Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Hei taas ircci98!

Kirjoituksesi on sujuvaa, eikä kirjoitusvirheitä ole juurikaan. Se tekee novellista miellyttävän lukea! Koin kuitenkin, että tarina jäi hieman pinnalliseksi, eli hieman enemmän taustoja, syvyyttä ja faktaa henkilöistä olisin kaivannut.

Kirjoitat: "Hän istui viereeni pienen yläasteen pihassa olevalla penkille. Ystäväni sai idean mennä leirintäalueelle;...".
Mielestäni tässä hyppää liian nopeasti asiasta toiseen. Odotin hieman, että olisit kertonut koulunpihalla tapahtuvasta enemmän, jotain syvempää taustatarinaa tai keskustelua...jotain mukavaa :D
Esimerkiksi: "Puhuimme Villen koirasta, pienestä valkoisesta terrieristä, joka oli repinyt reikiä Villen sukkiin. Ville puhui, ja minä katselin. Katselin palaen halusta ottaa häntä kädestä kiinni, palaen halusta suudella.".
No ei nyt ollut ehkä paras esimerkki, mutta toivottavasti sait kiinni siitä mitä ajoin takaa.

Suutelukohtaus oli mainio! Todella kaunis! Mielestäni myös loppu, joka ei ole kenties onnellinen, sopi luomaasi tunnelmaan erinomaisesti!

Sinä olet hyvä kirjoittamaan romanttisia tarinoita! :D

Kiitos!

Hei ircci98!

Kaunis kertomus! Se mitä jäin hieman kaipaamaan oli se, että päähenkilön taustoja olisi hitusen enemmän valotettu. Miksi oli synkkä ja kylmä? Miksi ei ollut miettinyt? Oliko kavereita? Oliko näillä rakkautta? Jne. Eli sellaista mihin on helppo samaistua, taustaa synkkyydelle.

Kirjoitat: "En koskaan tulisi tarvitsemaan muita, tai no, niin ainakin luulin.".
Tuossa on mielestäni liikaa puhekieleen viittaavaa ilmaisua, joka ei sovi aikaisemmin kirjoittamaasi kaunokirjallisuuteen, eikä mielestäni mihinkään :D Ei pahalla.
Ajatukseni: "En koskaan tulisi tarvitsemaan muita, tai niin ainakin luulin.".

Kirjoitat: "Se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta minulle se oli ollut kuin silmänisku.".
Hmm...en oikein tiedä mitä ajat takaa, mutta luulisin että jotain tällaista.
Ajatukseni: "Se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta tuo aika oli minulle kuin silmänräpäys.".
Silmänisku viittaa flirttailuun, ja ilmeisesti se mitä hait on se, että tuo kaksi kuukautta kului päähenkilöllä nopeasti.

Itse pidän onnellisista lopuista, vaikka jonkun mielestä tuo saattaisi olla hitusen imelä :D

Kiitos!

Hei Lady Oscar!

Nyt on pakko tunnustaa, että en tajua tuota otsikkoa :D Tarkoittaako se että on vanhanaikaista laulaa bluesia?
Ei tuo whisky - maku henkilöllä ainakaan ole mikään paras :D Dokailee jotain seitsemänvuotiasta kuraa :D ...anteeksi vain ko. juomien ystäville!

Kirjoitat: "Tupakointi oli yksi lukemattomista paheistani, jotka olivat alkaneet kaksi viikkoa sitten.".
Tuo virke tarkoittaa, että kaikki paheet olisivat alkaneet kaksi viikkoa aikaisemmin...ilmeisesti tästä ei ole kyse.
Ajatukseni: "Tupakointi oli yksi lukemattomista paheistani, jonka olin aloittanut kaksi viikkoa aikaisemmin.".

Täytesanat. Vältä niitä. Jooko? ...ei ole pakko jos ei tahdo...mutta... :D
Kirjoitat: "Savukkeiden kanssa ei edes varottu.".
Ajatukseni: "Savukkeiden kanssa ei varottu.".

Annoin arvosanaksi 4. Tämä johtuu kerronnan hienoisesta sekavuudesta. Kirjoitat hyvin, ja se mikä eniten häiritsi on persoonanmuutokset, nopeat sellaiset.
Esimerkki:
Kirjoitat: "En omistanut. Äidistä erkaantunut punatukka omisti vain ohuen hupparin, harmaan topin, ja farkkushortsit tennareineen. Huppu peitti epätavallisia kutreja. Tupakointi oli yksi lukemattomista paheistani, jotka olivat alkaneet kaksi viikkoa sitten.".
Kerrot ensin "minä muodossa", jonka jälkeen hyppäät kolmanteen persoonaan, ja palaat takaisin. Tyyli antaa kyllä taiteellisen vaikutelman, joka kuitenkaan ei oikein minuun iskenyt.

Kiitos!

Hei QueenOFdisaster!

Todella vaikuttavaa saagaa! Vaikkakaan en pystynyt millään yhdistämään novellin nimeä sisältöön, niin se ei haitannut lainkaan!

Alan heti urputtamaan toistosta :D
Kirjoitat: "Koulu alkoi taas entiseen malliin. Ihmiset olivat samoja mutta niin kovin uusia. Pitkän kesän jälkeen luokka täyttyi taas oppilaista, saatiin tuoreet kirjat ja koulu tuntui hetken etuoikeudelta."
Ajatukseni: "Koulu alkoi. Ihmiset olivat samoja mutta niin kovin uusia. Pitkän kesän jälkeen luokka täyttyi taas oppilaista, saatiin tuoreet kirjat ja koulu tuntui hetken etuoikeudelta.".
Mietin pitkään mikä tuossa alussa vaivasi, ja tulin lopulta siihen tulokseen, että "taas" - sanan yhteydessä olleet asiat olivat hitusen samankaltaisia.
Eli poistin aivan hitusen täytettä ensimmäisestä lauseesta :D

Nyrkkisääntö pilkuista.
Kirjoitat: "Pian koulunkäynti palautui taas tyypillisille raiteilleen ja uudella...".
Elikkäns normaalisti ennen "ja" - sanaa on aina pilkku...muutamilla poikkeuksilla.
Ajatukseni: "Pian koulunkäynti palautui taas tyypillisille raiteilleen, ja uudella...".

Kirjoitat: "...liikuin niiden ''vähemmän suosittujen'' kanssa,...".
Mielestäni lainausmerkit eivät kuulu kaunokirjallisuuteen tuossa yhteydessä.
Ajatukseni: "...liikuin niiden vähemmän suosittujen kanssa,...".
Sillä selvennät hyvin mitä tarkoitat tuolla, joten virke on kyllä ymmärrettävä ilman lainausmerkkejäkin.

Kirjoitat: "En tuntenut kohteliaisuutta...".
Omituinen lause :D
Ajatukseni: "En ollut kohtelias...".
En väitä että on paras mahdollinen, mutta ajatuksena vain.

Kirjoitat: "Opettaja huomautti ensimmäistä kertaa siitä, etten keskittynyt. No vittu keskityinhän. Turhankin kovasti. En vain siihen mihin sinä haluaisit. Kyllä, voin istua tässä, ei, paikkaani ei tarvitse vaihtaa.".
Aivan huikea ajatus! Mahtavaa! Ei liioiteltua kiroilua, vaan juuri sopivasti angstia ja nenäkkyyttä! Hyvä!!! :D

Toivottavasti olen oikeassa väittäessäni että pähenkilö tappoi isänsä, joka oli tehnyt äidille pahaa. Jos en, niin pahoillani :D
Olet mahtavasti kerännyt angstia, ynseyttä, tunnelmaa ja henkilöiden ulkonäön nippuun, kuitenkaan kirjoittamatta niistä mitään :D

Olet todella hyvä kirjoittaja!

Kiitoss!

Moikka taas tindenius!

Jos et olisi ensimmäisessä osassa maininnut lukihäiriöstä, ei siitä olisi kyllä mitään merkkejä :D Tarina on erinomaisen mielenkiintoinen, ja erityisesti nostan hattua sille, että otit Samuelin uudestaan mukaan!

Kirjoitat: "En voi jäädä paikalle vaan juoksen pois paikalta. Lähden juoksemaan kohti vessoja.".
Lempiaiheeni...eli toisto, ja kenties turhaan monimutkaistettu tapa kirjoittaa.
Ajatukseni: "En voi jäädä paikalle vaan juoksen pois paikalta, kohti vessoja.".
Eli tuosta otin pois tuon toisen "juosta" - sanan.

Hieman oli mielestäni kankea tuo ratkaisu vetää ranteet auki ihan suorilta. Se olisi kenties vaatinut jonkin hieman tarkemman epätoivon selvityksen, sillä Samuelin suutelu toisen miehen kanssa ei yksinään mielestäni kanna aivan noin radikaaliin ratkaisuun. Eli kenties hieman taustaa aikaisemmista kärsimyksistä olisi varmasti avannut syitä itsemurhaan.

Toinen asia on se, että Cainin vetäessä ranteet auki ei se ainakaan minua lukijana juuri vaivannut. Eli tarkoitan tällä sitä, että henkilöiden taustat ovat sen verran avoimia, että niihin ei juuri ehdi samaistua ja kiintyä. Se on tosin yleinen ongelma novelleissa, ja vaatii tarkkaa pohtimista siitä, mitä haluaa henkilöistä kertoa, ja mihin lukijan on helppo samaistua.

Kiitos hyvästä jatko-osasta!

Hei taas tindenius!

Sellainen piti viimeksi sanoa, että tuo otsikko kannattaa miettiä tarkkaan, eli minkälainen on novellin nimi. Minulle itselleni se on todella vaikeaa niitä miettiä. Sillä jos ollaan rehellisiä, niin tuon nimen perusteella en olisi novelliasi lukenut...ja miten hyvän tarinan olisinkaan menettänyt.

Kirjoitat: "Pelkäsin kauhistuneena mitä hän aikoi tehdä ja yritin pyristellä vastaan, mutta tietysti turhaan.".
Ajatukseni: "Kauhistuin mitä hän aikoi tehdä, ja pyristelin vastaan, mutta turhaan.".
Eli koetin hieman typistää virkettä poistamalla mielestäni turhia sanoja. Laitoin myös yhden pilkun. Eli koeta kirjoittaa yksin kertaisesti. Mielestäni ihminen joko pelkää tai kauhistuu. Ja jos pyristellään, vaikkakin turhaan, niin pyristellään. Yrittää on monesti hieman kankea sana.

Kirjoitat: "Yrittäessäni istua tuolille minua alkaa huimaamaan ja meinaan kaatua.".
Ajatukseni: "Yrittäessäni istua tuolille, minua alkaa huimata, ja olen vähällä kaatua.".
Eli mielestäni tulee pyrkiä välttämään puhekieleen viittaavia sanoja, kuten "meinaan". Lisäksi nuo pilkut... :D

Vielä yksi esimerkki yksinkertaistamisesta.
Kirjoitat: "Lähdemme suuntaamaan kohti ovea, jota kohti kiemurtelee pitkä jono juhlijoita.".
Ajatukseni: "Kuljemme / kävelemme kohti ovea, jota kohti kiemurtelee pitkä juhlijoiden jono.".

Nythän homma alkaa mennä mielenkiintoiseksi! Vielä tuohon nimeen liittyen, niin enpä tiennyt että kyseessä olisi ollut vampyyritarina! Hyvä!

Kiitos!

Hei tindenius!

Nyt on tuohon lukihäiriöön liittyen sanottava, että sitä ei kyllä huomaa! :D Erittäin mielenkiintoinen tarinan alku! :D

Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluat lukijalle sanoa, ja mitä haluat lukijan päättelevän itse. Koeta välttää kirjoittamasta sellaista, mitä ei tarvitse kirjoittaa.
Kirjoitat: "Pahaksi onnekseni saldorajani oli mennyt umpeen enkä pystynyt ilmoittamaan Samuelille olevani matkalla.".
Ajatukseni: "Saldorajani oli mennyt umpeen, enkä pystynyt ilmoittamaan Samuelille olevani matkalla.".
Eli pahalla onnella ei liene tekemistä saldorajan kanssa vaan sillä, että on puhuttu liikaa. :D Otin tähän samaan yhteyteen toisenkin esimerkin.
Kirjoitat: "Äkkiä jokin kosketti olkapäätäni ja suustani pääsi kirkaisu.".
Ajatukseni: "Äkkiä jokin kosketti olkapäätäni ja kirkaisin.".
Eli lienee sanomatta selvää, että kirkaisu tulee suusta :D

Pikkuinen pilkkujuttu. Normaalisti ennen "ja" - sanaa tulee pilkku, jos "ja" aloittaa uuden lauseen.
Kirjoitat: "Nikolas kysyy ja hänen hengityksestään karkaa kuparin ja suolan tuulahdus.".
Ajatukseni: "Nikolas kysyy, ja hänen hengityksestään karkaa kuparin ja suolan tuulahdus.".
Ja tuo ylläoleva on mainio virke! Hyvä! Saatoin tuntea tuon hajun nenässäni! :D

Kirjoitat: "Nyökkään päätäni ja otan lautasen.".
Otin vielä tämän esille, sillä tässä on kiteytettynä sekä pilkku, että jo aikaisemmin mainitsemani täytesana-asia.
Ajatukseni: "Nyökkään, ja otan lautasen.".
Eli mielestäni muulla kuin päällä ei voi nyökätä. Tuon pilkun voi jättää tosin poiskin, sillä yksi sana "nyökkään" ei ole kenties järkevä lause itsekseen.

Pidän tavastasi jolla annat ymmärtää vangitsijoiden osaavan lukea ajatuksia! Kenties hieman ihmetytti, että päähenkilö ei juuri esitä vangitsijoille kysymyksiä.

Heippa Pete T!

Nyt on intohimoa aiheeseen! :D

Mielestäni novellin, ja kaiken muunkin kirjoituksen, alku on todella tärkeä.
Kirjoitat: "Pekka aisti vartalossaan alkavan nälän tai ainakin sellaisen tunteen, jonka voisi halutessaan tulkita näläksi.".
Jäin heti miettimään, että voiko nälkä "alkaa"? Ja tuntuuko se vartalossa?
Ajatukseni: "Pekka aisti orastavan nälän, tai ainakin tunteen, jonka voisi halutessaan tulkita näläksi.".
Muutin sanoja, jätin "sellaisen" - sanan pois, sillä mielestäni lause pärjää mainiosti ilman sitäkin, ja lisäsin pilkun., Eli ajatukseni on se, että ensimmäisessä virkkeessä ei ole mitään turhaa. Jokaisella meistä on myös varmasti mielikuva missä ja miten esimerkiksi kipu tuntuu, eli mielestäni kirjailijan tehtävä on luoda jostain mielikuva (nälkä), ja lukijan vastuulla on visioida miltä se tuntuu (karrikoidusti).

Haha! :D Ostaako ruotsalaiset valmiita hiiliä?! :D

Kirjoitat: "Pekka otti jääkaapista kylmän oluttölkin ja suuntasi askeleensa hyvin palvelleen pallogrillin luokse.".
Tuo "oluttölkin", on mielestäni hieman kankea ilmaus.
Ajatukseni: "Pekka otti jääkaapista kylmän oluen, ja suuntasi askeleensa hyvin palvelleen pallogrillin luokse. Tölkin pinta hikoili.".
Ei paras esimerkki, mutta uskon että ajatuksesta saa kiinni. Lisäsin vielä yhden pilkun, joka yleisesti kuuluu "ja" - sanan eteen.

Sinulla on erinomainen tapa korostaa ja fiilistellä "turhilla" asioilla, kuten Pekan toiminta Tarjoustalossa! Vaikka jankkaatkin tyhjänpäiväisistä asioista, ne antavat todella mainion kuvan Pekasta! Äijä, joka toimii täysin järjen varassa, ja jolle yhdentekevät asiat ovat koko maailma :D Hyvä!

Kirjoitat: "Pekka raapaisi tulitikkuun tulen ja antoi tuohen kulman haukata siihen kiinni.".
Mahtava tuo virkkeen loppu, "...ja antoi tuohen kulman haukata siihen kiinni.". Hyvä! Ennen "ja" - sanaa puuttuu kuitenkin pilkku :D

Kirjoitat: "Vieläkin korpesi se Turun Sinapin myynti Ruotsiin.".
Pekalle pitäisi kertoa, että Auran sinappi on tuota samaa :D Ja Suomessa tehtyä!

Tämä oli todella outo novelli! Se oli samaan aikaan mielettömän turha, mutta mielenkiintoinen! Tarinasi kuvaa mielestäni erittäin hyvin, kuinka pienten asioiden hallinta pitää toiset meistä pinnalla! Asiat, joilla ei varsinaisesti ole merkitystä mihinkään suuntaan, voivat olla jollekin se oma tärkeydentunteen lähde. Ja tämä sama voidaan irroittaa makkaroista melkein mihin tahansa ruohonleikkuusta tiskaamiseen!

Hyvää työtä! :D

Kiitos!

Hei mariak!

Kirjoitat kauniisti!

Pari junttia aisiaa jäi mietityttämään. Onko Kauppatorilla jo toukokuussa mansikoita, sekä se haiseeko kaupungissa bensiini? :D Yhdentekeviä juttuja, mutta kiinnittivät huomion.

Kuvailet kauniisti miljöötä sekä ajatuksia.
Kuitenkin löysin sellaisen kuvailun, josta en millään saanut otetta.
Kirjoitat: "Maastonvihreä takinhelma pilkahtaa liukuportaiden raosta.".
En oikein ymmärtänyt miten liukuportaiden raosta voi pilkahtaa mitään.
Kentis "...liukuportaiden luona.".

En ole ihan varma mistä tarinassa oli kysymys, mutta mieleeni nousi sokkotreffit. Toivottavasti oli näin, mutta jos ei ollut, niin toivoisin hieman enemmän vinkejä novellin aiheeseen, sillä muuten tarina jää jotenkin "ulkopuoliseksi".

Kirjoitat: "Autojen jono on kuitenkin loputon, bensiini tuoksuu kuumassa ilmassa ja katupöly leijailee sameana pilvenä kaikkialla, minne katson.".
Saatpa Helsingin kuulostamaan suttuiselta :D

Oikein miellyttävä novelli. Kirjoituksesi on kaukaisen runollista, romanttista, ja sopii mainiosti teemaan.

Kiitos!

Hei Pöytälaatikko! (hyvä nimimerkki... :D )

Novellissa on valtavasti hyvää, ja vähän huonoa! :D Olet hyvä kirjoittamaan, ja todella harvassa kohdin joutui palaamaan takaisin, ja miettimään että mitähän nyt oikein halusit kertoa.

Haluaisin urputtaa hieman pilkuista...ja urputan myös _D
Kirjoitat: "Makaan sängyssäni ja suussani maistuu karvas sekoitus kaikesta mitä eilen illalla olen kurkkuuni kaatanut.".
Ajatukseni: "Makaan sängyssäni, ja suussani maistuu karvas sekoitus kaikesta mitä eilen illalla olen kurkkuuni kaatanut.".
Eli tuossa "Makaan sängyssäni..." on selvä päälause, josta "ja" - sanalla alkava sivulause tulee erottaa pilkulla. Yleensäkin aina ennen "ja" - sanaa tulee pilkku, jos kysymyksessä ei ole luettelo.

Kirjoitat: "Tykkään olla kotonani alasti, mutta ensimmäisessä kerroksessa asuessani näkymä kadulle on väistämätön. Vaikka ei minulla sinänsä mitään sitä vastaan ole, että joku katselee, päinvastoin, salaa hieman nautin siitä.".
Tällaiset virkkeet ovat mainioita! Henkilön luenteen kuvailu pitäisi koettaa aina sisäistää tarinaan ja pohdintoihin, ja sitä kauttaa antaa lukijan itse muodostaa henkilöstä haluamansa kuva! Tuo on erinomainen tapa tehdä se! Tykkää mennä alasti, ja nauttii jos joku "vahingossa" sattuu näkemään :D Tuo antaa jokaiselle lukijalle oman mielikuvan henkilöstä, ja mielestäni juuri siihen kirjailijan tulee pyrkiä! Hyvä! Eläköön! :D

Kirjoitat: "Kurkotan tv:n kaukosäätimen pöydältä sotkun seasta ja avaan vastaanottimen.".
Ajatukseni: "Kurkotan tv:n kaukosäätimen pöydältä.".
Sitten hieman perusteluja. Kerroit että asunto oli sotkuinen, eikä sitä mielestäni ole tarvetta enää toistaa, eikä mielestäni ole myöskään tärkeää onko kake helppo vai vaikea saada, johan sitä kurkotetaan. Kerrot, että tv - laitetaan päälle. Kehuin Sinua kuinka annat lukijalle mahdollisuuden ajatella itse, mutta nyt et sitä tee. Seuraava lause kertoo tulevasta ojelmasta, eli on melko selvää, että jos kerrot ohjelmasta niin tv on päällä, ja lisäksi se on oletus, että tv pannaan päälle, kun kurkotetaan kaukosäädin käteen.
...toivottavasti et suuttunut nenäkkäästä tyylistäni... :D Ei ole tarkoitus olla töykeä!

Kirjoitat: "Suljen kalenterin ja laitan sen lattialla olevaan mustaan nahkaiseen laukkuuni joka on heräte ostos viime kesän Lontoon matkalta, jonka tein yhdessä parhaan kaverini kanssa.".
Ole tarkka siitä mihin pronomini "jonka" viittaa. Nyt tuo kyseinen sana viittaa heräteostokseen (joka muuten on yhdyssana), eikä suinkaan Lontoon matkaan, johon kuitenkin ilmeisesti tähtäsit.
Ajatukseni: "Suljen kalenterin, ja laitan sen lattialla olevaan mustaan nahkaiseen laukkuuni, joka on heräteostos viime kesän Lontoon matkalta, jossa olin yhdessä parhaan kaverini kanssa.".
Lisäsin myös parit pilkut :D
Jos olet jostain kanssani eri mieltä, niin Sinulla on siihen täysi oikeus, enkä halua haastaa riitaa :D Jos kuitenkin oikein suutut, niin laita tulikiven katkuinen kommentti tai sähköpostia!

Yöelämä on myös yhdyssana, jos sillä tarkoitetaan baarissa temuilua :D

Tuo loppu on aivan huikea! Ensin selviää että tuo jannuhan on pappi...ja sitten selviää että eihän se olekaan jannu, vaan nainen! Mahtavaa harhaanjohdattamista!!! Olet huikea kirjoittaja!
Tuosta tuli hymy huulille! :D

Kiitos!