Arvostelut käyttäjältä Taruh

Oiva novelli, jossa on mukana onnistunutta tunnelmointia ja herkkyyttä. Haikea tarina on lyhyt ja melko simppeli, mutta kerrot sitä kiinnostavasti - muuta se ei tarvitsekaan.

Kirjoitustyyli on selkeää ja helppolukuista. Ainoastaan kappalejaot pistivät hieman silmään.
Neljäs kappale (siis kohta "Oli aamu. Äiti koputti oveeni...") kertoo aluksi päähenkilön aamupuuhista kotona. Kesken kappaletta hän polkee kouluun ja sen jälkeen kerrotaan ensimmäisestä tunnista. Lauseen "Vaikka pyörä oli vanha, se oli silti vielä täysin toimiva, vaikka se ääntelikin jokaisella polkauksella" jälkeen voisi aloittaa uuden kappaleen, jossa kerrotaan päähenkilötytön päässeen kouluun ja menevän ensimmäiselle tunnille. Aamuaskareet ja koulu ovat kaksi aivan eri asiaa, jotka tarvitsevat omat kappaleensa.

Viimeinen kappale tarvitsisi mielestäni myös kappalejakoa. Aluksi tyttö on kotona, ihmettelee Lennin tapausta ja isä tulee kertomaan, että pyörä on kunnossa. Lauseen "'Ai', vastasin isälleni tajuten, etten ollut edes kokeillut oliko pyörän kumit tyhjänä" jälkeen uusi kappale siitä, kun tyttö aikoo nousta pyöränsä selkään.

Peukku tarinan lopetuksesta. Pelkäsin, että tarina muuttuisi loppua kohden turhan imeläksi, mutta onneksi tarina saakin mystisen käännekohdan ja lopusta tulee mukavan alakuloinen. Tykkään tästä ratkaisusta. Tarinan viimeinen lause viimeistelee tarinan hyvin.
Päähenkilö on mielenkiintoinen hahmo. Ilmeisesti koulukiusattu, mutta tilaansa niin alistunut, ettei tiedosta sitä enää itsekään. Lennin hahmo jäi mystiseksi, mutta hyvä niin, sopii tarinan tunnelmaan.
Dialogi on hyvää ja sujuvaa, kuten koko tekstikin.

"Hän ei kaipaa sua" on runoksi ehkä liiankin simppelisti kerrottu. Arkinen ja haikea tunnelma on hienosti saavutettu, mutta kaipailisin tähän enemmän korullisempaa ja kaunokirjailijamaisempaa otetta.

Ensimmäisen säkeistön "sanat ja säkeistö ovat kunnossa" kalskahtaa hieman kummalliselta. Mielestäni tämän voisi skipata kokonaan, muuten voisi jatkaa säkeistöä kuten se onkin.

"Sua itkettää, sillä tiedät. Hän ei kaipaa sua" on hyvä ja juuri sopivan surumielinen!
"Siinähän se, olet aina siinä, liian läsnä" on ajatuksia herättävä kohta. Tykkään.

Hyvä teksti, mutta kaipailee vielä lisää taiteellista ja luovaa silmää, koska tämä voisi melkein mennä proosatekstistä.

Tämä runo on hyvä! Tätä lukiessa tuli mieleen, että tästä voisi saada mainion sanoituksen johonkin suomibiisiin. :D

Useat ovat varmaan kokeneet runossa välittyviä ajatuksia omalla kohdallaan. Tietynlainen positiivinen realismi ja optimistinen näkemys maailmasta saavat runoon kivan reissailija-fiiliksen.

Etenkin viimeinen säkeistö kolahti minulle. Tähänkin runoon olisin toivonut vielä yhden säkeistön lisää. Se voisi olla joko ennen viimeistä säkeistöä tai sitten sen jälkeen. Hyvin aloitettu pohjustus ja kerronta loppuu nyt liian nopeasti.

Sinulla on miellyttävä ja omaperäinen tyyli kirjoittaa runoja. Lukaisin putkeen nuo uusimmat runosi ja ensiajatukseksi heräsi, että koska nämä ovat niin selkeitä ja luontevasti eteneviä, niin olivathan nämä runoja? Uudella silmäyksellä muistin, että ovat. :D Selkeys ja hyvä juonenkulku ovat runoissakin aina plussaa, että ehdottomasti hyvä juttu vaan!

"Rakkauden luo" on tunnelmaltaan kiva ja kepeä. Sanoista syntyy hyvin mielikuvia. Kolme tähteä tulee siksi, ettei runossa paljastunut mitään kovinkaan yllättävää. Toinen säkeistö, jossa voisi tulla käännekohta johonkin suuntaan, olisi suotavaa.

Tässäpä hieno runo! Pituus on juuri parahultainen, runo kannattelee teemaa taitavasti alusta loppuun asti ja perinteinen riimittely toimii.

"Sillan yli kulje" on sopivan dramaattinen, tarinan kääntävä kohta, jossa on hyvin suunniteltu tuo hieman pidempi väli.

Runo voisi olla koskettavampi, jos sitä ei oltaisi kirjoitettu riimittelytyylillä. Riimitys toki on sujuvasti kirjoitettua, mutta sopii paremmin loruihin kuin runoihin.

"Ukon hapset" on oikein toimiva nimi tälle pikkuiselle runolle.

Tässä oli hyvä tarina. Tunnelma toimii ja sanat luovat juuri oikeanlaisia mielikuvia.

Runo on ytimekäs ja napakka, mutta olisi saanut olla vähän pidempi. Nyt se on harmittavan lyhyt. :(

Vihreä ikkuna on kyllä ytimekäs nimi tälle runolle.

Kauniista ja soljuvista sanoista ehdottomasti plussaa, ne luovat taiteellisen tunnelman. Runoissa tunnelmointi on tärkeää, joten siinä tämä on onnistunut.

Vaan runon sanoma on sitten toinen juttu. Muuttuuko ensimmäisen säkeistön eukko toisessa säkeistössä tuulenneidoksi? Häh? :D Ikkunan vihreän lasin vertaaminen eukon poskeen huvitti, muttei toimi. Ei kenenkään poski voi muistuttaa ikkunan lasia. Tuohon väitteeseen on vaikea samaistua. :D Toinen säkeistö on ensimmäistä parempi.

Punaista lankaa toivoisin tämänkin runon tarinaan.

Moi!

Puutarhan loisto on mielestäni mielenkiintoinen runo. Sanojen merkitys ja sointi ovat kauniita (esim. "mandariini vai appelsiinin raikas mehu", "sävelet hunajan") ja tunnelma korkealentoisen runollinen.

Olen vähän huono arvostelemaan runoja ja en edes osaa väsätä niitä, mutta opettelin joskus opiskeluaikoina runojenkin analysointia, joten kommenttini eivät ole mitään kovinkaan asiantuntijamaisia. Kerron vain, mitä ajatuksia niistä herää.

Puutarhan loisteessa on ansionsa, mutta kun luin tämän läpi, mieleeni tuli jostain syystä Kummelien 90-luvun sketsit Luomisen Tuska. Älä ota vertaustani loukkauksena, sinun visiosi ovat kyllä kauniimpia :D. Runossa olisi hyvä olla jokin punainen lanka. Tästä en löytänyt sellaista. Anteeksi, mutta tämä tuntuu olevan kirjoitetun tyylillä "mitä vain mieleen pälkähtää, ei sen tarvitse olla mitään loogista". Inspiroituneena menetelmä toki toimii usein sillä tavalla, mutta kokonaisuus ja otsikko olisi hyvä ottaa huomioon.

"Ja tuntosarvet" on kohta, joka on vähän hämärä kun sitä ennen puhutaan mainosvaloista ja korkeista taloista."Epätoivo" ja sen jälkeen tuleva "pihapiirin puutarhan loisto" etenee epäjohdonmukaisesti. Jotenkaan tuo epätoivo ei nyt yhtään rimmaa runon ilmapiirin kanssa, joka on muuten keväinen ja iloinen. Miksi sitä pitää edes mainita?

Koeta piilottaa seuraavaan runoon jokin tarina, niin kokonaisuus on ehdottomasti eheämpi ja parempi. Tämä on vain minun mielipiteeni, muuten kyllä ihan tykkäsin tästä runosta.

Hyvää tekstiä ja hyvää kuvailua. Alun tempo on onnistunut, tässä prologissa lukija saa kunnon ensimakua tulevasta.

Satumaisuus luo tekstiin kaunista, mutta myös pikkuisen uhkaavaa tunnelmaa. Pisti hieman silmään vain se, että ketusta käytät "hän"-muotoa, mutta keijusta "se"-muotoa (esim. "Hän kätkeytyi ruusupensaan varjoon ja varoi päästämättä ääntäkään. Keiju oli kadonnut ruusun uumeniin. Se keinutti itseään kukassa ja kuului nyyhkivän". Ehkä nämä voisi kuitenkin panna toisinpäin?

Kjähhähhää, tykkäsin ketun tylystä asenteesta. Täytyypä lukaista tarinan jatko!

Hyvä ja mielenkiintoinen novelli. Alkupuolisko voisi olla hitusen ripeämpää tempoa, mutta henkilöiden lähdettyä yökerhosta, tarina pitää jälleen melko hyvin otteessaan loppuun asti. Tunnelmallinen ja herkkäkin kerronta on enimmäkseen lyhytlauseista ja tunteellista.

Menen arvostelussani suoraan asiaan. Toivoisin, että kappalejako olisi selvempi ja että sitä olisi enemmän. Nyt kappaleisiin pakkautuu liikaa tavaraa. Tämä tekisi lukemisesta nautinnollisempaa. Muuten teksti onkin selvää ja helpposelkoista (paitsi että jonkin verran siellä oli kirjoitusvirheitä, kuten meillä kaikilla).

Luin kirjoitelman aluksi yhden kerran läpi ja sitten jäin vielä tutkailemaan tekstiä uudemman kierroksen verran. Jos kertomuksen päähenkilönainen on harhainen ja mielenvikainen, teksti toimii. Jos tämä ei ollut kuitenkaan tarkoituksena, kannattaa hioa muutamia paikkoja tarinassa.

Aluksikin, tarinan loppupuoli tuntuu (minun mielestäni) vähän kummalliselta alkupuoleen verrattuna. Ensin nainen ei tunne Gagea ja aavistaa tämän olevan auervaara, mutta lopussa saa yhtäkkiä sellaisen vaikutelman, että nainen tuntisi Gagen melko hyvin. Illassa ei ole kuitenkaan sellaista väliä, jossa nämä kaksi olisivat ehtineet tutustua toisiinsa paremmin. Ja itse olen sen verran kyyninen, etten usko että keheenkään voisi sananmukaisesti rakastua yhden illan aikana, ihastua siis voi totta kai, mutta rakkaus vaatii jo pidemmän aikavälin tuntemista.

Myös muuan motellikohtaus ihmetytti. Aluksi päähenkilö ei tunne vastaanottotiskin naista, mutta yhtäkkiä alkaa kuitenkin puhuttelemaan tätä etunimellä "Moira". Hybrideistä ja roboteistakin tulee puhetta, jolloin rupesin miettimään, että onko kertomus ehkä sittenkin enemmän scifiä? Tämä juttu jää turhan hämäräksi nyt.

Ja muutenkin koko asetelma, vaikka tykkäsinkin tarinan ideasta, jää turhan ylimalkaiseksi. Tyttö on palkkamurhaaja. Tämä kuitenkin valitsee uhrinsa miten sattuu (tai ainakin tuntuu valitsevan)? Kenen tahdosta? Miksi? Miljöötä ja syitä olisi voinut kertoa enemmän, vaikka tietty onhan tässä nyt sellainen tietynlainen, salamyhkäinen tunnelma.

Tai jos tarinan idea olikin se, että päähenkilön vintti on pimeänä, niin sitten se on eri juttu.

Selkeyttä ja hieman suoraviivaisempaa tekstiä, niin avot!