 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei taas pantteri!
Pääsin taas viimein kiinni arvosteluihin. Pahoittelen, että on kestänyt näin kauan!
Kirjoitat: "Olen jo koulun kohdalla.".
En tiedä onko tuo tarpeen, sillä kerrot ensin, että Ren odottaa koulun edessä (koululla), ja tuo koulun kohdalla oleminen viittaa mielestäni sellaiseen, että pähenkilö on menossa koulusta ohi. Itse jättäisin sen kenties pois.
Eli mieti tarkkaan mikä on järkevä sanoa ja mikä ei.
Aikamuodoista pikkuisen.
Kirjoitat: "Han seisoo koulun rappsuten edessä. -Ren, huusin. Hän katsoo minuun, ja hän hymyilee.".
Tuossa menee kummasti ensin on tämä hetki (seisoo), sitten tulee mennyt (huusin) ja lopuksi taas tämä hetki (katsoo ja hymyilee).
Ajatukseni: "Hän seisoi koulun rappusten edessä. -Ren, huusin. Hän katsoi minuun, ja hymyili.".
Ehkä hieman selvempi, mutta kuitenkin makuasia! :D
Hitusen täytesana-asiaa.
Kirjoitat: "Äiti on niin yllättynen näköinen, kun huomaa Renin.".
En tiedä miksi tuossa on "niin" - sana. Sen voisi helposti jättää pois ja virke olisi jopa selkeämpi.
Sanamuodosta seuraavanlainen pikkujuttu.
Kirjoitat: "Alan juoksemaan nopeampaa.".
"Nopeampaa" olisi parempi "nopeammin".
Kirjoitat: "Hän ottaa minun kädestäni kiinni kun saavuttaa minut. Hän vetää minut lähelleen ja suutelee minua.".
Tämä on huikea kohta! Hyvä! Tuossa kohdassa tunteesta saa todella kiinni! :D Eläköön!
Kirjoitat: "...että he osaisivat aauttaa tuota sutta/poikaa.".
/ - viiva on mielestäni yhtä ällöttävä novellissa kuin sulkeetkin :D Koeta välttää niitä, ja kirjoittaa se niin että lukija ymmärtää. Tuossa tapauksessa "ihmissutta" voisi olla toimiva sana.
Kirjoitat: "Juoksen niin lujaa kuin pääsen. Kiisin eteenpäin.".
Tämä taas aikamuodoista.
Ajatukseni: "Juoksin niin lujaa kuin pääsin. Kiisin eteenpäin.".
Eli molemmat lauseet menneeseen muotoon. Kiinnitä näihin asioihin huomiota...jooko? :D
Pienet kirjoitusvirheet ei haittaa. Kuitenkin kun opettelee viimeistelemään tekstin hyvin, niin sitä on aina miellyttävä lukea, ja hiomisesta tulee rutiinia.
Tarina etenee melko nopeasti, kuten Luinwenkin sanoi. Se ei kuitenkaan kovin paljoa haittaa, vaikkakin tietyissä kohdin oli hieman hankala pysyä kärryillä, kun ensin ollaan huoneessa ja sitten noustaan autosta.
Mukava tarina kuitenkin ja sopivasti sait mukaan myös draamaa ja romantiikkaa! :D
Kiitos!
