Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Fantasia Susi, ja minä
QR-Code dieser Seite

Susi, ja minä Hot

Susi, ja minä Eli kerron jotain itsestäni. Olen kolmetoista vuotta ja en halua rakennekommentteja. Kirjoitusvirheitä on paljon, mutta koittakaa ymmärtää. Asun kaupungissa nimeltä Delmin. Se on hyvin kaunis kaupunki . Kesäisin kukat kukkivat ja aurinko paistaa. Delmin on rauhallinen kaupunki. Minä tykkään asua täällä. Minä tykkään kiivetä puihin ja kuunnella lintujen viserryksiä. Korkealla oleminen on kivaa Istun usein meidän talon viereisessä metsässä. Istun yhdessä tietyssä puussa. . Sinne on meiltä noin kymmenen miinuutin matka. Kesäisin siellä kukkii liilat kukat ja kaikki on vihreää, rakastan sitä. Nimeni on Sarah. Olen kolmetoista vuotta. Ja olen seitsemännellä luokalla. Heräsin, koska ulkona satoi kaatamalla vettä. Huomasin että verhoni olivat auki, ja jos aamulla paistaisi aurinko heräisin auringonvaloon. Nousin sängystä ja kävelin ikkunaan. Ulkona puut huojuivat tuulen mukana. Yhtäkkiä puun takaa tuli esiin tumma varjo. Se oli iso susi. Susi oli musta, eikä sitä meinannut erottaa. Tuuli osui sen turkkiin. Sen kiiluvat silmät kasoivat suoraa minuun. Ne olivat jäänsiniset.Se käänsi pääänsä metsään ja juoksi sinne. Kömmin takaisin sänkyyn. Aamulla mustin nähneeni suden. Vai oliko se unta?. Ei se ei ollut unta. Muistin suden jäänsiniset silmät, kuin ne olisivat omani. Ei Delminissä pitäsi olla susia. Auringonvalo paistoi kasvoilleni. Nousin sängystä ja menin keittiöön. Avasin jääkaapin katsoessani mitä siellä on . Siellä oli pekonia. Paistoin pekonin. Ja voitelin sämpylän. Lisäsin pekonin leivän päälle, otin pekonit pannulta ja laitoin ne leipien päälle. Kävelin huoneeseeni katsomaan televisiota. Sieltä ei tulut mitään erikoista, joten kun olin syönyt leivän päätin lähteä kirjastoon. Kirjastossa voisi olla artikkeleita susista. Kello oli vasta kymmenen, kun pääsin kirjastoon. Kirjasto on vanha puurakennus. Se on sininen. Sisältä se on kunnostettu hienoksi.Puhelin ilmoitti tekstivististä. Katsoin tekstiviestin. Se oli äidiltä.Äiti,” Missä sinä olet?”. Kirjoitin,”Kirjastossa”. Äiti vastasi nopeasti takaisin”okei!. Menin kirjaston koneelle. Kirjoitin hakusanaksi susi. Minä kysyin, ” Onko Delminissä susia. Kirjastontäti vastasi ”Ei minun tietääkseni, mutta tiedän yhden kirjan joka kertoo susista”. Hän lähti käytävää pitkin kirjahyllylle. Hän etsi vähän aikaan. Sitten hän otti kirjan, ja antoi sen minulle. ”Lainaatko sen”, kirjastonhoitaja kysyi. ”Lainaan”, minä sanoin ja hymyilin jatkoin:”Kiitos että autoit”. Hän vain hymyili ja oli selvästi mielissään. Kehuista. Katsoin kirjaa ja otsikon nimi oli Susi. Osa 2 Kun olin lainannut kirjan. Lähdin menemää metsää päin. Sinne olisi noi 20 minuutin matka. Ajattelin suden mustaa turkkia ja miten se kimalteli veden pisaroista.Muistin, että huomenna on maanatai. Eii!!, huusin ajatuksissani. Huomenna alkaisi koulu. En halua kouluun, koska minulla ei ole kavereita. Ei minua sentään kiusata, mutta tytöt ovat kuin minua ei olisikaan, ja se tuntuu kamalata. On sekin yksi kiusaaminen muoto.En tiedä mitä olen tehnyt, että saan heidät vihamaan minua niin paljon. En tiedä mikä minussa on vikana? Olen kyllä aika hyvä koulussa, koska tykkään lukea puussani, joka on metsässä. Tai ei se kyllä minun ole, mutta se on se paikka missä voin olla oma itseni, eikä minun tarvitse ihmetellä mitä muut minusta ajattelevat tai luokkalaisen tytöt. Koulussa olen aina jännittynyt. Meidän koulussa on paripulpetit, joihin opettaja määrää oppilaat. No ei kaikki opettajat määrää, mutta jotkut opettajat määrää. Silloin kun ne ei määrää joudun olemaan yksin. Olin päässyt pois kaupungin vilskeestä. Metsään. Tunsin kasvoillani kevyen tuulenvireen. Näin oravan kiipeävän mäntyä pitkin ylös oksalle, jossa se rupesi syömään käpyä. Kun orava huomasi minut se hyppäsi oksalta oksalle ja katosi kokonaan näkyvistä. Aurinko meni pilven taakse. Ja ilma kylmeni pikkaisen. Juoksin loppumatkan puulle. Laukku häiritsi minua vähän. En päässyt niin nopeasti kuin olisin päässyt ilman kassiani.Kiipesin puuhun ja otin Susi-kirjan laukustani.Aloin lukemaan sitä. Ensimmäinen sivu. Susia on tapettu Delminissa viime vuosikymmeniä paljon. Ihmiset keräsivät suuren summan rahaa sudentaljoilla. Susia ei ole nähty sittemn Vuonna Minä näin suden siitä olin varma. Eli kaikkia ei ole tapettu.” Miten musta susi oli uskaltanut tulla niin lähelle ihmisasumuksia?”mietin. Viime vuosina susihavaintoja ei ole ollut . Sudet elävät kekimäärin 30 yksilön laumassa. Susi on sopeutunut elämään hyvin erinlaisissa ympäristöissä kuten arolla, tundralla, ja metsissä. Susia on nähty ihmisten lähistöllä, jossa se käyttää kaatopaikkajätettä hyväkseen. Ihmisten kimppuun susi ei ole käynyt viime vuosina ollenkaan. Otin kännykän taskusta. Kello oli jo kaksitoista. Äiti varmaan soittaa kohta syömään. Niiinpä päätin lähteä kotiin. Laskeuduin puusta alas. Linnut visersivät puissa. Lintujen viserrys kuulostaa niin ihanalta Yhtäkkiä jalkani osui puunjuureen ja kompastuin. Kaaduin maahan. Ai!, ei helskatti. Katsoin jalkaani. Polvessa oli aika iso haava, ja siiitä tuli verta. Laitan siihen sitten laastarin, kun olen pääsyt kotiin. Enöä en juossut. Kävelin kotiinpäi. Olin melkain omakotitalomme pihalla. Huomasin kun naapurimme istutti kukkia pihalleen. Naapurimme on vanha rouva, jonka mies on kuollut pari vuotta sitten. Hänellä ei ole minun tietääkseni lapsia. Rouva huomasi tuijotukseni ja sanoi”Älä siinä tuijota tule autamaan tämä kukan kanssa”. Autoin kaivamaan kukalle kuopan. Rouva kysyi”Missä sinun isäsi on?”. En tiennyt mitä minun pitäisi vastata. Aloitin”Isän piti kuulemma lähteä jonkun tärkeän asian takia. Äiti ei ole kertonut minulle muuta”. En ole nähnyt koskaan isääni. Vanha rouva näytti siltä kuin olisi tiennyt asiastsa jotain enemmän. Kun olin päässyt kotiin. Äiti oli tehnyt Pizzaa. Siinä oli katkarapuja. Jauhelihaa ja tonnikalaa. Äiti sanoi:”Olen lainannut meille elokuvan”. ”Jes. Kiitti äiti ”sanoin ja tarkoitin sitä myös. Me söimme pizzaa ja katsoimme elokuvaa ”Mihin aikaan menet töihin?”Äiti on töissä tarjoili8jana Pached nimisessä ravintolassa. ”Yhdeksäksi. Nukun varmaan vielä, kun lähdet kouluun.Oletko tehnyt kaikki läksyt”. ”Ups. Minä en ole muistanut” Alahan tekee niitä sitten. Hän yritti näyttää vihaiselta, mutta ei onnistunut siinä. Menin huoneeseeni. Huoneessani on puusta koulupöytä, joka on ollut siinä jo kymmenen vuotta. Seinälläni on iso taulu, jossa on koirani Lucia, joka kuoli, kun olin kymmenen. Nyt minulla on kissa, jonka nimi on Misse. Äiti oli tuonut sen meille eläinhoitolasta. Se oli aluksi ollut ujo, mutta kun se oli tottunut minuun se nukkuu aina vieressäni, siis silloin kuun se ei ole ulkona. Nappasin reppuni lattialta, missä se oli ollut siitä asti kun olin tullut perjantaina koulusta. Kun oli tehnyt matikan. Tosin mitään laskematta. Avasin kirjastosta lainaamani kirjan. Aamulla. En olisi jaksanut nousta, mutta minun oli pakko. Kävin suihkussa ja laitoin vaatteet päälle. Menin syömään aamupalaa. Söin muroja. Kello oli jo seitsemä kun olin syönyt aamupalan. Meikkasin. Ja lähdin kouluun. Ensimmmäisellä tunnilla meillä olisi matikkaa, joka oli meidän luokanvalvojan tunti. Istusin tapani mukaan luokan taakse. Kaikilla muilla oli vieruskaveri. Paitsi minulla. Otin kirjat repusta. En ollut huomannut, että luokkaan oli tullut poika. Pojalla oli musta tukka, ja siniset silmät. Ihan kuin susi, jonka näin ikkunasta. Hänellä oli samanväriset silmät, ihan kuin jäätä. Hän huomasi tuijotukseni, eikä kääntänyt katsettaa minusta. Niin kuin useimmat pojat tekivät. Hän sanoi: ” Minun nimeni on Ren”. Ihan kuin hän olisi sanonut sen vain minulle. ”Valitse itsellesi paikka Ren”opettaja sanoi. Ren suuntasi minua kohti. Kun hän oli luonani Ren sanoi”Voinko istua tähän?”. Ja tarkoitti minun viereista pulpettia. ”Tietty”Minä vastasin. Ai kun hän oli söpö. Siis ne silmät niinkuin minun sudella. Ja ne pikimustat hiukset. Luokanvalvoja kysyi minulta tunnin loputtua”Auttaisitko Reniä tämän päivän koulussa? Nyökkäsin. Näytin ehkä vähän liian innostuneelta. Onneksi Ren katsoi silloin muualle Seuraavaksi meillä oli Englantia. ”Osaatko sinä enkkua” kysyin Reniltä käytävällä. ”Osaan aika hyvin. Se on helppoa” ”Oikeesti. Se on ihan hirveetä”. ”Voin auttaa sinua” ”Kiitti”sanoin. Ja olin tosi kiitollinen.

Ylläpidon palaute

 
Susi, ja minä 2013-02-21 10:55:36 Alapo80
Arvosana 
 
3.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    February 21, 2013
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Hei pantteri!

Kerroit heti alkuun, että et halua palautetta rakenteesta. Olkoon niin! Jatkat vain kirjoittamista ja silmäilet hieman välimerkkejä ja lauserakenteita, niin muchos bueno! Oikein al Dente! :D

Käytät lyhyitä lauseita, joka on aina hyvä. Ne sopivat tarinan johdonmukaiseen kerrontaan. Olen muiden kanssa samaa mieltä siitä, että tarina etenee todella johdonmukaisesti!

Vaikka kielsitkin antamasta rakenteellista palautetta, niin sen verran haluan aiheella täpinöidä, että kun kirjoitat jostain, niin saisit sen liittymään isoon kuvaan jotenkin.
Annan tästä esimerkin. Päähenkilö katseli äitinsä kanssa elokuvaa. Tämä selvästi miellytti päähenkilöä ja kuitenkaan en osannut isommin liittää sitä tarinaan. Olisi ollut hiuksianostattavan tunteellista, jos olisit maininnut elokuvan liittyvän esimerkiksi susiin, joka olisi aiheuttanut huokauksia! :D

Tarina on selvästi vielä kesken, mutta jo nyt lukemani perusteella voin sanoa odotavani innolla jatkoa! Erityisesti mustatukkainen poika, jonka liitit tarinaan toi käänteen, joka peitti sen hienoisen pettymyksen, kun sutta ei kohdatukkaan metsässä kirjan lukemisen jälkeen.

Mahtavaa saagaa! :D Paina päälle!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 4 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.9  (4)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Susi, ja minä 2013-05-04 07:39:49 Luinwen
Arvosana 
 
2.5
Luinwen Arvostellut: Luinwen    May 04, 2013
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Rakenteessa olevat ongelmat eivät ole niin vakavia, sillä se on pelkkää tekniikkaa. Tekniikan voi oppia harjoittelun ja kokemuksen kautta. Lue paljon kirjallisuutta (ja lue sitä monipuolisesti), sekä kirjoita paljon. Siitä se lähtee!

Pidin päähenkilöstäsi, koska hän oli hyvin tavallinen, oikeastaan altavastaajan roolissa. Sellaiseen hahmoon on helpompi samaistua kuin johonkin täydelliseen ja kauniiseen bimboon.

Tarinastasi tuli kovin mieleen Väristys... Ei paljoa, mutta vähäsen kuitenkin.

Kun kirjoitat, tarkkaile kuvailuasi. Kuvailet nyt paljon toisarvoisia asioita. Kuten aamiaista. Tämä ei ole juonen kannalta oleellista. Oleellisempaa on päähenkilön ajatukset ja tuntemukset. Kun susi esim. ilmestyi ensimmäisen kerran, mitä päähenkilö tunsi? ajatteli? Kuvailu auttaa samaistumaan hahmoon paremmin ja saa lukijan imeytymään tarinaan sisälle.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Susi, ja minä 2013-02-16 19:12:02 Joppu01
Arvosana 
 
4.0
Joppu01 Arvostellut: Joppu01    February 16, 2013
Top 500 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

hyvin kirjoitettu. en löytänyt kirjoitusvirheitäkään paljoa. tai en ollenkaan. voisit ensikerralla hieman lyhentää tarinaa vähän nopeampaan tahtiin. Sori tosta, mutta kokonaisuudessaan 4 tähden arvoinen. Loistavaa 9+

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Susi, ja minä 2013-02-07 05:32:49 kotikirjailija
Arvosana 
 
5.0
kotikirjailija Arvostellut: kotikirjailija    February 07, 2013
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

jatka vaan kirjoittamista. Juttu pysyy hyvin kasassa. Osaat esittää asiat järjestyksessä

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
01
Report this review
Susi, ja minä 2013-02-06 13:37:13 pantteri
Arvosana 
 
N/A
pantteri Arvostellut: pantteri    February 06, 2013
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Kiva, että pidit itse juonesta, vaikka kirjoitusvirheitä on paljon. Ja tästä tulee vielä jatkoa, jonka mä aion tarkistaa vähän paremmin.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Susi, ja minä 2013-02-06 09:14:02 Naispaholainen
Arvosana 
 
4.0
Naispaholainen Arvostellut: Naispaholainen    February 06, 2013
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Pidin tarinasta - siinä olevista virheistä huolimatta. Sisältö on sittenkin tärkein. (Toivottavasti niin on myös äidinkielen kirjoituskokeissa.) Oikeinkirjoitusta ja kielioppia voi aina mekaanisesti harjoitella. Tietysti sujuvaa tekstin tuottamistakin pystyy harjoittelemaan, kirjoittaen ja lukien paljon. Oletan, että julkaistaviksi hyväksytyt kirjoitukset myös oikoluetaan ja niissä olevat oikeinkirjoitusvirheet korjataan.
Intoa mukavaan ja luovaan harrastukseen!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS