 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi!
Puutarhan loisto on mielestäni mielenkiintoinen runo. Sanojen merkitys ja sointi ovat kauniita (esim. "mandariini vai appelsiinin raikas mehu", "sävelet hunajan") ja tunnelma korkealentoisen runollinen.
Olen vähän huono arvostelemaan runoja ja en edes osaa väsätä niitä, mutta opettelin joskus opiskeluaikoina runojenkin analysointia, joten kommenttini eivät ole mitään kovinkaan asiantuntijamaisia. Kerron vain, mitä ajatuksia niistä herää.
Puutarhan loisteessa on ansionsa, mutta kun luin tämän läpi, mieleeni tuli jostain syystä Kummelien 90-luvun sketsit Luomisen Tuska. Älä ota vertaustani loukkauksena, sinun visiosi ovat kyllä kauniimpia :D. Runossa olisi hyvä olla jokin punainen lanka. Tästä en löytänyt sellaista. Anteeksi, mutta tämä tuntuu olevan kirjoitetun tyylillä "mitä vain mieleen pälkähtää, ei sen tarvitse olla mitään loogista". Inspiroituneena menetelmä toki toimii usein sillä tavalla, mutta kokonaisuus ja otsikko olisi hyvä ottaa huomioon.
"Ja tuntosarvet" on kohta, joka on vähän hämärä kun sitä ennen puhutaan mainosvaloista ja korkeista taloista."Epätoivo" ja sen jälkeen tuleva "pihapiirin puutarhan loisto" etenee epäjohdonmukaisesti. Jotenkaan tuo epätoivo ei nyt yhtään rimmaa runon ilmapiirin kanssa, joka on muuten keväinen ja iloinen. Miksi sitä pitää edes mainita?
Koeta piilottaa seuraavaan runoon jokin tarina, niin kokonaisuus on ehdottomasti eheämpi ja parempi. Tämä on vain minun mielipiteeni, muuten kyllä ihan tykkäsin tästä runosta.
