 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Oiva novelli, jossa on mukana onnistunutta tunnelmointia ja herkkyyttä. Haikea tarina on lyhyt ja melko simppeli, mutta kerrot sitä kiinnostavasti - muuta se ei tarvitsekaan.
Kirjoitustyyli on selkeää ja helppolukuista. Ainoastaan kappalejaot pistivät hieman silmään.
Neljäs kappale (siis kohta "Oli aamu. Äiti koputti oveeni...") kertoo aluksi päähenkilön aamupuuhista kotona. Kesken kappaletta hän polkee kouluun ja sen jälkeen kerrotaan ensimmäisestä tunnista. Lauseen "Vaikka pyörä oli vanha, se oli silti vielä täysin toimiva, vaikka se ääntelikin jokaisella polkauksella" jälkeen voisi aloittaa uuden kappaleen, jossa kerrotaan päähenkilötytön päässeen kouluun ja menevän ensimmäiselle tunnille. Aamuaskareet ja koulu ovat kaksi aivan eri asiaa, jotka tarvitsevat omat kappaleensa.
Viimeinen kappale tarvitsisi mielestäni myös kappalejakoa. Aluksi tyttö on kotona, ihmettelee Lennin tapausta ja isä tulee kertomaan, että pyörä on kunnossa. Lauseen "'Ai', vastasin isälleni tajuten, etten ollut edes kokeillut oliko pyörän kumit tyhjänä" jälkeen uusi kappale siitä, kun tyttö aikoo nousta pyöränsä selkään.
Peukku tarinan lopetuksesta. Pelkäsin, että tarina muuttuisi loppua kohden turhan imeläksi, mutta onneksi tarina saakin mystisen käännekohdan ja lopusta tulee mukavan alakuloinen. Tykkään tästä ratkaisusta. Tarinan viimeinen lause viimeistelee tarinan hyvin.
Päähenkilö on mielenkiintoinen hahmo. Ilmeisesti koulukiusattu, mutta tilaansa niin alistunut, ettei tiedosta sitä enää itsekään. Lennin hahmo jäi mystiseksi, mutta hyvä niin, sopii tarinan tunnelmaan.
Dialogi on hyvää ja sujuvaa, kuten koko tekstikin.
