 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Väinämö!
Anteeksi että palautteen saaminen on kestänyt näin kauan!
Aluksi haluan sanoa, että kirjoituksesi on todella henkilökeskeistä, ja tarina on hyvin häilyvänä taustalla. Katkelma on toki lyhyt, eikä siitä saa koko kuvaa. Kuitenkin tarinan puuttuminen miltei kokonaan saattaa tehdä lukemisen pidemmän päälle puuduttavaksi. Kuitenkin (x2 :D ) Tapasi kirjoittaa ja pohtia, samalla kuljettaen tapahtumia eteenpäin jossain taustalla, on kiehtova.
Esimerkiksi hautajaiset. Ei kuvailua paikasta, ei tarinan kerrontaa...ei oikeastaan mitään. Vain päähenkilön ajatusten kuvailua, ja hautajaiset menevät niin että lukija sen ymmärtää. Tuo on todella kirjoittamisen taitoa! Ole!
Kirjoitat: "En ollut voinut kuin jatkaa matkaa, vanhassa ja tutussa maailmassa. Kuitenkin siitä tuntui puuttuvan jotain, ikään kuin tuolla jossain aistikenttäni ulkopuolella,...".
Tässä luot mielettömän mielikuvan henkilöstä joka pakenee todellisuutta. Tunnelma on mielestäni huikea kunnes alkaa virke, "Kuitenkin...". Mielestäni tuo hieman latistaa väkisin väännettyä mielikuvaa siitä, että henkilö pakottaa kaiken olevan niin kuin ennenkin. Mielestäni tuo olisi sopinut sen jälkeen, kun vieras auto oli käynyt, ja siellä vastaavaa pohdintaa olikin.
Kirjoitat: "Jokainen askel oli heikko ja konemainen, jokainen pikkulintu ilmassa, pajut ja haavat teiden reunassa, sorakivi kuraisen maan kamaralla, kevyt tuulenveto hiuksissa ja korvan juuressa, kaikki asiat ympärillä olivat vain joitain kaukaisia, yksinkertaisia olemassa olevia subjekteja, joiden takana ei ollut mitään.".
Tämä on todella hienosti kirjoitettu! Huikea kohta! Eläköön!!! :D
Kiitos katkelmasta! Toivottavasti tästä jää Sinulle edes jotain.
Hyvä!
