 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 991 - 1000 | « 1 ... 97 98 99 100 101 102 ... 103 105 » |
Hyvä Joppu01!
Nythän vasta käännettä tulee. Hieman mietitytti, että tapahtuiko kaikki niin nopeasti, vai miksi Tokar ei yrittänyt enempää inttää vastaan?
Kerrot jo toisen kerran kalmanmerkistä. Minkälainen merkki mahtaa olla kyseessä? Eli kun Sinulla on jokin hieno asia tiedossa ja mietittynä, niin kerro se toki lukijoillekin! :D
"Sitten - sana" kummittelee tekstissä :D Tosin et ole voinut edes lukea palautettani aaikaisemmin, sillä se tulee näin myöhään.
Ja siihen, mitä aikaisemmin sanoin tyhjistä riveistä, niin tuohon metsästyksen jatkamiseen se sopisi taas hyvin, helpottaa hieman lukijaa.
Hyvä!
Hei taas Joppu01!
Tulihan se suden kuvailukin sieltä! :D
Hieman puutun tuohon kuvailuun. Älä hermostu minulle tai älä missään nimessä lopeta kirjoittamista, sillä selvästi uusi fantasiakirjailija on syntymässä!
Kirjoitat, "Susi tuntui ihanan pehmeältä. Sen ihana harmaan värinen turkki. Niin pehmeää. Susi oli harmaa-valkoinen. Sillä oli harmaa turkki ja valkoinen pää.".
Tässä on aika paljon toistoa ja sitä on toisinaan erittäin hankala välttää. Annan esimerkin siitä, mitä tarkoitan. Itse kirjoittaisin kyseisen katkelman ehkä seuraavasti:
"Susi tuntui ihanan pehmeältä. Sillä oli harmaa turkki ja valkoinen pää. Niin pehmeää.".
Huomaatko mitä tarkoitan? Eli muutama sama asia pois, sillä osasit kuvailla hyvin ja saatoin tuntea harmaan ja tuuhean, pehmoisen turkin käsieni alla! :D
Jatka vaan! Koko ajan tarinasta tulee jännittävämpi!
Hei taas Joppu01!
Tarinasi on hyvin selkeä ja etenee jatkuvasti jännittävämpään suuntaan!
Mainitsen jälleen tuosta "sitten - sanasta", eli lauseesi ovat mainioita ilmankin :D
Voisit myös miettiä käyttäväsi enteriä hieman. Eli kun tarinassa selvästi tapahtuma vaihtuu, voisit napauttaa kahdesti enteriä, jolloin syntyy selkeä väli, ja lukija ymmärtää, että jahas, asia vaihtui.
Esimerkiksi tässä katkelmassa, kun Tokar on palannut muiden luokse ja lähtee etsimään merkkejä suden emosta, niin siinä voisi olla hyvä kohta tyhjälle riville.
Viimeisenä aivan pieni asia. Nuolia ammutaan ja keihäitä heitetään :D Eli kirjoitat seuraavasti, "...kun kaikki ampuivat nuolensa ja keihäänsä karhua kohti.".
Tuohon kun lisää pienen sanan, "heittivät", väliin seuraavasti "...kun kaikki ampuivat nuolensa ja heittivät keihäänsä karhua kohti.", niin ei jää käsitystä, että myös keihäät ammuttiin :D
Hyvin kuitenkin jatkat tarinaa! Anna mennä!!!
:D
Hei Joppu01!
Olet tuottanut paljon tekstiä useassa osassa ja annan hieman palautetta jokaiseen! :D
Kiitos ensinnäkin tarinasta! Oletan, että 01 aliaksesi perässä viittaa syntymäaikaasi ja siihen nähden voit olla ylpeä itsestäsi! Jatka kirjoittamista, sillä Sinulla selvästi on tarinankertojan vikaa!
Pari pientä juttua.
Sitten - sana on sellainen, että koeta välttää sen käyttöä. Huomaat, kun luet kirjoitustasi ilman kyseistä sanaa, että lause on oikein mallikas ilmankin :D
Toinen asia on nuo nimet. Eli jonkun nimi isolla alkukirjaimella.
Hyvin lähtee tarina käyntiin! Mainiota! :D
Kiitos!
Vaikuttava tarina HenryJames!
Ihan ensin haluan sanoa sen, että missään vaiheessa tarinaa ei ollut ainakaan minulla tiedossa, kuinka kaikki tulisi päättymään. Se on todella hyvä juttu erityisesti tämän tyylisissä dekkareissa!
En tiedä paljonko olet aikaisemmin kirjoittanut, mutta en usko tämän olevan ensimmäinen! Olen itse asiassa toivonutkin näille sivuille tällaista etsivätyylistä tykitystä, joten iso kiitos Sinulle siitä!
Muutamia huomioita.
Lauseiden ja virkkeiden rakenteita kannattaa miettiä tarkkaan, sillä pienellä viilauksella niistä saa sujuvampia. Koetan antaa esimerkin (ja nämähän ovat taas minun ajatuksiani, joten jos olet erimieltä, niin viittaa toki kintaalla).
Kirjoitat, "En ollut voinut erehtyä hänestä. Kuva hänestä oli povitaskussani, jota päätin vilkaista vielä kerran, varmistaakseni asian uudelleen.".
Ajatukseni, "En ollut voinut erehtyä hänestä, sillä minulla oli kuva povitaskussani. Päätin vilkaista sitä vaivihkaa vielä kerran, ollakseni varma.".
Ero on hiuksenhieno, ja buustatakseni omaa egoani, olen sitä mieltä, että pienillä muutoksilla saa tekstiin hitusen lisää sujuvuutta. Mitä mieltä olet?
Toisena asiana toisto ja samassa yhteydessä palaan hieman edelliseen aiheeseen.
Kirjoitat, "Hän nousi ylös valmiina poistumaan huoltoasemalta. Hän käveli ulkona ikkunan toisella puolella ohitseni, eikä edes vilkaissut.".
Kerrot, että hän nousi ylös, joka tarkoittanee huoltoasemalla sitä, että hän oli istunut pöydän ääressä, josta voitaneen päätellä, että oli ollut nauttimassa jotain. Kun hän nousi ylös, oli selvää, että hän oli valmis, eli jätä lukijalle itsestään selvyydet ja keskity tarinaan.
Ajatukseni, "Hän nousi ylös ja käveli ulkona ikkunan toiselta puolelta ohitseni, eikä edes vilkaissut.".
Jos haluat lisätä jotain, voisi esimerkiksi laittaa seuraavasti, "Hän nousi ylös, suoristi takkiaan ja tunki muutaman käyttämättömän liinan taskuunsa. Hän käveli ulkona ikkunan toiselta puolelta ohitseni, eikä edes vilkaissut.".
Tuolla pyrin kankeasti siihen, että hahmoihin saa jotain hieman ekstraa ja pohdittavaa.
Itse juoneen pari huomiota.
Metsätiellä ajettaessa, kun aukeat muuttuivat metsäksi, kirjoitat "Vähän matkaa edetessäni talot harvenivat ja pellot vaihtuivat metsiksi. Pitkällä suoralla näin hänet edessä, joten hidastin vauhtia. Saavutin hänet vähän ajan kuluttua. Hän kiihdytti vauhtia ja pysyin perässä.".
Eli päähenkilö hidastaa vauhtia ja siitä huolimatta saavuttaa. Luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa ja olisinkin toivonut, että tässä vaiheessa päähenkilö olisi tajunnut, että prkle, minut on nähty.
Otan hieman kantaa myös seuraavaan kirjoittamaasi asiaan, "Yhtäkkiä huomasin ylimääräiset punaiset valot, hän jarrutti nopeasti.". Tässä oli mielestäni jotain kankeaa.
Oma ajatukseni, "Yhtäkkiä hän jarrutti. Punaiset valot välähtivät silmissäni ja auton perä läheni liian nopeasti.".
Noin ajatuksena vain, sillä näkemyksesi jarruvaloista oli mainio ja sen saattoi nähdä sielunsilmin, kuinka soratietakaa-ajossa jarruvalot syttyy, abs:t huutaa hoosiannaa ja kolari lähestyy! :D
Viimeinen asia on numerot. Eli kirjoitit "90km/h". Itse olisin käyttänyt yhdeksäänkymmeneen kilometriin tunnissa. Kuitenkin loppuvaiheissa, kun olet valinnut yhden miehekkäimmistä kaliibereista maailmassa, ei sitä sujuvasti voi kirjoittaa "piste neljävitosen", vaan tuo .45 sopii hyvin! Lisä fiilistelynä olisi voinut tuijottaa Smith & Wessonin piippuun tai vastaavaa, mutta ratkaisusi on kyllä mitä mainioin!
Todella hyvää tarinaa olit iskenyt ja erityisesti loppu, vaikka ottikin hieman aivoon, oli erinomainen!
Toivoisin sinulta lisää jännittäviä dekkareita, sillä olet selvästi lahjakas niiden kirjoittamisessa!
Kiitos!
Hei pantteri!
Kerroit heti alkuun, että et halua palautetta rakenteesta. Olkoon niin! Jatkat vain kirjoittamista ja silmäilet hieman välimerkkejä ja lauserakenteita, niin muchos bueno! Oikein al Dente! :D
Käytät lyhyitä lauseita, joka on aina hyvä. Ne sopivat tarinan johdonmukaiseen kerrontaan. Olen muiden kanssa samaa mieltä siitä, että tarina etenee todella johdonmukaisesti!
Vaikka kielsitkin antamasta rakenteellista palautetta, niin sen verran haluan aiheella täpinöidä, että kun kirjoitat jostain, niin saisit sen liittymään isoon kuvaan jotenkin.
Annan tästä esimerkin. Päähenkilö katseli äitinsä kanssa elokuvaa. Tämä selvästi miellytti päähenkilöä ja kuitenkaan en osannut isommin liittää sitä tarinaan. Olisi ollut hiuksianostattavan tunteellista, jos olisit maininnut elokuvan liittyvän esimerkiksi susiin, joka olisi aiheuttanut huokauksia! :D
Tarina on selvästi vielä kesken, mutta jo nyt lukemani perusteella voin sanoa odotavani innolla jatkoa! Erityisesti mustatukkainen poika, jonka liitit tarinaan toi käänteen, joka peitti sen hienoisen pettymyksen, kun sutta ei kohdatukkaan metsässä kirjan lukemisen jälkeen.
Mahtavaa saagaa! :D Paina päälle!
Hei Fatum!
Pidin todella novellisi aiheesta! Miljöö oli mainio ja tapasi kuvailla sitä erinomainen!
Erityisesti alku, "Kuunvalo valaisi rappeutuneiden talojen rauniot.", luo heti oikeanlaisen tunnelman ja "rappeutuneiden" on sana, joka sopii juuri tuohon kuvaukseen täydellisesti! Hyvä!
Sitten kritiikkiä. Puutun oikeastaan kahteen asiaan. Toisto ja täytesanat. Nyt älä vain ymmärrä minua väärin, vaikka otan monia esimerkkejä. Edelleen nautin novellistasi ja esimerkit tulevat vain, koska ne häiritsivät hitusen, eivät lukemista haittaavasti. Ja kuitenkin oletan, että olet jättänyt tarinan tänne juuri saadaksesi palautetta. Jos suutut, älä suutu pahasti. Olen loppu viimeksi kuitenkin Sinun puolellasi! :D
Aloitetaan toistosta. Laitan muutamia esimerkkejä ja omia ajatuksiani.
Kirjoitat, "Tähtitaivas näkyi selkeästi kylminä öinä, ja tämä oli yksi sellaisista öistä.". Yö toistuu kenties tarpeettomasti.
Ajatukseni, "Tähtitaivas näkyi selkeästi kylminä, pilvettöminä öinä, juuri sellaisina kuin nyt.". Lisäsin myös pilvettömän, vaikka monesti kylmä yö on juurikin pilvetön.
Toistoon liittyen päähenkilön nimen toistelu novellissa, jossa muita ei ole, tuntuu hieman tarpeettomalta.
Kirjoitat, "Raunioissa ei kuulunut muita ääniä kuin Mikhailin juoksemisen tasaiset askelet. Sillalle oli noin vartin juoksumatka, jonka Mikhail jaksoi juosta ongelmitta. Hänellä oli ollut aina hyvä kunto, ja se oli vain parantunut kaiken muututtua tuhkaksi ja raunioiksi. Mikhail näki vilauksen liikettä oikealla, hän pysähtyi ja kyyristyi autonromun taakse. Oli taas täydellisen hiljaista, vain Mikhailin hidas hengitys kuului. Mikhail odotti näkevänsä tai kuulevansa jotain, mutta mitään ei näkynyt tai kuulunut.".
Tässä kappaleessa mainitaan Mikhail viisi kertaa.
Ajatukseni, "Raunioissa ei kuulunut muita ääniä kuin Mikhailin juoksemisen tasaiset askelet. Sillalle oli noin vartin juoksumatka, joka ei ollut hänelle ongelma. Hänellä oli aina ollut hyvä kunto, ja se oli vain parantunut kaiken muututtua tuhkaksi ja raunioiksi. Jossain oikealla näkyi vilaukselta liikettä. Mikhail pysähtyi ja kyyristyi autonromun taakse. Hän kuunteli, mutta jälleen oli täydellisen hiljaista, vain oma tasainen hengitys humisi korvissa. Mikhail odotti näkevänsä tai kuulevansa jotain, mutta ei mitään.".
Kirjoitat, "Mikhail asetti kalashnikovinsa repussa olevaan pidikkeeseensä - oli helpompi juosta ilman sitä käsissä. Tasainen juoksu kuului taas kylmässä, harmaassa rauniossa.".
Mikhaililla on Kalashnikov :D Mainiota! Tuohon virkkeeseen sen verran, että juoksu sana toistuu lyhyen ajan sisällä kahdesti. Toinen syy miksi otin tämän, on se että kylmä, harmaa raunio viittaa siihen, että Mikhail juoksee yhdessä talossa.
Ajatukseni, "Mikhail asetti kalashnikovinsa repussa olevaan pidikkeeseensä - oli helpompi juosta ilman sitä. Tasaiset askeleet kaikuivat taas kylmistä, harmaista raunioista.".
Sitten pari täytesanajuttua :D
Kirjoitat, "...asetti pullonsa takaisin vyölleen, ja alkoi kasata pientä leiriään. Mikhail kaivoi esiin pienen karttansa, laitettuaan leirin kasaan. Mikhail katseli karttaa ja samalla kellossa olevaansa kompassia.".
Tähän sen verran, että koen itse, että leiri puretaan kun lähdetään ja kasataan kun tullaan :D Lisäksi mielestäni katkelmassa on hieman turhaa selittelyä.
Ajatukseni, "...asetti pullonsa takaisin vyölleen, ja alkoi purkaa pientä leiriään. Hän kaivoi esiin pienen karttansa ja vertaili sitä kellossaan olevaan kompassiin.".
Eli pyrin hieman yksinkertaistamaan virkettä.
Kirjoitat, "Mikhail katsoi joidenkin autojen sisälle, monet niistä olivat tyhjiä, mutta joissakin oli vielä vähän tavaraa sisällä. Mikhail avasi varovasti yhden auton ovista, jossa näytti olevan vielä jotain sisällä. Auton takapenkillä oli muutama tyhjä muovipullo, pahvilaatikoita ja muutama säilykepurkki.".
Mietin, tuleeko kaikkea kuvailla liian tarkkaan, vai antaako lukijan hahmottaa ja ajatella itse.
Ajatukseni, "Mikhail katseli autojen sisälle, monet niistä olivat tyhjiä. Hän avasi varovasti yhden auton takaoven, sillä sen sisällä näytti olevan jotain tavaraa. Takapenkillä oli muutama tyhjä muovipullo, pahvilaatikoita ja muutama säilykepurkki.".
En tiedä miten koet eron, mutta mielestäni sama asia tulee sanotua ilman turhaa toistoa.
Lopuksi täytyy vielä sanoa se, että juostessa, kun liikettä näkyi, olisi ollut mukava jos olisit kuvaillut jotain otusta, joka lurkkii raunioissa tai jotain, joka olisi vielä hieman syventänyt maailmaa, josta Sinulla tuntuu olevan erinomainen käsitys! Nyt päästit mielestäni liian helposti irti jännityksestä jonka sait aikaan.
Novellisi oli kuitenkin hyvä ja nautin sen lukemisesta! Miljöö piirtyi takaraivoon tarinan edetessä ja siihen oli helppo samaistua!
Kiitos!
Hei taas Naispaholainen!
Hyvää tykitystä! :D
Sanankäyttösi tuo hymyn huulille! Otan esimerkin.
Kirjoitat, "inha takkua sitkeyksineni jälleen toetan.". En tajua tuosta mitään, mutta sitä on mukava lukea!
En tiedä miten runoissa pilkkusäännöt menee, mutta melko harvasti niitä viljelet.
Myös rivien isot alkukirjaimet poikkeavat melkoisesti toisistaan, enkä löytänyt niistä johdonmukaisuutta. Viimeisen jakeen pikkukirjain tulee pilkun jälkeen, mutta keskimmäisessä ei...hmm.
Kuitenkin sanoisin, sen valossa mitä runoista ymmärrän, että taidokkaasti kirjoitat! Viesti tulee perille ja se on kauniisti kuorrutettu Juice Leskisen tyylisellä sanoilla leikittelyllä ja riimittelyllä!
Kiitos runosta!
Ps. Otsikossa oli näppihäiriö tai sitten viittaat silläkin toimimattomiin, elämää helpottaviin apuvälineisiin :D
Hyvä ankara!
Tarkoitukseni ei ole ilkkua kenenkään ahdingolla, mutta jos tilasi tuottaa tuollaista tekstiä, niin kannattaa vakavissaan miettiä, haluaako moisesta tilasta luopua! :D
Sinusta saa tekstistä melkoisen rauhallisen kuvan. :D Kirjoitus itsessään on sujuvaa ja selkeää, helppolukuista. Kenties ei kuitenkaan alussa, jossa mietin pitkään, miten kummassa nämä joutsenen ja rakkaus kuuluu tähän tekstiin. Minulla olikin aluksi ainoastaan 3.5 arvosanana. Mutta. Luulen tietäväni mitä ajat sillä takaa ja se liittyy jossitteluun ja niin, että viittaat täydellisiin asioihin ja siihen, kuinka kaukainen asia oma kotoa lähtö onkaan (kun laitat sen samalle viivalle "korjattavissa ja buutattavissa" olevan rakkauden kanssa. Kun oivalsin tämän, vaikka en tiedä edes tarkoititko sitä, nostin tuota arvosanaa.
Se mistä otin pois, oli viimeinen kappale. Liikaa "Siellä sanoja"...ainakin minun makuuni. Tuntuu jotenkin kaukaiselta ja tekemällä tehdyltä.
Kirjoitat, "Siellä saan nukkua aina kun haluan. Siellä saan juoda teetä vaikka olisi ilta.".
Ajatukseni, "Siellä saan nukkua aina kun haluan, ja juoda teetä vaikka olisi ilta.". En sano, että olen oikeassa, mutta mielipiteistähän kirjoittamisen arvioinnissa onkin kyse.
Toivottavasti tästä jäi Sinulle edes jotain käteen! Kirjoituksesi oli erinomainen! Kiitos, etä sain lukea sen!
Hei värit!
Kirjoittamasi teksti on sellaista, että sitä on hieman vaikea arvioida, sillä mietin jatkuvasti onko kyseessä omakohtainen kokemus, jolloin pilkkuvirheisiin puuttuminen olisi hieman naivia. Lähden kuitenkin siitä olettamuksesta (ja toivon), että kyseessä on ainoastaan hyvä tarina, vaikkakin ilmeisesti tuon kaltaiset tapahtumat, ainakin lievemmässä mielessä, ovat liian usein todellisuutta.
Ihan alkuun se, että novelli on tunteita herättävä, eikä kirjoittaja ole töysin voinut epäonnistua jos teksti herättää tunteita! :D En tällä väitä siis että epäonnistuit!
Luettavuuteen liittyen sellainen asia, että tekstin jakaminen pariin kolmeen kappaleeseen voisi olla kohdillaan, eli vaikka seuraavasti:
Kirjoitat, "...huolinut. Miksi olisin kelvannut hänelle. Eräänä viikonloppuna Laurin ollessa...".
Ajatukseni,
"...huolinut. Miksi olisin kelvannut hänelle.
Eräänä viikonloppuna Laurin ollessa...". Näin ollen, kun tekstiin tulee katko, on lukijan helppo sisäistää, että nyt vaihtuu pohdinnasta tapahtumaan. Seuraava enterin paikka voisi olla, kun Lauri ja Tero poistuu asunnosta.
Sitten itse tarinaan. Viet mukavasti tarinaa lastenkodin, alkoholin ja koulukiusaamisen kautta seurusteluun, jonka jälkeen romutat kaiken, ja lopuksi ollaan jälleen alkupisteessä. Melko klassinen ja toimiva kaari ja kuitenkin, kun noinkin rankasta aiheesta on kysymys, olisin hieman kaivannut edes jonkinlaista valoa tunnelin päähän lopussa (oletan siis edelleen, että kyseessä on pelkkä tarina). Toisin sanoen kaipasin jotain sellaista, joka antaisi tarinan päähenkilölle edes pientä toivoa huomiseen, mutta jatkat synkkää linjaa loppuun saakka.
Kieleen puutun vain yhden asian tiimoilta. Muutamassa kohdassa kirjoituksesi töksähtää mielestäni pahasti. Esimerkki: Kirjoitat, "Valtava järkytyksen tunne valtasi minut. Miten Lauri voi tehdä minulle tällaista? Laurihan rakasti minua.".
Ajatukseni, "Olin järkyttynyt, kuinka Lauri saattoi tehdä minulle näin, hänhän rakasti minua.". Eli se mitä yritän sanoa on se, että termit, joissa jokin tunne "Valtaa" henkilön, ei mielestäni sovi noin tunteelliseen kohtaan, vaan kirjoituksen tulisi soljua selkeänä ja helppona läpi tekstin kliimaksin ja monesti pisteet ja kysymysmerkit katkovat tätä virtaa. Samasta syystä vaihdoin sanan "voi" sanaan "saattoi" ja jätin virkkeestä katkovat, raskaat välimerkit pois.
En väitä, että tuo on paras tapa, mutta ajatuksena.
Kiitos paljon tunteita kuohuttavasta novellista!
| 1043 kohdetta - näytetään 991 - 1000 | « 1 ... 97 98 99 100 101 102 ... 103 105 » |
