaan ehtinyt kommentoimaan.

Hyvässä hengessä,tässä on jotain lähes maagista.
Hyvin kuvattu koston koko olemus, se kuinka veri verta huutaa, eikä kierteen synnyttyä sille päätöstä näy. Koska oikeus joka tapahtuu toiselle, on toiselle verinen vääryysja se kosoa huutaa.

Hei!

Aloitat kysymyksillä,minä vastauksilla.

Ei. En ole masentunut. On tietysti tilanteita,jolloin mieli on maassa. Asiat eivät mene toivottuun suuntaan ja joskus jopa kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Silti en koe olevani masentunut silloinkaan. Se on tilapäistäja ohimenevää.
Joskus jopa niin että, myöhemmin huomaa kaiken kuitenkin menneen jotakuinkin hyvin.

Tänään upea kevätaamu. Lähdin ulos kävelylle ja nautin aamun rauhallisuudesta ja kuuntelin peippojen laulua. Aivan mahtava fiilis,siinä minun masennuslääkkeeni tälle aamulla.

Mitä teen elämässäni? Nautin siitä. Elämän polussa on mutkia ja on ylämäkiä, sekä alamäkiä. Mitä enemmän on mutkia, sitä lyhyempiä suorat. Mitä enemmän on ylämäkiä ja alamäkiä, sitä vähemmän on tasamaata. Suorat ja tasamaat ovat niitä hetkiä, jolloin ei paljoa tapahdu. Vaikka ylämäkien ja alamäkien keskiarvosta tuleekin jotakuinkin tasamaa, ei se kuljettuna matkana ole yhtäläinen. Sama tietysti noiden mutkian suhteen.

Voidakseen nauttia elämän kohokohdista, on käytävä myös läpi laskujen pohjat.

Totta kai tunnen olevani erilainen. Minähän olen, niin kuin jokainen meistä on, sinäkin.

Sanot olevasi masentunut ja syöväsi joka aamu lääkkeesi, jotka eivät vaikuta mitenkään. Kyllä ne vaikuttavat. Ihan varmasti.

Ovatko taivas ja helvetti olemassa. Kysymys, johon vastatessa liikkuu heikoilla jäillä, mutta vastaan silti oman käsitykseni mukaan. Kyllä ne ovat olemassa, mutta eivät ehkä siellä, missä niiden perinteisesti käsitetään olevan. Jossakin tuonpuoleisessa. Minä käsitän niiden olevan meidän omassa päässämme. Meidän omassa uskossamme niiden olemassaoloon.

Käsitettä taivaan ja helvetin olemassaolosta on taottu ihmismieleen vuosisatojen saatossa ja se on iskostunut niin syvälle, ettei sitä useinkaan enää ajatella, saati kyseenalaisteta.

Maailma ei ole paratiisi, muttei myöskään helvetti. Tämä on yksi pieni planeetta yhdessä pienessä aurinkokunnassa, joka sijaitsee yhden galaksin laitamilla, lukemattomien galaksien joukossa.
Yksi pieni planeetta, joka on siitä harvinainen, että tänne on syntynyt elämälle otolliset olosuhteet ja sen kautta myös elämää. Moninaista ja monimuotoista elämää, ja siksi tätä voisi kutsua eräänlaiseksi paratiisiksi. Elämän monimuotoisuus aiheuttaa myös kilpailua elintilasta ja siinä piilee sen pahuuden siemen, jota vääryydeksi voisi kutsua.

Kilpailu pyrkii aina oman edun tavoitteluun, oli kyseesä ravinto, elintila, suvun jatkaminen, tai joku myöhäsyntyisempi eduntavoittelu. Kilpailu aiheuttaa heikompien sortamista ja siksi ihmiskunta on pyrkinyt kehittämään jonkinlaista sivistyneisyyttä,jonka tavoite olisi kai heikommiksi osapuoliksi jääneiden yhteisön jäsenten tukeminen. Toiminee tiettyyn rajaan asti.

Maailmassa tapahtuu monenlaista ikävää ja pahaa. On onnettomuuksia, luonnonkatastrofeja ja sotia. On sairauksia ja nälänhätää, vähemmistöjen sortoa, uskonnollisuuteen perustuvaa vainoa ja kaikkea muutakin kamalaa, mutta on myös paljon hyvää ja kaunista, on asioita, joista voi pitää ja nauttia, ne pitää vain löytää. Se ei ole vaikeaa.

Huijaustako? Ei sentään. Kirjoittamastasi päättelen sinun olevan nuori ja maailmassasi on paljon hämmentävää ja käsittämätöntä, ehkä pelottavaakin. Mitä se oikein on? Miksi et ottaisi siitä selvää.

Minä olen sinuun nähden vanha ja minun maailmassani on paljon hämmentävää ja käsittämätöntä, jopa pelottavaakin. En tiedä, mitä se oikein on, mutta haluan ottaa siitä selvää.

Juise Leskinen sanoin: "Ei elämästä selviä hengissä..." vaikka Juice olikin suuri runoilija, sanoittaja ja filosofi, niin tässä kohdin väitän hänen olleen väärässäå. Elämästä voi selvitä hengissä, mutta kuolemasta ei.

" Kaikki kuolee aikanaan, jotkut kuolevat aikasemmin". Voi sen noinkin sanoa, mutta ei elämä siihen pääty.

----Arska----

ps.suosittelen lukemaan tuosta tarinan, joka kertoo Erimieltä Erkistä. Minä tykkäsin siitä.

Olen täysin samaa mieltä erimieltä olemisesta.

Mukavasti laadittu ja viihdearvoltaan hyvä, pakinanomainen kirjoitelma. Teksti sisältää kiinnostavia näkökulmia, jotka on nostettu esiin huumorin keinoin ja samalla otteella tuotu esiin laadukkaat perustelut erimieltäolemiselle.

Vaikka teksti onkin huumoriin kiedottu, on se sisällöllisesti myös sidottu älylliseen faktaan. Viihdyttävää lukemista, joka ei keskity pelkästään viihdearvojen esiin tuontiin, vaan antaa myös ajattelulle aihetta.

----Arska----