 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi dollian!
Novellin nimi on todella ajatuksia herättävä :D Ehkä jopa hieman ällöttävä. Hyvä!
Itse karsastan todella paljon numeroiden käyttämistä kaunokirjallisuudessa. Itse kirjoittaisin 160 muotoon satakuusikymmentä.
Käytät paljon ajatusviivaa (-). Itse korvaisin sen pilkulla.
Esimerkki.
Kirjoitat: "Toisen heistä olin nähnyt aikaisemminkin, poikatytön, jonka nimen muistelin olevan Laura, mutta toista tyttöä - pitkää, hoikkaa ja vaaleahiuksista - en ollut ennemmin nähnyt.".
Ajatukseni: "Toisen heistä olin nähnyt aikaisemminkin, poikatytön, jonka nimen muistelin olevan Laura, mutta toista tyttöä, pitkää, hoikkaa ja vaaleahiuksista, en ollut ennemmin nähnyt.".
Ajatusviivan käyttö ei mielestäni sovelli erottamaan lauseita toisistaan virkkeen sisällä.
Sitten - sana ei mielestäni kuulu kuin aivan harvoissa poikkeuksissa kaunokirjallisuuteen. Minulle se tuo mieleen ala-asteen ainekirjoituksen :D
Olet kirjoittanut esimerkin jossa on sekä sopiva että sopimaton :D
"- Voi helvetti, sanoin sitten Emmalle. Hän katsoi ensin minua, ja sitten Nellan suuntaan.".
"- Voi helvetti, sanoin Emmalle. Hän katsoi ensin minua, ja sitten Nellan suuntaan.".
Toinen esimerkki.
"Sitten lavalta alkoi kuulua kitarariffiä, ja...".
"Lavalta alkoi kuulua kitarariffiä, ja...".
Eli tuota sitten - sanaa tarvitaan todella harvoin, ja se onkin mielestäni täytesana miltei aina.
"Yleisö heräsi henkiin, ja musiikki lävisti jokaisen paikalla olijan.".
Mahtava virke!!! Eläköön!!! Hyvä! :D
Tuo ajatuksenjuoksu kohta on hyvin rakennettu. Tyhjänpäiväiset ajatukset, osaamattomyys sanoa mitään. Hyvää työtä.
Dialogiin tekisin sellaista muutosta, että jos Nella sanoo Niin?, niin sitä ei kenties tarvitse sanoa, että Nella sanoo. Enemmänkin kuvailla Nellaa (tähän voi myös liittää yksityiskohtaisempaa kuvailua yms).
- Niin? Nella katsoi minua kauniilla tummilla silmillään, pää hieman kallellaan. Mielessäni pyöri...
Eli lukija kyllä ymmärtää että Nella sanoo tai puhuu, vaikka et sitä kerrokaan :D
Olin jo hieman aikeissa kritisoida, että nyt meni liian helposti ja kliseisesti tuo yhteenliittyminen, mutta pelastit tilanteen Lindan jäätymisellä! :D Hyvä!
Vältä turhia sanoja ja kuvailuja, luota lukijaan. Olet hyvä kirjoittaja, ja kun turhuudet jää pois, niin teksti on todella mainiota!
Itse juoneen en keksi mitään lisättävää. Henkilöiden taustat jää kenties hieman epäselviksi, mutta mielestäni sillä ei ole merkitystä, sillä taustat eivät vaikuta haluihin.
Luot hyvän tunnelman, ja kenties hieman olisit voinut enemmän lytätä Lindan itseluottamusta, ja oikeastaan vasta viimeisessä virkkeessä käy ilmi, että Linda ei ole tuntenut itseään halutuksi. Tällä olisi voitu mässäillä enemmän. Kuten itseluottamuksen puutteella, ja itsetunnon puuttella.
Yhtä kaikki, hyvää työtä!
