Review Detail

Heippa Pete T!

Nyt on intohimoa aiheeseen! :D

Mielestäni novellin, ja kaiken muunkin kirjoituksen, alku on todella tärkeä.
Kirjoitat: "Pekka aisti vartalossaan alkavan nälän tai ainakin sellaisen tunteen, jonka voisi halutessaan tulkita näläksi.".
Jäin heti miettimään, että voiko nälkä "alkaa"? Ja tuntuuko se vartalossa?
Ajatukseni: "Pekka aisti orastavan nälän, tai ainakin tunteen, jonka voisi halutessaan tulkita näläksi.".
Muutin sanoja, jätin "sellaisen" - sanan pois, sillä mielestäni lause pärjää mainiosti ilman sitäkin, ja lisäsin pilkun., Eli ajatukseni on se, että ensimmäisessä virkkeessä ei ole mitään turhaa. Jokaisella meistä on myös varmasti mielikuva missä ja miten esimerkiksi kipu tuntuu, eli mielestäni kirjailijan tehtävä on luoda jostain mielikuva (nälkä), ja lukijan vastuulla on visioida miltä se tuntuu (karrikoidusti).

Haha! :D Ostaako ruotsalaiset valmiita hiiliä?! :D

Kirjoitat: "Pekka otti jääkaapista kylmän oluttölkin ja suuntasi askeleensa hyvin palvelleen pallogrillin luokse.".
Tuo "oluttölkin", on mielestäni hieman kankea ilmaus.
Ajatukseni: "Pekka otti jääkaapista kylmän oluen, ja suuntasi askeleensa hyvin palvelleen pallogrillin luokse. Tölkin pinta hikoili.".
Ei paras esimerkki, mutta uskon että ajatuksesta saa kiinni. Lisäsin vielä yhden pilkun, joka yleisesti kuuluu "ja" - sanan eteen.

Sinulla on erinomainen tapa korostaa ja fiilistellä "turhilla" asioilla, kuten Pekan toiminta Tarjoustalossa! Vaikka jankkaatkin tyhjänpäiväisistä asioista, ne antavat todella mainion kuvan Pekasta! Äijä, joka toimii täysin järjen varassa, ja jolle yhdentekevät asiat ovat koko maailma :D Hyvä!

Kirjoitat: "Pekka raapaisi tulitikkuun tulen ja antoi tuohen kulman haukata siihen kiinni.".
Mahtava tuo virkkeen loppu, "...ja antoi tuohen kulman haukata siihen kiinni.". Hyvä! Ennen "ja" - sanaa puuttuu kuitenkin pilkku :D

Kirjoitat: "Vieläkin korpesi se Turun Sinapin myynti Ruotsiin.".
Pekalle pitäisi kertoa, että Auran sinappi on tuota samaa :D Ja Suomessa tehtyä!

Tämä oli todella outo novelli! Se oli samaan aikaan mielettömän turha, mutta mielenkiintoinen! Tarinasi kuvaa mielestäni erittäin hyvin, kuinka pienten asioiden hallinta pitää toiset meistä pinnalla! Asiat, joilla ei varsinaisesti ole merkitystä mihinkään suuntaan, voivat olla jollekin se oma tärkeydentunteen lähde. Ja tämä sama voidaan irroittaa makkaroista melkein mihin tahansa ruohonleikkuusta tiskaamiseen!

Hyvää työtä! :D

Kiitos!