Moikka taas Mour!
Kostettu seitsemästi on hyvä bändi! :D Hyvä valinta!
En oikein tiedä tuon ensimmäisen kappaleen sanomaa. Onko tarkoitus luoda pimeästä pelottava ja välteltävä kuva? Minulle tulee mieleen lähinnä hieman liiallisesti selitelty, lapsenomainen ja hieman naivi kuva. Ehkä se on tarkoituskin, mutta linja ei täsmää myöhemmin esiintyvän pimeän pelon kanssa.
Tarkoitan että olisit voinut kenties ottaa enemmän pelkäävän suunnan ensimmäisessä kappaleessa esimerkiksi kertomalla kuinka päähenkilö panikoi pimeässä. Tosin tämä oli vain minun näkemykseni :D
Dialogi on hyvää, vuorosanat uskottavia ja todentuntuisia. Hyviä puhekielen ilmaisuja!
Kun kerrot jotain tärkeää, kuten kohtauksessa jossa Jonathan kysyy, että kuinka tuollaista voi tehdä vahingossa. Olet juuri luonut todella hyvän konfliktin tarinaan ja kohottanut jännitystä, mutta yhtäkkiä alat kuvailla pimeään tottumista. Se vei ainakin minulta sen kutinan takaraivosta, että mitä kummaa seuraavaksi tapahtuu.
Eli kun luot hyvän tilanteen, niin pidä siitä kynsin hampain kiinni, jatka dialogia, luo lisää kiivasta keskustelua ja ristiriitaisia tunteita. Älä puutu tuolloin enää ympätistön kuvailuun.
Vältä kerronnassa puhekielen ilmaisuja, kuten kerennyt. Ne sopii dialogiin, mutta ei kerrontaan. Ja jopa dialogissa tosi tosi tosi kirjoitetaan erikseen :D
Tuo Jamesin änkyttely ja tunteista puhuminen oli mahtavasti rakennettu, ja siitä välittyi juuri sellainen kykenemättömyys pukea omat ajatukset sanoiksi, jollaista huomaa tosielämässäkin! Mahtavaa!!!
Lue tarkkaan novellisi ennen kuin laitat sen esille, niin pikku iskuvirheet saadaan karsittua pois.
Kaiken kaikkiaan novelli oli paikoin hieman paikallaan junnaava, mutta kun se taas lähti kulkemaan, se lähti kuin vesi murtuneesta padosta!
Hyvää työtä!
Ps. Toivottavasti henkilöiden seksuaalisessa suuntautumisessa on todellisuuspohja, ettei kukaan pillastu :D