 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hyvää tekstiä ja hyvää kuvailua. Alun tempo on onnistunut, tässä prologissa lukija saa kunnon ensimakua tulevasta.
Satumaisuus luo tekstiin kaunista, mutta myös pikkuisen uhkaavaa tunnelmaa. Pisti hieman silmään vain se, että ketusta käytät "hän"-muotoa, mutta keijusta "se"-muotoa (esim. "Hän kätkeytyi ruusupensaan varjoon ja varoi päästämättä ääntäkään. Keiju oli kadonnut ruusun uumeniin. Se keinutti itseään kukassa ja kuului nyyhkivän". Ehkä nämä voisi kuitenkin panna toisinpäin?
Kjähhähhää, tykkäsin ketun tylystä asenteesta. Täytyypä lukaista tarinan jatko!
