 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka taas tindenius!
Jos et olisi ensimmäisessä osassa maininnut lukihäiriöstä, ei siitä olisi kyllä mitään merkkejä :D Tarina on erinomaisen mielenkiintoinen, ja erityisesti nostan hattua sille, että otit Samuelin uudestaan mukaan!
Kirjoitat: "En voi jäädä paikalle vaan juoksen pois paikalta. Lähden juoksemaan kohti vessoja.".
Lempiaiheeni...eli toisto, ja kenties turhaan monimutkaistettu tapa kirjoittaa.
Ajatukseni: "En voi jäädä paikalle vaan juoksen pois paikalta, kohti vessoja.".
Eli tuosta otin pois tuon toisen "juosta" - sanan.
Hieman oli mielestäni kankea tuo ratkaisu vetää ranteet auki ihan suorilta. Se olisi kenties vaatinut jonkin hieman tarkemman epätoivon selvityksen, sillä Samuelin suutelu toisen miehen kanssa ei yksinään mielestäni kanna aivan noin radikaaliin ratkaisuun. Eli kenties hieman taustaa aikaisemmista kärsimyksistä olisi varmasti avannut syitä itsemurhaan.
Toinen asia on se, että Cainin vetäessä ranteet auki ei se ainakaan minua lukijana juuri vaivannut. Eli tarkoitan tällä sitä, että henkilöiden taustat ovat sen verran avoimia, että niihin ei juuri ehdi samaistua ja kiintyä. Se on tosin yleinen ongelma novelleissa, ja vaatii tarkkaa pohtimista siitä, mitä haluaa henkilöistä kertoa, ja mihin lukijan on helppo samaistua.
Kiitos hyvästä jatko-osasta!
