Review Detail

Hei Fatum!

Pidin todella novellisi aiheesta! Miljöö oli mainio ja tapasi kuvailla sitä erinomainen!
Erityisesti alku, "Kuunvalo valaisi rappeutuneiden talojen rauniot.", luo heti oikeanlaisen tunnelman ja "rappeutuneiden" on sana, joka sopii juuri tuohon kuvaukseen täydellisesti! Hyvä!

Sitten kritiikkiä. Puutun oikeastaan kahteen asiaan. Toisto ja täytesanat. Nyt älä vain ymmärrä minua väärin, vaikka otan monia esimerkkejä. Edelleen nautin novellistasi ja esimerkit tulevat vain, koska ne häiritsivät hitusen, eivät lukemista haittaavasti. Ja kuitenkin oletan, että olet jättänyt tarinan tänne juuri saadaksesi palautetta. Jos suutut, älä suutu pahasti. Olen loppu viimeksi kuitenkin Sinun puolellasi! :D

Aloitetaan toistosta. Laitan muutamia esimerkkejä ja omia ajatuksiani.
Kirjoitat, "Tähtitaivas näkyi selkeästi kylminä öinä, ja tämä oli yksi sellaisista öistä.". Yö toistuu kenties tarpeettomasti.
Ajatukseni, "Tähtitaivas näkyi selkeästi kylminä, pilvettöminä öinä, juuri sellaisina kuin nyt.". Lisäsin myös pilvettömän, vaikka monesti kylmä yö on juurikin pilvetön.

Toistoon liittyen päähenkilön nimen toistelu novellissa, jossa muita ei ole, tuntuu hieman tarpeettomalta.
Kirjoitat, "Raunioissa ei kuulunut muita ääniä kuin Mikhailin juoksemisen tasaiset askelet. Sillalle oli noin vartin juoksumatka, jonka Mikhail jaksoi juosta ongelmitta. Hänellä oli ollut aina hyvä kunto, ja se oli vain parantunut kaiken muututtua tuhkaksi ja raunioiksi. Mikhail näki vilauksen liikettä oikealla, hän pysähtyi ja kyyristyi autonromun taakse. Oli taas täydellisen hiljaista, vain Mikhailin hidas hengitys kuului. Mikhail odotti näkevänsä tai kuulevansa jotain, mutta mitään ei näkynyt tai kuulunut.".
Tässä kappaleessa mainitaan Mikhail viisi kertaa.
Ajatukseni, "Raunioissa ei kuulunut muita ääniä kuin Mikhailin juoksemisen tasaiset askelet. Sillalle oli noin vartin juoksumatka, joka ei ollut hänelle ongelma. Hänellä oli aina ollut hyvä kunto, ja se oli vain parantunut kaiken muututtua tuhkaksi ja raunioiksi. Jossain oikealla näkyi vilaukselta liikettä. Mikhail pysähtyi ja kyyristyi autonromun taakse. Hän kuunteli, mutta jälleen oli täydellisen hiljaista, vain oma tasainen hengitys humisi korvissa. Mikhail odotti näkevänsä tai kuulevansa jotain, mutta ei mitään.".

Kirjoitat, "Mikhail asetti kalashnikovinsa repussa olevaan pidikkeeseensä - oli helpompi juosta ilman sitä käsissä. Tasainen juoksu kuului taas kylmässä, harmaassa rauniossa.".
Mikhaililla on Kalashnikov :D Mainiota! Tuohon virkkeeseen sen verran, että juoksu sana toistuu lyhyen ajan sisällä kahdesti. Toinen syy miksi otin tämän, on se että kylmä, harmaa raunio viittaa siihen, että Mikhail juoksee yhdessä talossa.
Ajatukseni, "Mikhail asetti kalashnikovinsa repussa olevaan pidikkeeseensä - oli helpompi juosta ilman sitä. Tasaiset askeleet kaikuivat taas kylmistä, harmaista raunioista.".

Sitten pari täytesanajuttua :D
Kirjoitat, "...asetti pullonsa takaisin vyölleen, ja alkoi kasata pientä leiriään. Mikhail kaivoi esiin pienen karttansa, laitettuaan leirin kasaan. Mikhail katseli karttaa ja samalla kellossa olevaansa kompassia.".
Tähän sen verran, että koen itse, että leiri puretaan kun lähdetään ja kasataan kun tullaan :D Lisäksi mielestäni katkelmassa on hieman turhaa selittelyä.
Ajatukseni, "...asetti pullonsa takaisin vyölleen, ja alkoi purkaa pientä leiriään. Hän kaivoi esiin pienen karttansa ja vertaili sitä kellossaan olevaan kompassiin.".
Eli pyrin hieman yksinkertaistamaan virkettä.

Kirjoitat, "Mikhail katsoi joidenkin autojen sisälle, monet niistä olivat tyhjiä, mutta joissakin oli vielä vähän tavaraa sisällä. Mikhail avasi varovasti yhden auton ovista, jossa näytti olevan vielä jotain sisällä. Auton takapenkillä oli muutama tyhjä muovipullo, pahvilaatikoita ja muutama säilykepurkki.".
Mietin, tuleeko kaikkea kuvailla liian tarkkaan, vai antaako lukijan hahmottaa ja ajatella itse.
Ajatukseni, "Mikhail katseli autojen sisälle, monet niistä olivat tyhjiä. Hän avasi varovasti yhden auton takaoven, sillä sen sisällä näytti olevan jotain tavaraa. Takapenkillä oli muutama tyhjä muovipullo, pahvilaatikoita ja muutama säilykepurkki.".
En tiedä miten koet eron, mutta mielestäni sama asia tulee sanotua ilman turhaa toistoa.

Lopuksi täytyy vielä sanoa se, että juostessa, kun liikettä näkyi, olisi ollut mukava jos olisit kuvaillut jotain otusta, joka lurkkii raunioissa tai jotain, joka olisi vielä hieman syventänyt maailmaa, josta Sinulla tuntuu olevan erinomainen käsitys! Nyt päästit mielestäni liian helposti irti jännityksestä jonka sait aikaan.

Novellisi oli kuitenkin hyvä ja nautin sen lukemisesta! Miljöö piirtyi takaraivoon tarinan edetessä ja siihen oli helppo samaistua!

Kiitos!