Vihreä ikkuna on kyllä ytimekäs nimi tälle runolle.
Kauniista ja soljuvista sanoista ehdottomasti plussaa, ne luovat taiteellisen tunnelman. Runoissa tunnelmointi on tärkeää, joten siinä tämä on onnistunut.
Vaan runon sanoma on sitten toinen juttu. Muuttuuko ensimmäisen säkeistön eukko toisessa säkeistössä tuulenneidoksi? Häh? :D Ikkunan vihreän lasin vertaaminen eukon poskeen huvitti, muttei toimi. Ei kenenkään poski voi muistuttaa ikkunan lasia. Tuohon väitteeseen on vaikea samaistua. :D Toinen säkeistö on ensimmäistä parempi.
Punaista lankaa toivoisin tämänkin runon tarinaan.