 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Vaikuttava tarina HenryJames!
Ihan ensin haluan sanoa sen, että missään vaiheessa tarinaa ei ollut ainakaan minulla tiedossa, kuinka kaikki tulisi päättymään. Se on todella hyvä juttu erityisesti tämän tyylisissä dekkareissa!
En tiedä paljonko olet aikaisemmin kirjoittanut, mutta en usko tämän olevan ensimmäinen! Olen itse asiassa toivonutkin näille sivuille tällaista etsivätyylistä tykitystä, joten iso kiitos Sinulle siitä!
Muutamia huomioita.
Lauseiden ja virkkeiden rakenteita kannattaa miettiä tarkkaan, sillä pienellä viilauksella niistä saa sujuvampia. Koetan antaa esimerkin (ja nämähän ovat taas minun ajatuksiani, joten jos olet erimieltä, niin viittaa toki kintaalla).
Kirjoitat, "En ollut voinut erehtyä hänestä. Kuva hänestä oli povitaskussani, jota päätin vilkaista vielä kerran, varmistaakseni asian uudelleen.".
Ajatukseni, "En ollut voinut erehtyä hänestä, sillä minulla oli kuva povitaskussani. Päätin vilkaista sitä vaivihkaa vielä kerran, ollakseni varma.".
Ero on hiuksenhieno, ja buustatakseni omaa egoani, olen sitä mieltä, että pienillä muutoksilla saa tekstiin hitusen lisää sujuvuutta. Mitä mieltä olet?
Toisena asiana toisto ja samassa yhteydessä palaan hieman edelliseen aiheeseen.
Kirjoitat, "Hän nousi ylös valmiina poistumaan huoltoasemalta. Hän käveli ulkona ikkunan toisella puolella ohitseni, eikä edes vilkaissut.".
Kerrot, että hän nousi ylös, joka tarkoittanee huoltoasemalla sitä, että hän oli istunut pöydän ääressä, josta voitaneen päätellä, että oli ollut nauttimassa jotain. Kun hän nousi ylös, oli selvää, että hän oli valmis, eli jätä lukijalle itsestään selvyydet ja keskity tarinaan.
Ajatukseni, "Hän nousi ylös ja käveli ulkona ikkunan toiselta puolelta ohitseni, eikä edes vilkaissut.".
Jos haluat lisätä jotain, voisi esimerkiksi laittaa seuraavasti, "Hän nousi ylös, suoristi takkiaan ja tunki muutaman käyttämättömän liinan taskuunsa. Hän käveli ulkona ikkunan toiselta puolelta ohitseni, eikä edes vilkaissut.".
Tuolla pyrin kankeasti siihen, että hahmoihin saa jotain hieman ekstraa ja pohdittavaa.
Itse juoneen pari huomiota.
Metsätiellä ajettaessa, kun aukeat muuttuivat metsäksi, kirjoitat "Vähän matkaa edetessäni talot harvenivat ja pellot vaihtuivat metsiksi. Pitkällä suoralla näin hänet edessä, joten hidastin vauhtia. Saavutin hänet vähän ajan kuluttua. Hän kiihdytti vauhtia ja pysyin perässä.".
Eli päähenkilö hidastaa vauhtia ja siitä huolimatta saavuttaa. Luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa ja olisinkin toivonut, että tässä vaiheessa päähenkilö olisi tajunnut, että prkle, minut on nähty.
Otan hieman kantaa myös seuraavaan kirjoittamaasi asiaan, "Yhtäkkiä huomasin ylimääräiset punaiset valot, hän jarrutti nopeasti.". Tässä oli mielestäni jotain kankeaa.
Oma ajatukseni, "Yhtäkkiä hän jarrutti. Punaiset valot välähtivät silmissäni ja auton perä läheni liian nopeasti.".
Noin ajatuksena vain, sillä näkemyksesi jarruvaloista oli mainio ja sen saattoi nähdä sielunsilmin, kuinka soratietakaa-ajossa jarruvalot syttyy, abs:t huutaa hoosiannaa ja kolari lähestyy! :D
Viimeinen asia on numerot. Eli kirjoitit "90km/h". Itse olisin käyttänyt yhdeksäänkymmeneen kilometriin tunnissa. Kuitenkin loppuvaiheissa, kun olet valinnut yhden miehekkäimmistä kaliibereista maailmassa, ei sitä sujuvasti voi kirjoittaa "piste neljävitosen", vaan tuo .45 sopii hyvin! Lisä fiilistelynä olisi voinut tuijottaa Smith & Wessonin piippuun tai vastaavaa, mutta ratkaisusi on kyllä mitä mainioin!
Todella hyvää tarinaa olit iskenyt ja erityisesti loppu, vaikka ottikin hieman aivoon, oli erinomainen!
Toivoisin sinulta lisää jännittäviä dekkareita, sillä olet selvästi lahjakas niiden kirjoittamisessa!
Kiitos!
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Tämä on itseasiassa melkein ensimmäinen tarina, mitä vapaa-ajalla olen tehnyt. Tuli vaan jokin inspiraatio kirjoittaa jotain, enkä aluksi tiennyt yhtään mitä. Enkä tiennyt oikeastaan kirjotusvaiheessakaan ja kirjoituskin tuli ikäänkuin ajatuksenvirtana(tästä syystä tyyliseikoissa onkin parannettavaa, sitä en kiistä yhtään). Pakko paljastaa, että aloitin tarinan tuosta lopusta. Sen jälkeen vasta päätin kirjoittaa sille alun ja tässäkään vaiheessa en edes tiennyt kuinka pitkään jatkaisin, ja tässä vaiheessa tarina kuulosti jostakin katkaistulta pätkältä, mutta tykkäsin siitä ajatuksesta. Ja jos kirjoittamisesta jotain sanoisin, niin en usko että tällainen jännitys olisi se oma vaihtoehto, mutta kiva kuulla että se ihan hyvin onnistui. Ehkä laitan vielä uutta joku päivä!
Sitten itse aiheeseen. Kuten itsekin totesin, tyyliseikoissa on parantamisenvaraa. Osa johtuu siitä, etten kauheasti tätä tarinaa korjaillut, ja osa taas tyylikokeiluista, tai tarkoituksesta luoda tunnelmaa. Ensimmäisen huomiosi kanssa olen kyllä samoilla linjoilla. Toisessa huomiossa uskon, että olen koittanut luoda jonkinlaista tunnelmaa, mutta sanottakoon uudemman kerran, että tarina on ikään kuin ajatuksesvirtaa. Mietin tuota valmiinaoloa ja huoltoasemalta lähtöä. Luulen, että yritin luoda jonkilaista jännitynyttä tunnelmaa, kuin hänenkin pitäisi olla valppaana. Hankala sanoa. Sinun ajatuksessasi tykkäsin kovasti tuosta "suoristi takkiaan", sehän luo tunnelmaa loistavasti!
Sitten tämä hidastus/saavuttamis -ongelma. Pitkä suora taitaa viitata siihen, että päähenkilöä ei olisi huomattu. Olisin voinut lisätä tuohon vaikka että: "Pitkällä suoralla onnistuin näkemään vilauksen hänestä mutkassa." tai jotain. Tuollakaan ei sinänsä ole merkitystä, koska kohtahan päähenkilö huomataan kuitenkin.
Tuo jarrukohtaus, siinä osuit aivan asian ytimeen. Kankea kuin rautakanki. Tuon olisi voinut sanoa niin paljon paremminkin. Ja jännitävämpään sävyyn. Numeroista, tuota 90km/h mietin myös, mutta laiskuuttani jätin sen noin. Tiesin kyllä tuon tyylikysymksenä, kirjoitin esim. että "kahdenkymmenen metrin", joka sekin on noin tyylikkäämpi. Tuo .45 kaliiperi oli tosi kiva lisätä tuohon!
Kiitos vielä palautteestasi! Hyviä asioita nostit esille, ja toivottavasti onnistuin tuomaan vastauksessani jotain omiakin mielipiteitä.