 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 751 - 760 | « 1 ... 73 74 75 76 77 78 ... 79 105 » |
Moikka Jaava!
Kirjoitat jännällä tavalla sekoittaen päähenkilön ajatuksia kerrontaan. Ja ainoastaan kerran kirjoitat ajattelen - sanan, ja mielestäni sitäkään ei olisi tarvittu. Kerronta etenee hyvin, ja lukija ymmärtää kyllä ja osaa yhdistää pohdinnat päähenkilöön. Tässä on jotain Juoppohullun päiväkirjamaista :D
Kirjoitat: "Kohtalo, tiesin, kohtalo on varannut minulle jotain hyvää.".
Tässä on jotain outoa. tiesin - sana jää jotenkin yksin, ja on eri aikamuodossa on varannut kanssa.
Ajatukseni: "Kohtalo, tiesin sen, kohtalolla oli jotain hyvää minua varten.".
Eli nyt molemmat ovat imperfektissä, kuten seuraavakin virke, ja lisäsin sen - sanan tiesin kaveriksi, sillä vaikka periaatteesa pelkkä tiesinkin on oikein, se ei oikein taivu lukijan suussa maistuvaksi...ainakaan minun.
Mieti aina mitä sanaa käytät.
"...perheen yhteinen matka, tosin ilmainen se oli.".
itse käyttäisin tosin - sanan sijaan mutta - sanaa. Se johtuu siitä, että tosin puolustaa aina jotain aikaisemmin sanottua asiaa (yleensä negatiivista), ja monesti se myös viittaa negatiiviseen. Esimerkiksi mies ei olisi koskaan uskonut eroavansa, tosin ei hän koskaan uskonut joutuvansa vankilaankaan.
Mutta puolestaan kumoaa aikaisemmin sanottua, ja joko kääntää asian hyväksi tai huonoksi.
Esimerkiksi hän olisi menestynyt elämässä, mutta sekaantui nuorena huumeisiin. Eli hyvästä huonoksi. Ja toinen esimerkki. Se ei ollut perheen yhteinen matka (negatiivinen juttu), mutta ilmainen se oli (mutta muuttaa positiiviseksi).
Kneties hieman sorrut selittelemään samaa ensimmäisessä kappaleessa, ja mielestäni ainakin toisen tuntuu että hyvää on tulossa, olisi voinut jättää pois. Kannattanee välttää saman aihealueen käsittelemistä toistuvasti, vaikkakin erilaisin termein.
Pidä teksti määrätietoisesti etenevänä ja helppona lukea.
Hitaasti kiiruhtaen! :D Hyvä!
Pidän dialogista.
Ehkä päähenkilö on jopa liian välinpitämätön, ja sitä miksi näin on, olisi hieman enemmän voinut avata. Johtuuko pitkästä työttömyydestä, laiskuudesta vai luonteesta?
Kiitos! (jatkoa odotellen) :D
Moi Tuomo Falck!
Jännittävä "tarinaluonteinen" runo! Hyvää työtä! En ymmärrä siitä mitään, mutta pidin lukemastani!
Runossasi on jotain hyvin Kalevala - tyylistä. Sen ymmärtäminen tosin vaatisi kenties hieman ajatustesi tarkempaa tuntemista.
En tajua tuosta mitään, ja silti pidin siitä! :D
Pahoittelen luokatonta palautetta!
Moi urnospecial!
Todella hyvin rakennettu novelli! Alku kenties hieman tahmea, mutta minä todella pidin lukemastani! Teksti on ymmärrettävää ja jouhevaa, joskin ehkä hieman liikaa täytesanoja.
Jos musiikki on aivan erilaista kuin ennen, niin minkälaista se on ennen ollut? :D Kenties hieman lisää pikku yksityiskohtia, rock musiikki oli vaihtunut romanttiseksi valssimusiikiksi.
Kirjoitat: "Tarjoilija huomasi heidät heti ja tuli esittäytymään heille.".
Ajatukseni: "Tarjoilija huomasi heidät heti, ja esittäytyi.".
Eli kerroit että tarjoilija huomasi heidät, niin on selvää että esittäydytään heille. Jos tarjoilija olisikin huomannut heidät, ja esittäytynyt naapuripöytään, se olisi ollut kertomisen arvoista :D
Seuraavassa lainauksessa on hyvää ja huonoa.
Kirjoitat: "Nainen katsoi kaikkialle aivan kuin olisi ensimmäistä kertaa ravintolassa.
”Täällä on henkeäsalpaavaa.”, hän sanoi.".
Ajatukseni: "Nainen katsoi kaikkialle, kuin olisi ensimmäistä kertaa ravintolassa.
”Täällä on henkeäsalpaavaa.”, hän huokaisi hiljaa.".
Eli tuo naisen reaktio kertoi valtavasti, vaikka et kirjoittanut juuri mitään! Paikka oli uudistunut, sillä nainen oli selvästi ollut täällä aikaisemminkin, ja muutos oli huomattava! Hyvä!
Ja huonoa. Monesti kun kirjoitetaan dialogia, kirjoitetaan että joku sanoi tai vastasi. Jos on kaksi henkilöä, ja ymmärrettävissä kuka puhuu, ei tule enää kertoa kuka sanoo, vaan enemmänkin elävöittää tekstiä ilmeiden, eleiden, reaktioiden jne kuvailuna. Eli sen sijaan että kertoo kuka sanoo tai vastaa, kertoo miten ja millä reaktioilla vastataan.
Tuo yllätys, ja sen tuoma naisen reaktio ja pohdinta wc:ssä oli mahtavaa! Todella hyvin luot tilanteen, joka saa lukijan miettimään mikä se yllätys on, ja sitten käännät tarinan suunnan aivan täysin! Mahtavaa!!! :D
Muuten kirjoitat todella mahtavasti, mutta tällainen kankea kappale oli eksynyt joukkoon.
"Nainen istui vessanpöntöllä kaunis asunsa tummentunut verestä. Pää oli irrotettu ja seinät täynnä verta, joka vieläkin pulppuaa pois siitä mistä kaulaa on vielä jäljellä. Iso verilätäkkö lillui naisen alla.".
Kankeaa kuvailua, ja jotenkin tunnelmatonta kerrontaa.
Ajatukseni: "Naisen päätön ruumis retkotti vessanpöntöllä, kaunis asu oli värjäytynyt tummaksi verestä. Verta oli roiskunut seinille, ja irvokas verivana norui vielä käsivartta myöden sormenpäihin, tipotellen lopulta lattialle. Valkoinen kaakelilattia lainehti mustanpunaisena.".
Onko tuo parempi, niin sitä en tiedä, mutta koetin hieman lisätä tunnelmaa.
Mahtava lopetus! :D Täysin odottamaton!
Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka taas Mour!
Kostettu seitsemästi on hyvä bändi! :D Hyvä valinta!
En oikein tiedä tuon ensimmäisen kappaleen sanomaa. Onko tarkoitus luoda pimeästä pelottava ja välteltävä kuva? Minulle tulee mieleen lähinnä hieman liiallisesti selitelty, lapsenomainen ja hieman naivi kuva. Ehkä se on tarkoituskin, mutta linja ei täsmää myöhemmin esiintyvän pimeän pelon kanssa.
Tarkoitan että olisit voinut kenties ottaa enemmän pelkäävän suunnan ensimmäisessä kappaleessa esimerkiksi kertomalla kuinka päähenkilö panikoi pimeässä. Tosin tämä oli vain minun näkemykseni :D
Dialogi on hyvää, vuorosanat uskottavia ja todentuntuisia. Hyviä puhekielen ilmaisuja!
Kun kerrot jotain tärkeää, kuten kohtauksessa jossa Jonathan kysyy, että kuinka tuollaista voi tehdä vahingossa. Olet juuri luonut todella hyvän konfliktin tarinaan ja kohottanut jännitystä, mutta yhtäkkiä alat kuvailla pimeään tottumista. Se vei ainakin minulta sen kutinan takaraivosta, että mitä kummaa seuraavaksi tapahtuu.
Eli kun luot hyvän tilanteen, niin pidä siitä kynsin hampain kiinni, jatka dialogia, luo lisää kiivasta keskustelua ja ristiriitaisia tunteita. Älä puutu tuolloin enää ympätistön kuvailuun.
Vältä kerronnassa puhekielen ilmaisuja, kuten kerennyt. Ne sopii dialogiin, mutta ei kerrontaan. Ja jopa dialogissa tosi tosi tosi kirjoitetaan erikseen :D
Tuo Jamesin änkyttely ja tunteista puhuminen oli mahtavasti rakennettu, ja siitä välittyi juuri sellainen kykenemättömyys pukea omat ajatukset sanoiksi, jollaista huomaa tosielämässäkin! Mahtavaa!!!
Lue tarkkaan novellisi ennen kuin laitat sen esille, niin pikku iskuvirheet saadaan karsittua pois.
Kaiken kaikkiaan novelli oli paikoin hieman paikallaan junnaava, mutta kun se taas lähti kulkemaan, se lähti kuin vesi murtuneesta padosta!
Hyvää työtä!
Ps. Toivottavasti henkilöiden seksuaalisessa suuntautumisessa on todellisuuspohja, ettei kukaan pillastu :D
Moi Mour! (viittaako nimimerkki kissaan? :D)
En oikeastaan tiedä runoista juuri mitään. Sen verran kuitenkin sanon, että arvostan tyyliäsi kirjoittaa. Se on ymmärrettävää ja helposti seurattavaa.
Hieman minulla ajatus karkaili, kun koetin pähkiä onko henkilö oikeasti kertojan kanssa, vai ainoastaan jokin kaukainen ihastus...tulin jälkimmäisenä mainittuun lopputulokseen.
Mietin myös ympäristöä, jonka jätit todella arvoitukselliseksi. Kenties ympäristöllä ei runoissa ole niin merkitystä, ja kuitenkin kun konkretisoit sen huoneisiin ja ikkunoihin, niin tila herätti kysymyksiä.
No jos runo herättää ajatuksia, niin se on varmasti onnistunut, ja siinä onnistuit! :D
Kiitos!
Moi dollian!
Novellin nimi on todella ajatuksia herättävä :D Ehkä jopa hieman ällöttävä. Hyvä!
Itse karsastan todella paljon numeroiden käyttämistä kaunokirjallisuudessa. Itse kirjoittaisin 160 muotoon satakuusikymmentä.
Käytät paljon ajatusviivaa (-). Itse korvaisin sen pilkulla.
Esimerkki.
Kirjoitat: "Toisen heistä olin nähnyt aikaisemminkin, poikatytön, jonka nimen muistelin olevan Laura, mutta toista tyttöä - pitkää, hoikkaa ja vaaleahiuksista - en ollut ennemmin nähnyt.".
Ajatukseni: "Toisen heistä olin nähnyt aikaisemminkin, poikatytön, jonka nimen muistelin olevan Laura, mutta toista tyttöä, pitkää, hoikkaa ja vaaleahiuksista, en ollut ennemmin nähnyt.".
Ajatusviivan käyttö ei mielestäni sovelli erottamaan lauseita toisistaan virkkeen sisällä.
Sitten - sana ei mielestäni kuulu kuin aivan harvoissa poikkeuksissa kaunokirjallisuuteen. Minulle se tuo mieleen ala-asteen ainekirjoituksen :D
Olet kirjoittanut esimerkin jossa on sekä sopiva että sopimaton :D
"- Voi helvetti, sanoin sitten Emmalle. Hän katsoi ensin minua, ja sitten Nellan suuntaan.".
"- Voi helvetti, sanoin Emmalle. Hän katsoi ensin minua, ja sitten Nellan suuntaan.".
Toinen esimerkki.
"Sitten lavalta alkoi kuulua kitarariffiä, ja...".
"Lavalta alkoi kuulua kitarariffiä, ja...".
Eli tuota sitten - sanaa tarvitaan todella harvoin, ja se onkin mielestäni täytesana miltei aina.
"Yleisö heräsi henkiin, ja musiikki lävisti jokaisen paikalla olijan.".
Mahtava virke!!! Eläköön!!! Hyvä! :D
Tuo ajatuksenjuoksu kohta on hyvin rakennettu. Tyhjänpäiväiset ajatukset, osaamattomyys sanoa mitään. Hyvää työtä.
Dialogiin tekisin sellaista muutosta, että jos Nella sanoo Niin?, niin sitä ei kenties tarvitse sanoa, että Nella sanoo. Enemmänkin kuvailla Nellaa (tähän voi myös liittää yksityiskohtaisempaa kuvailua yms).
- Niin? Nella katsoi minua kauniilla tummilla silmillään, pää hieman kallellaan. Mielessäni pyöri...
Eli lukija kyllä ymmärtää että Nella sanoo tai puhuu, vaikka et sitä kerrokaan :D
Olin jo hieman aikeissa kritisoida, että nyt meni liian helposti ja kliseisesti tuo yhteenliittyminen, mutta pelastit tilanteen Lindan jäätymisellä! :D Hyvä!
Vältä turhia sanoja ja kuvailuja, luota lukijaan. Olet hyvä kirjoittaja, ja kun turhuudet jää pois, niin teksti on todella mainiota!
Itse juoneen en keksi mitään lisättävää. Henkilöiden taustat jää kenties hieman epäselviksi, mutta mielestäni sillä ei ole merkitystä, sillä taustat eivät vaikuta haluihin.
Luot hyvän tunnelman, ja kenties hieman olisit voinut enemmän lytätä Lindan itseluottamusta, ja oikeastaan vasta viimeisessä virkkeessä käy ilmi, että Linda ei ole tuntenut itseään halutuksi. Tällä olisi voitu mässäillä enemmän. Kuten itseluottamuksen puutteella, ja itsetunnon puuttella.
Yhtä kaikki, hyvää työtä!
Moi autoinser!
No olipa synkkää! Hieman harmitti, että taustat jää täysin pimentoon, mutta samalla tunnelmasta luot ahdistavan ja toivottoman. En ole varma pitäisikö tästä moittia vai onnitella :D
Kirjoitustyylisi on helppolukuista ja selkeää.
Vältä kuitenkin täytesanoja, ja mieti oikeat sanat oikeaan paikkaan.
Kirjoitat: "Autoja tai ihmisiä ei oikeastaan näy, eikä kellokaan kyllä ole kuin vasta 4 yöllä.".
Ajatukseni "Autoja tai ihmisiä ei juuri näy, eikä kellokaan ole vasta kuin neljä yöllä.".
Eli vaihdoin oikeastaan sanan, sillä miten autoja tai ihmisiä ei oikeastaan näy? Eli niitä silloin on, mutta ne eivät näy :D Lisäksi muutin tuon toisen lauseen mielestäni hieman luettavammaksi ilman täytesanoja, ja muutin numeron 4 kaunokirjalliseen muotoon.
Novelli on lyhyt, eikä oikein täytä novellin (siis sitä miten novelli normaalisti mielletään) määritettä aloituksesta, nousevasta jännityksestä, käännekohdasta, laskevasta jännityksestä ja loppuhuipennuksesta, mutta silti siinä on jotain hyvin kaunista.
Pituutta voisi lisätä kertomalla miten foorumit auttaa, ja mitä psykologin kanssa puhutaan. Miltä lasten iloisuus tai vaimon halaus tuntuu.
Yhtä kaikki, hyvin kirjoitettu, ja tunnelmallinen teos!
Kiitos!
Moi Origin!
Melkoisen pessimistisen linjan olet olet elämään ottanut :D Kenties noin elämä kuitenkin menee, emmekä todellisuudessa näe oikeastaan mitään.
Osaat kirjoittaa runollisesti, siis ainakin sillä mittarilla, mitä minä englanniksi kirjoittamisesta ymmärrän :D Säkeet on hyvin rytmitettyjä, helppo lukea.
Minua hieman häiritsee tuollainen tietty "jo luovuttanut" asenne siitä, että eletään elämä tietämättä miksi. Ärsyttää jopa, jos tarkkoja ollaan. Tosin sehän nyt ei ole virhe, mutta kenties oma näkemykseni on se, että vain haluamaton elää tietämättään koko elämänsä.
Eli jos ihminen ei tiedä että hän ei tiedä, on tilanne todella paha. Jos kuitenkin tietää ettei tiedä, on tilanne jo paljon parempi. Paitsi jos tietää ettei tiedä, ja silti ei edes yritä ottaa selvää. Silloin ollaan pohjalla.
Ja tuossa on ristiriita. Runon henkilö näkee ytimen, mutta ei silti tiedä miksi elää. Vai onko niin ettei elämiseen ole syytä, sillä jos sitä ei ytimestä löydy, jolloin elämälle ei ole mitään suurempaa syytä? Oliko tuossa mitään tolkkua? Ei varmaan :D
Kiitos ajatuksia herättävästä runosta!
Moi taas babel_ojanpera!
Pahoillani että en oikein osaa arvostella runoja.
Edelliseesi verrattuna tässä oli mielestäni ajatus koko ajan selkeä ja todella ymmärrettävä! Siis siten ymmärretävä että tajuan mihin säkeet liittyvät. Kaiken tuon taiteellisuuden verhon taakse en näe.
Kuten tuo käsijuttu herätessä jäi hieman hämärän peittoon, ja silti siinä oli jotain kaipauksellista ja surumielistä, jotka mainiosti sopivat maailmanloppuun.
Et myöskään jaotellut monia sanoja omille riveilleen, siitä pidin!
Kiitos erinomaisesta runosta!
Moi babel_ojanpera!
Näkee että olet ennenkin kirjoittanut tunoja! Hyvää työtä!
En ymmärrä tuosta mitään :) Mutta taiteellista se on! Hyvä!
Säkeet on kauniisti rakennettu, ja rytmitys vaikka vaihteleekin, on helppolukuinen.
Ajatuksenjuoksu itsessään on niin lennokasta, että minun on vaikea saada tolkkua mihin runo pyrkii.
Tällaisen runon lukemisen jälkeen harmittaa, että olen näin onneton runojen arvostelija.
Otin puoli pistettä pois siitä, että en ymmärtänyt sanomaa, sillä en osannut yhdistää esimerkiksi saattajan lämmintä otetta mihinkään.
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 751 - 760 | « 1 ... 73 74 75 76 77 78 ... 79 105 » |
