Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moi Stebsis!

Jännittävä alku! Saat ympäristön tuntumaan todella nuhjuiselta :D

Kirjoitat: "Hän suuntaa keittiöön olo-/työ-/makuuhuoneen läpi. Tilanne jääkaapissakaan ei näytä hyvältä.".
Nuo /-viivat näyttää minun silmään pahalta.
Ajatukseni: "Hän suuntaa keittiöön makuuhuoneen kautta. Makyyhuoneen, joka toimii samall työhuoneena ja olohuoneena. Tilanne jääkaapissakaan ei näytä hyvältä.".

Kirjoitat: "...sen toiselta puolelta paljastuu hiljalleen jylhä satoja kilometrejä pitkä pikimusta avaruusalus.".
Voi olla vain näkemyseroja, mutta sanompa vain, että huhhuh...on todella jylhä avaruusalus.
Pikkuinen pilkkuajatus: "...sen toiselta puolelta paljastuu hiljalleen jylhä, satoja kilometrejä pitkä pikimusta avaruusalus.".

Kirjoitat: "...olivat jo lähteneet sitä ennen pois planeetan huononevien olosuhteiden tähden.".
Ajatukseni: "...olivat jo lähteneet sitä ennen pois planeetan heikkenevien olosuhteiden tähden.".
Eli korvasin kankeahkon sanan, huononevien, sanalla heikkenevien, joka mielestäni on parempaa äidinkieltä. Saa olla erimieltä :D

Kirjoitat: "...pienen gravitaatiomanipulaattorikentän.". Huikea termi! :D Hyvä!

Kirjoitat: "Ja palaako se Maan luokse?".
Ajatukseni: "Ja palaako se Maahan? Tai sinne missä maa joskus oli?".
Mielestäni minkään elottoman luokse ei voi palata, jos se on siis niin valtava kuin Maa. Tuo tuntuu hieman kuin menisi maan luo kylään :D Lisäksi Maa oli kai tuhoutunut.

Todella mielenkiintoinen tarina! Edelleen nimet ovat hyviä, ja scifi genrenä todella sopii Sinulle! Onnistuit mielestäni hyvin tekemään Zackistä sopivan "äijän" :D

Kiitos!

Hei taas Arilyn!

Kerronnassasi on jotain joka tuo mieleeni Hemingwayn. Samalla tavalla henkilö tekee jotain, ja tekemisen yhteydessä palaa ajatuksiinsa, ja lukija kadottaa ajatuksen varsinaisesta juonesta. Tämä ei ole huono asia, ja kun pohdinnat ja muistelmat saadaan selkeäksi kokonaisuudeksi, ja osaksi juonta, on lopputulos takuulla hyvä!

Kuitenkin minun oli hieman hankala liittää tapahtumia osaksi mitään suurempaa, sillä et kovinkaan paljoa paljasta maailmasta, jonne tapahtumat sijoittuvat. Sinulla itsellä tuntuu kuitenkin olevan selkeä mielikuva ympäristöstä ja henkilöistä. Minulle ne eivät ole vielä auenneet.

Kirjoitat: "Ei nyt pois senlaiset ajatukset, mitä minä nyt teen?".
Mielestäni tässä virkkeessä kiteytyy tämän tarinan heikkoudet. Huolimattomuusvirheet ja pieni tiedottomuus.
Ajatukseni: "Ei. Nyt pois sellaiset ajatukset. Mitä minä teen?
Eli lauseiden tulisi olla selkeitä, ja sanojen sopivia. Jos olet kanssani erimieltä, niin tiedä että niin kuuluu ollakin, ja Sinulla on siihen oikeus! :D Tarkoitukseni ei ole latistaa Sinua!

Suosittelisin miettimään hieman tarkemmin maailmaasi kannattelevat "ydinkohdat", ja suunnittelemaan vaikka tarralapuille mitä, ja missä järjestyksessä haluat ne lukijalle kertoa.

Kuitenkin kuten sanoin, on tapasi kirjoittaa mainio. Jos osaat viedä lukijan tarinasta henkilön ajatuksiin niin syvälle, että juoni unohtuu ja henkilöhahmot syvenevät, ja sieltä sujuvasti vielä takaisin tarinaan, niin kaikki muu on helposti korjattavissa.
Sinulla on selvästi lahjoja kirjoittaa! Nyt vain hieman suunnittelua ja huolellisuutta :D

Kiitos!

Hei enskuw!



Urpoan hieman pilkuista :D
Kirjoitat: "Se oli merkki kuolemasta kuinka siitä pääsi yli ja kuinka se piti kohdata.".
Ajatukseni: "Se oli merkki kuolemasta, kuinka siitä pääsi yli, ja kuinka se piti kohdata.".
Koetin erotella lauseet ja ajatukset toisistaan.

Kirjoitat: "Auton kuski ei ollut pysähtynyt vaan poika oli jäänyt maahan makaamaan, pieni vaaleatukkainen tyttö pitäen häntä kädestä kiinni.".
Ajatukseni: "Auton kuljettaja ei ollut pysähtynyt. Poika oli jäänyt maahan makaamaan, pieni vaaleatukkainen tyttö kiiruhti pitämään häntä kädestä kiinni.".
Eli mielipiteeni on se, että puhekielen ilmaisuja (kuski) tulisi välttää. Eli kuljettaja tai ajuri (kärryjen :D ). Lisäksi korvasin "vaan" - sanan pisteellä, sillä sillä mielestäni pojan makaamaan jäämisellä ei ollut mitään tekoa pysähtymisen kanssa. Ja viimeisenä muutin tytön kiiruhtamaan, sillä sain itse kuvan, että tyttö olisi ollut koko ajan pojan vieressä, ja näin ollen jäänyt myös yliajamaksi.
Jos pidät kommenttiani huonona, nokkavana tai vääränä, niin Sinulla on siihen oikeus, enkä suinkaan väitä että korjaukseni ovat aina edes oikein :D

Nenäkäs yhdyssanakommentti...isoveli on yhdyssana :D

Pieni juttu tarkkuudesta.
Kirjoitat: " Kaksi vuotta oli kulunut nyt kulunut pojan kuolemasta ja tyttö oli kärsinyt koko vuoden...".
Ajatukseni: " Kaksi vuotta oli kulunut nyt kulunut pojan kuolemasta, ja tyttö oli kärsinyt koko tuon ajan...".
Eli jos kaksi vuotta kului, niin tyttö varmasti kärsi kaksi vuotta. Lisäsin myös yhden pilkun.

Vuosipäiväkin on yhdyssana.

Kirjoitat: "Hän uskoa että veli näkisi ja iloitsisi...".
Tuosta ilmeisesti puuttuu "halusi" - sana välistä.

Loppuosa tekstistä on todella kaunista, ja minulla kulki kylmätväreet kun luin sitä. Todella mahtava ajatus, ja niin kaunis että tässä oikein tunteellistuu ja herkistyy! :D
Hieman häiritsi lopussa, että tekstiin oli livahtanut pari näppihäiriötä, erityisesti viimeisessä dialogissa, joka muuten oli todella tunteellinen.

Kiitos kauniista tarinasta!

Hei Arilyn!

Tuo kolmonen tulee pituudesta. Tekstistä saa jonkinlaisen kuvan tilanteesta ja henkilöistä, ja kuitenkin ainakin minä olen edelleen ulalla.

Termit joita käytät, show, mustiin pukeutunut ja kaverisi, sai miettimään mille aikakaudelle itse tarinan sijoittaisin, enkä oikein päässyt siitä selvyyteen.
Kuitenkin autiotupa ja kunigas, sekä magia antoi keskiaikaisen kuvan, mutta toisaalta aplodit, kipinät katosta ja dialogi viittasi enemmän nykyaikaan.

Kirjoitat: "Nauroimme yhteen ääneen, vielä ei ollut sota alkanut, emmekä me tienneet mikä meitä odotti, pian emme enää nauraisi, ainakaan yhdessä.".
Kannattaa tarkkaan miettiä miten rakentaa virkkeet, jotta ne ovat selkeitä ja helppoja lukea.
Ajatukseni: "Nauroimme yhteen ääneen. Sota ei ollut vielä alkanut, emmekä me tienneet mikä meitä odotti. Pian emme enää nauraisi, ainakaan yhdessä.".
Eli muutin hieman sanajärjestystä ja korvasin pilkkuja pisteillä. En tiedä onko paras ratkaisu, mutta sen päättäminen onkin Sinun asiasi :D

Tuo yllämainittu lainaus on kuitenkin kenties koko prologin paras. Se on tässä hetkessä iloinen, ja antaa viitteitä tulevasta, joka ei olekaan kenties niin valoisa. Hieno ajatus!

Kiitos novellista!

Hei liskomies!

Pahoittelen että palautteen saanti on viivästynyt. En olekaan aikaisemmin antanut Sinulle palautetta, joten toivon että en suututa Sinua. Se ei ole tarkoitukseni. Kaikesta mitä annan palautetta saa ja täytyykin olla erimieltä...kriittinen ainakin.

Lähtökohdat novelliin ovat aivan huikeat! Turkulainen perusäijä, joka tietää kaiken ja omaa kauniin vaimon, jonka ansiota kaikki todella on :D Mahtavaa!

Kirjoitat: "Valkoisella muovipöydällä oli jo ennestään neljä tyhjää oluttölkkiä seuranaan tuhkakuppi ja aski punaista Marlboroa.".
Otan tässä kantaa kahteen asiaan. Täytesanat ja pilkut.
Ajatukseni: "Valkoisella muovipöydällä oli neljä tyhjää oluttölkkiä, seuranaan tuhkakuppi ja aski punaista Marlboroa.".
Pilkusta voidaan olla montaa mieltä :D Kuitenkin kun kirjoitat että pöydällä oli, se kertoo lukijalle että ne olivat siinä jo entuudestaan. Eli mielestäni lyhentäminen oli paikallaan.

Toinen juttu pilkuista (anteeksi halkominen :D )
Kirjoitat: "...myöntääkseen asioiden todellisen laidan ja uskoi tosissaan heidän perheensä menestyksen...".
Ajatukseni: "...myöntääkseen asioiden todellisen laidan, ja uskoi tosissaan heidän perheensä menestyksen...".

Kirjoitat: "Kulkiessaan kohti joen suuta ja linnaa väkijoukko kävi vähitellen harvemmaksi ja myyntikojuja oli enää siellä täällä, kunnes näytti siltä, että viimeinenkin hätäisesti pystytetty pömpeli oli jäänyt hänen selkänsä taa.".
Tässäkin pilkuista, mutta kuitenkin tärkeämpänä kenties tapa sanoa asiat yksinkertaisesti.
Ajatukseni: "Jarmon kulkiessa kohti joen suuta ja linnaa, väkijoukko harveni, ja myyntikojuja oli enää siellä täällä, kunnes näytti siltä, että viimeinenkin hätäisesti pystytetty pömpeli oli jäänyt hänen selkänsä taa.".
Eli "kulkiessaan" - lauseenvastike viittasi mielestäni väkijoukkoon. Eli väkijoukko harveni, kun se kulki kohti joen suuta. Lisäksi korvasin "kävi vähitellen harvemmaksi" - ilmauksen sanalla harveni. Mielestäni hieman yksinkertaisempi.

Tuon edellisen huomion jälkeen jäinkin niin kiinni juoneen, että unohdin suhtautua tekstiisi kriittisesti! :D Huikea ajatus, jossa miehen ääliömäinen jääräpäisyys saa jopa toivomaan että mies selviäisi tilanteesta!

Oikein mainio novelli, vaikka se jäikin kesken! Kirjoitustapasi, muutamaa pilkkujuttua huomioimatta, on oikein mielyttävää lukea. Iso plussa myös päähenkilöstä, johon ainakin minu oli helppo samaistua! :D

Kiitos!

Hei Kati Rinne!

Pahoittelut myöhästyneestä palautteesta.

Tarinassasi on monia hienosti mietittyjä ja jännittäviä yksityiskohtia, kuten taikakivet, valot, loitsut ja se miten vaikuttavat jne. Kun kirjoitat hyvin, sitä on mukava lukea, ja kuitenkin kirjoituksesi vaikuttaa paikoin todella hosutulta. Hieman tarkkuutta kirjoituksiin, ja teksti on todella mielyttävää lukea, tarina on hyvä!

Pilkuista pikkuisen. Antaa huolimattoman kuvan kirjoittajasta jos pilkkuja ei ole ollenkaan. Se ei niin haittaa, vaikka ne olisi väärin, kunhan niitä on jossain :D ...ainakin minun mielestäni.
Pari esimerkkiä.
Kirjoitat: "Lopulta päätin sulkea silmäni ja yrittää ajatella kaikkea mukavaa.".
Ajatukseni: "Lopulta päätin sulkea silmäni, ja yrittää ajatella kaikkea mukavaa.".
Kirjoitat: "Tunsin kuitenkin sydämessäni valon pilkahduksen ja nostin pääni taas pystyyn avasin silmäni ja istuin ryhdikkäämmin."
Ajatukseni: "Tunsin kuitenkin sydämessäni valon pilkahduksen, ja nostin pääni taas pystyyn, avasin silmäni ja istuin ryhdikkäämmin.".
Eli pilkkujen tarkoitus on selkeyttää lukemista, erottaa lauseet ja luettelot toisistaan, sekä osoittaa että kirjoittaja on tosissaan (viimeinen on oma mielipiteeni :D ).

Monesti urputan näissä palautteissa sitä, kuinka kirjoittajat selittelevät liikaa. Kirjoittajan on mahdollista sanoa yksinkertaisesti ja paljon, sanomatta juuri mitään.
Kirjoitat: "Hänkin kaipasi Sandiremia.".
Tätä lausetta ennen päähenkilö on silittänyt Wineriaa. Tavallisesti kirjoittaja olisi selittänyt kuinka päähenkilö kaipasi Sandiremia, ja Wineria kaipasi myös. Sinä et! Hyvä! Tuo yksinkertainen lause kertoo hienosti että he molemmat kaipasivat Sandiremia! Kaunista! :D

Tarkkuuta pikkujuttuihin. Kirjoitit aikaisemmin että heillä oli Sandiremia ikävä, ja kuitenkin tämä oli sillalla, eli ilmeisesti sillalla oli Wineria?
Kirjoitat: "Samantha tuli tämän viereen ja aölkoi tuuppia Samanthan vyötä.".
Samantha ei kai tullut tuuppimaan omaa vyötään. Näihin pikkujuttuihin huolellisuutta, sillä ne saavat lukijan hetkeksi sekaisin, ja se vaikuttaa lukukokemukseen.

Kirjoitat: "Samantha kun saapuu niin ovi aukenee siihen asti sinä odota ja rauhoitu.".
Ylemmästä kommentista esimerkki. Tuota joutui hetken miettimään, sillä koko virke on kirjoitettu putkeen, ilman välimerkkejä.
Ajatukseni: "Samantha kun saapuu, niin ovi aukenee. Siihen asti, odota ja rauhoitu.".

Vaikka taas tuli kylmää vettä niskaan, niin tarkoitukseni ei ole lannistaa Sinua! :D Kuten jo sanoinkin, on tarina huikea ja siitä näkee, että todella näet tapahtumat mielessäsi, ja onnistut hyvin tuomaan selkeän kuvan niistä lukijalle!
Korjattavat asiat liittyvät miltei kaikki huolellisuuteen :D

Kiitos novellin jatkosta!

Hei enskuw!

Pahoittelen palautteen annon viivästymistä!

Tarinasi on kaunis! Mielestäni on tärkeää, että tällaisessa tarinassa kylmä puisto väistyy muistojen tieltä, ja onnistuit tässä mainiosti! Hyvä!

Muutama huomio.
Kirjoitat: "puiston penkille kertyi koko ajan enemmän ja enemmän...".
Mielestäni novellisi tyyliin ei sovi (tai yleensäkään tunnelmaan lumesta) sana kertyi. Itse käyttäisin esimerkiksi leijui tai satoi rauhallisesti.
Muuten tunnelma alussa on hyvä!

Pari juttua pilkuista.
Kirjoitat: "Katselin tyhjää lumisateen peittämää puistoa ja päädyin yhä uudestaan katsomaan puiston penkin toista puolta ja ajattelemaan miksi se oli yhä tyhjä.".
Eli pilkkuja ei ole lainkaan.
Ajatukseni: "Katselin tyhjää, lumisateen peittämää puistoa, ja päädyin yhä uudestaan katsomaan puiston penkin toista puolta, ja ajattelemaan miksi se oli yhä tyhjä.".
Eli erotin virkkeen lauseet toisistaan, sekä erotin "luettelomaisen" tyhjää - sanan loppulauseesta.

Käytät termiä "...rupesin kaivautumaan kehooni.".
Kohtaus on kaunis ja rakaisevassa osassa tarinan etenemisen kannalta, ja siksi puhekielen ilmaus "rupesin" ei mielestäni sovi.
Korvaisin sen "lähdin hakeutumaan sitä kohti" tai "etsin määrätietoisesti sitä lisää.". Tai muuta vastaavaa. En tiedä oletko samaa mieltä, kyseessä on kuitenkin vain minun näkemykseni :)

Olet luonut hienon, ja hyvin kirjoitetun, tunnelman muisteluihin ja lintuun. Hyvä!

Kenties alkuvaikutelma hennosta lumisateesta katoaa, kun monesti kerrot lumen täyttämästä puistosta. Sinulla on selvästi kirkas näkemys puistosta, ja kannattaa tarkkaan miettiä mitä, ja miten, siitä haluaa kertoa.

Kiitos tunteellisesta novellista!

Hei Väinämö!

Anteeksi että palautteen saaminen on kestänyt näin kauan!

Aluksi haluan sanoa, että kirjoituksesi on todella henkilökeskeistä, ja tarina on hyvin häilyvänä taustalla. Katkelma on toki lyhyt, eikä siitä saa koko kuvaa. Kuitenkin tarinan puuttuminen miltei kokonaan saattaa tehdä lukemisen pidemmän päälle puuduttavaksi. Kuitenkin (x2 :D ) Tapasi kirjoittaa ja pohtia, samalla kuljettaen tapahtumia eteenpäin jossain taustalla, on kiehtova.
Esimerkiksi hautajaiset. Ei kuvailua paikasta, ei tarinan kerrontaa...ei oikeastaan mitään. Vain päähenkilön ajatusten kuvailua, ja hautajaiset menevät niin että lukija sen ymmärtää. Tuo on todella kirjoittamisen taitoa! Ole!

Kirjoitat: "En ollut voinut kuin jatkaa matkaa, vanhassa ja tutussa maailmassa. Kuitenkin siitä tuntui puuttuvan jotain, ikään kuin tuolla jossain aistikenttäni ulkopuolella,...".
Tässä luot mielettömän mielikuvan henkilöstä joka pakenee todellisuutta. Tunnelma on mielestäni huikea kunnes alkaa virke, "Kuitenkin...". Mielestäni tuo hieman latistaa väkisin väännettyä mielikuvaa siitä, että henkilö pakottaa kaiken olevan niin kuin ennenkin. Mielestäni tuo olisi sopinut sen jälkeen, kun vieras auto oli käynyt, ja siellä vastaavaa pohdintaa olikin.

Kirjoitat: "Jokainen askel oli heikko ja konemainen, jokainen pikkulintu ilmassa, pajut ja haavat teiden reunassa, sorakivi kuraisen maan kamaralla, kevyt tuulenveto hiuksissa ja korvan juuressa, kaikki asiat ympärillä olivat vain joitain kaukaisia, yksinkertaisia olemassa olevia subjekteja, joiden takana ei ollut mitään.".
Tämä on todella hienosti kirjoitettu! Huikea kohta! Eläköön!!! :D

Kiitos katkelmasta! Toivottavasti tästä jää Sinulle edes jotain.

Hyvä!

Hei taas pantteri!

Pääsin taas viimein kiinni arvosteluihin. Pahoittelen, että on kestänyt näin kauan!

Kirjoitat: "Olen jo koulun kohdalla.".
En tiedä onko tuo tarpeen, sillä kerrot ensin, että Ren odottaa koulun edessä (koululla), ja tuo koulun kohdalla oleminen viittaa mielestäni sellaiseen, että pähenkilö on menossa koulusta ohi. Itse jättäisin sen kenties pois.
Eli mieti tarkkaan mikä on järkevä sanoa ja mikä ei.

Aikamuodoista pikkuisen.
Kirjoitat: "Han seisoo koulun rappsuten edessä. -Ren, huusin. Hän katsoo minuun, ja hän hymyilee.".
Tuossa menee kummasti ensin on tämä hetki (seisoo), sitten tulee mennyt (huusin) ja lopuksi taas tämä hetki (katsoo ja hymyilee).
Ajatukseni: "Hän seisoi koulun rappusten edessä. -Ren, huusin. Hän katsoi minuun, ja hymyili.".
Ehkä hieman selvempi, mutta kuitenkin makuasia! :D

Hitusen täytesana-asiaa.
Kirjoitat: "Äiti on niin yllättynen näköinen, kun huomaa Renin.".
En tiedä miksi tuossa on "niin" - sana. Sen voisi helposti jättää pois ja virke olisi jopa selkeämpi.

Sanamuodosta seuraavanlainen pikkujuttu.
Kirjoitat: "Alan juoksemaan nopeampaa.".
"Nopeampaa" olisi parempi "nopeammin".

Kirjoitat: "Hän ottaa minun kädestäni kiinni kun saavuttaa minut. Hän vetää minut lähelleen ja suutelee minua.".
Tämä on huikea kohta! Hyvä! Tuossa kohdassa tunteesta saa todella kiinni! :D Eläköön!

Kirjoitat: "...että he osaisivat aauttaa tuota sutta/poikaa.".
/ - viiva on mielestäni yhtä ällöttävä novellissa kuin sulkeetkin :D Koeta välttää niitä, ja kirjoittaa se niin että lukija ymmärtää. Tuossa tapauksessa "ihmissutta" voisi olla toimiva sana.

Kirjoitat: "Juoksen niin lujaa kuin pääsen. Kiisin eteenpäin.".
Tämä taas aikamuodoista.
Ajatukseni: "Juoksin niin lujaa kuin pääsin. Kiisin eteenpäin.".
Eli molemmat lauseet menneeseen muotoon. Kiinnitä näihin asioihin huomiota...jooko? :D

Pienet kirjoitusvirheet ei haittaa. Kuitenkin kun opettelee viimeistelemään tekstin hyvin, niin sitä on aina miellyttävä lukea, ja hiomisesta tulee rutiinia.

Tarina etenee melko nopeasti, kuten Luinwenkin sanoi. Se ei kuitenkaan kovin paljoa haittaa, vaikkakin tietyissä kohdin oli hieman hankala pysyä kärryillä, kun ensin ollaan huoneessa ja sitten noustaan autosta.

Mukava tarina kuitenkin ja sopivasti sait mukaan myös draamaa ja romantiikkaa! :D

Kiitos!

Moikka VMN!

Hyvä tarina, jonka alussa minun oli vaikea saada kiinni siitä, mitä haettiin. Kuitenkin tuollainen johdonmukainen kerronta kuukausineen ja vuosineen antaa selkeän suunnan tarinalle.

Muutamia ajatuksia.
Kirjoitat: "On kiertänyt huhuja, että Terryn yritystä kohtaan on esitetty miljoonien ostotarjouksia.".
Miksi on kiertänyt? Eikö voi vain kiertää? Kerrot myöhemmin, että huhut pitävät paikkansa, enkä kuitenkaan saa ajatuksesta kiinni, että miksi huhut eivät voisi vain kiertää? :D

Kirjoitat: "Terapeutti kuuntelee ajatellen Terryllä olevan myös ongelmia luottaa, ja antaa ohjeita Terrylle lopettaakseen huumeiden käytön, ja minkä puoleen kääntyä.".
Tämä oli mielestäni hieman sekava.
Ajatukseni: "Terapeutti kuuntelee, ajatellen Terryllä olevan myös ongelmia luottaa. Hän antaa Terrylle ohjeita huumeidenkäytön lopettamiseen, sekä kenen puoleen kääntyä kun tulee vaikeaa.".
En tiedä oletko rakenteesta samaa mieltä :D

Kirjoitat: "Terryssä ei ole kaikki kohdallaan.".
Itse suosisin "Terryllä...". Pieni juttu mutta...

Kirjoitat: "...rekka puskee autoa taaksepäin ja lopulta ajaa puoliksi auton ylitse.".
Tuossa lopussa on jotain, joka mielestäni hitusen latistaa hienon kohtauksen tunnelmaa (aikasempi kuvaus oli oivallista! :D ).
Ajatukseni: "...rekka puskee autoa taaksepäin, ja lopulta vyöryy puolittain sen yli.".
Tämä nyt oli minun mielipiteeni. Kohta jäi vaivaamaan sen takia, että sain hyvän tunnelman ensin, ja tuo kohta vaivasi.

Kokonaisuutena tarina on todella omituinen :D hyvällä tavalla. Erityisen ison hatunnoston annan lopulle. Kaikki epäselvyydet, asiat jotka tuntuivat avoimilta ja sekavilta, ratkeavat hienosti lopussa! Näin kuuluu mielestäni ollakin! :D

Hyvä!