 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei värit!
Kirjoittamasi teksti on sellaista, että sitä on hieman vaikea arvioida, sillä mietin jatkuvasti onko kyseessä omakohtainen kokemus, jolloin pilkkuvirheisiin puuttuminen olisi hieman naivia. Lähden kuitenkin siitä olettamuksesta (ja toivon), että kyseessä on ainoastaan hyvä tarina, vaikkakin ilmeisesti tuon kaltaiset tapahtumat, ainakin lievemmässä mielessä, ovat liian usein todellisuutta.
Ihan alkuun se, että novelli on tunteita herättävä, eikä kirjoittaja ole töysin voinut epäonnistua jos teksti herättää tunteita! :D En tällä väitä siis että epäonnistuit!
Luettavuuteen liittyen sellainen asia, että tekstin jakaminen pariin kolmeen kappaleeseen voisi olla kohdillaan, eli vaikka seuraavasti:
Kirjoitat, "...huolinut. Miksi olisin kelvannut hänelle. Eräänä viikonloppuna Laurin ollessa...".
Ajatukseni,
"...huolinut. Miksi olisin kelvannut hänelle.
Eräänä viikonloppuna Laurin ollessa...". Näin ollen, kun tekstiin tulee katko, on lukijan helppo sisäistää, että nyt vaihtuu pohdinnasta tapahtumaan. Seuraava enterin paikka voisi olla, kun Lauri ja Tero poistuu asunnosta.
Sitten itse tarinaan. Viet mukavasti tarinaa lastenkodin, alkoholin ja koulukiusaamisen kautta seurusteluun, jonka jälkeen romutat kaiken, ja lopuksi ollaan jälleen alkupisteessä. Melko klassinen ja toimiva kaari ja kuitenkin, kun noinkin rankasta aiheesta on kysymys, olisin hieman kaivannut edes jonkinlaista valoa tunnelin päähän lopussa (oletan siis edelleen, että kyseessä on pelkkä tarina). Toisin sanoen kaipasin jotain sellaista, joka antaisi tarinan päähenkilölle edes pientä toivoa huomiseen, mutta jatkat synkkää linjaa loppuun saakka.
Kieleen puutun vain yhden asian tiimoilta. Muutamassa kohdassa kirjoituksesi töksähtää mielestäni pahasti. Esimerkki: Kirjoitat, "Valtava järkytyksen tunne valtasi minut. Miten Lauri voi tehdä minulle tällaista? Laurihan rakasti minua.".
Ajatukseni, "Olin järkyttynyt, kuinka Lauri saattoi tehdä minulle näin, hänhän rakasti minua.". Eli se mitä yritän sanoa on se, että termit, joissa jokin tunne "Valtaa" henkilön, ei mielestäni sovi noin tunteelliseen kohtaan, vaan kirjoituksen tulisi soljua selkeänä ja helppona läpi tekstin kliimaksin ja monesti pisteet ja kysymysmerkit katkovat tätä virtaa. Samasta syystä vaihdoin sanan "voi" sanaan "saattoi" ja jätin virkkeestä katkovat, raskaat välimerkit pois.
En väitä, että tuo on paras tapa, mutta ajatuksena.
Kiitos paljon tunteita kuohuttavasta novellista!
