 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
"Hän ei kaipaa sua" on runoksi ehkä liiankin simppelisti kerrottu. Arkinen ja haikea tunnelma on hienosti saavutettu, mutta kaipailisin tähän enemmän korullisempaa ja kaunokirjailijamaisempaa otetta.
Ensimmäisen säkeistön "sanat ja säkeistö ovat kunnossa" kalskahtaa hieman kummalliselta. Mielestäni tämän voisi skipata kokonaan, muuten voisi jatkaa säkeistöä kuten se onkin.
"Sua itkettää, sillä tiedät. Hän ei kaipaa sua" on hyvä ja juuri sopivan surumielinen!
"Siinähän se, olet aina siinä, liian läsnä" on ajatuksia herättävä kohta. Tykkään.
Hyvä teksti, mutta kaipailee vielä lisää taiteellista ja luovaa silmää, koska tämä voisi melkein mennä proosatekstistä.
