Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka taas Ookami!



Vältä toistoa.
"Katoksen vieressä oli nuotio, jonka vierellä Shun istui.".
Etsi toinen tapa sanoa tai hae synonyymi.
"Katoksen vieressä oli nuotio, jonka ääressä Shun istui." tai "Katoksen edessä räiskyi nuotio, jonka vierellä Shun istui.".

Kerrot että pahimpina aikoina Shun asuu keskuksissa, mutta miksi ei jo nyt? :D Tuo vaivaa. Miksi Shun ei halua asua katetussa talossa, vaan kunnostaa katosta metsässä?

"Ateria oli äänekäs. Shun söi eniten. Aatulla ja Jamilla oli paljon kerrottavaa.".
Hyviä ja selkeitä lauseita :D Hyvä!

Eniten vaivaa tuo erillinen suojapaikka, jota Shun joutuu kunnostamaan :D
Tarina on mielenkiintoinen, joskin siitä on vaikea päätellä mihin se johtaa. Voisit hieman avata juonta lisää antamalla vinkkejä mitä tulee tapahtumaan. Onko ilmassa uhkia? Onko talvesta tulossa erityisen kylmä? Mitä keskuksissa on, mitä nuoret haluavat nähdä?

Eli herätä lukijan mielenkiintoa lisää :D

Kiitos!

Moi Ookami!

Jos kirjoitat lyhyesti, niin älä pahoittele sitä heti aluksi :D Kirjoitat vain, ja laitat jakoon sen minkä haluat. Lukijat kyllä päättävät mitä mieltä ovat. :D

Kirjoitat: "Shun lähti pian luvattuaan tulevansa katsomaan Susania lähes joka päivä.".
Kirjoita lyhyemmin, ja varmistu että teksti on selkeästi ymmärrettävää.
Ajatukseni: "Shun lupasi tulla katsomaan Susania aina kun pystyi ja lähti.".
Eli tuo lauseenvastike luvattuaan ei ehkä ole paras ratkaisu, vaan kannattaa kirjoittaa tapahtumien etenemisjärjestyksessä. Ensin luvataan, sitten lähdetään.

Vältä kaikkea turhaa, ja palaan vielä hieman tähän turhaan kirjoittamiseen ja yksinkertaisuuteen.
"Vaikka Shun oli lähtenyt vain vähän yli keskipäivällä, hän oli vasta illalla perillä pienellä metsäaukiolla.".
Ajatukseni: "Shun oli lähtenyt hieman keskipäivän jälkeen, ja saapui vasta illalla pienelle metsäaukiolle.".
Eli tuosta käy ilmi että matka on kestänyt kauan, aivan kuten Sinunkin vaihtoehdossa. Kuitenkin turhia sanoja, jotka haittaavat lukemista, on hieman vähemmän.

Keskity :D
"Shun päätti pitää syödä välillä."
"Shun päätti syödä välillä." tai "Shun päätti, että hänen pitäisi syödä.".

Kerrot suojan rakentamisesta ja koirista. Tuo vetokoiraasia selvensikin hieman miksi koiria on, mutta tuo kallioleikkeen suojan tarkoitus jäi epäselväksi. Eli kuten kerroitkin että tässä katkelmassa ei paljoa tapahdu, niin jos otat sääsuojaa mukaan, niin kuvaile mihin sitä tarvitaan.
Toisin sanoen jäin miettimään miksi Shun koirineen ei asu kylässä, vaan käy mieluummin kaukana korjailemassa katostaan.

Kiitos jatkosta! :D

Moi viskisieppo!

"Murhaaja seisoi kadunkulmassa ja poltti tupakkaa.". :D Hyvä aloitus!!! :D
Aloituksen lisäksi koko alkukappale on mainio! Tunnelmaa, tunnetta ja mielikuvia!

Ja heti kun ensimmäinen kappale loppui...
"Murhaaja nosti kauluksiaan ja paiskasi savukkeen maahan.".
Ajatukseni: "Murhaaja neppasi hehkuvan tumpin maahan ja nosti kauluksiaan.".
Parista syystä näin. Mietin oliko tupakanjämät suussa kun mies nosti kauluksiaan, ja oliko tuo paiskaus sellainen raivokas paiskaaminen, vai voiko paiskoa muuten kuin raivokkaasti. Joten mielestäni oli luonnollisempaa, että ensin tupakki nepattiin maahan, ja sitten vasta nostettiin kaulukset :D

"Kaksi nuorta miestä ja kaksi nuorta naista tulivat ovesta ja keskustelivat kovaan ääneen.".
Luot jälleen hyvää tunnelmaa ja mielikuvia. Oheisessa lainauksessa on kuitenkin jotain kankeaa. Lauseenvastikkeen paikka.
Ajatukseni: "Neljä nuorta, tyttöjä ja poikia, astui ulos keskustellen kovaan ääneen.".
Eli koetin hieman helpottaa tuon virkkeen lukemista, ja vaihdoin tuon keskustelivat lauseenvastikkeeksi.

Anteeksi että nillitän, mutta paikoin olet oikonut liikaa...ainakin minun mielestäni.
"Vesan ovi avautui. Murhaaja kaivoi mustan takkinsa taskusta puukon ja iski sen Vesan mahaan.".
Toistat hieman liikaa Vesan nimeä, ja koska lukija ei vielä tässä vaiheessa tiedä tunteeko murhaaja Vesaa, niin mieleeni tuli, että tappoiko murhaaja oikean miehen.
Ajatukseni: "Ovi aukesi, ja mies katsoi ihmetellen käytävässä seisovaa miestä. Puukonterä välähti ja upposi kahvaa myöten Vesan vatsaan.".
Eli jos haluaisin tappaa jonkun nopeasti, niin toki olisin ottanut puukon esille jo ennen kuin ovi aukeaa. :D
Panosta aina jännittäviin kohtiin tekstissä, ja lue ne toistuvasti uudestaan, jotta oikea tunne löytyy!

"Hetki sitten Topi puhui pitkän esitelmän Sibeliuksen Kullervosta. Se oli kamalaa.". Hyvä! Mahtavaa!!! Tuossa alkoi jo itseäkin ärsyttää! :D

Pikku sanajärjestyshomma.
"Hän asui yksin isossa omakotitalossa ja mietti vaimoaan usein, joka lähti vieraan miehen matkaan.".
"Hän asui yksin isossa omakotitalossa ja mietti usein vaimoaan, joka lähti vieraan miehen matkaan.".
Eli nyt joka - sana viittaa oikeaan asiaan :D

Pikku pilkunpaikkajuttu.
"Martti itki itsensä monesti uneen ja näki painajaisia, siitä kun vaimo lähti laukkujensa kanssa pois kotoa.".
"Martti itki itsensä monesti uneen ja näki painajaisia siitä, kun vaimo lähti laukkujensa kanssa pois kotoa.".
Eli pilkku kuuluu sen sanan eteen, joka erottaa lauseet toisistaan. Kun on konjunktio, joka erottaa lauseen toisesta, siitä on ainoastaan elatiivimuoto pronominista se, eikä vaadi pilkkua :D

Mieti tarkkaan mitä haluat sanoa ja mihin haluat viitata (luo uudestaan mitä olet kirjoittanut :D )
"Se oli ärsyttävä nähdä elämänsä ikävin...".
"Sillä oli ärsyttävää nähdä elämänsä ikävin...".

Anteeksi että besserwisseröin :D

Koeta välttää juonen kerronnan katkaisemista kuvailun ajaksi. Koeta ennemmin ujuttaa pyöreät silmälasit ja muut Topin piirteet dialogiin tai kerrontaan. Vaikka niin, että Topi hyräili ärsyttävää sävelmää jo toista tuntia, ja putsasi paksuja pyöreitä lasejaan paitansa hihaan.
Eli kerronta jatkuu, mutta lukija tietää että Topilla on pyöreät lasit. Silloin kerronta ei katkea kappaleen ajaksi, jolloin kerrotaan Topista.

Takka ei pal :D
"...missä Topi sytytti takan tuleen.".
"...missä Topi sytytti takkaan tulen.".

Mielettömän hyvä kohtaus tuo Topin itsensätappamiskohta! :D Nuo Martin mietteet väliin menemisestä on huikeita! :D

Menee hieman oudoksi tuo novellin loppu :D En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua, ja mikä olikaan tuon novellin mökilläolon tarkoitus. '
Koetan sanoa, että hieman katosi punainen lanka.

Tyylisi on jopa ällöttävän mustahuumorinen, ja samalla mielyttävän humoristinen. Ehkä kattokohtas olisi voinut tapahtua maanpäälläkin :D

Kiitos viihdyttävästä novellista!

Moi Franz Yilmaz!

Kolme viikkoa on ihan sopiva aika askarrella novellia! :) Mukava että tulee myös pidempiä tekstejä!

Kannattaa miettiä onko syytä kuvailla tarkkaan mitä on juotu, eli luetella viskejä ja viinejä. Kenties se, että Thomas oli juonut pitkin iltaa, mutta ei ollut humaltunut, olisi saattanut riittää. Eli ajatus tulee ilmi, mutta et katkaise juonta turhaan selittelyyn.

Samaa pitkittämistä on tuo John, ketä oli bändin kitaristi. Minun mielestäni pelkkä kitaristi John olisi riittänyt. :)
Kenties myös tuo ilmaus ketä oli, on puhekielinen. Laulaja, kitaristi, rumpali jne. riittää.

Hyvää yöelämän kuvailua! Miljöö tulee selkeästi lukijan mieleen! Kaunista!

Argh! Ei 10 minuuttia vaan kymmenen minuuttia! :)

Väritä hieman lisää. Kerrot kuinka tyttö katselee rahoja ja ottaa ne.
Ajatukseni. Tyttö katseli setelinippua hetken, ja sujautti ne viimein laukkuunsa.

Älä käytä lainausmerkkejä kaunokirjallisessa dialogissa. Kuvaile mieluummin, kuinka tyttö tai poikaa tekee ne jonkin sanan yhteydessä.

Sitten tuo dialogi.
Mahtavaa! Ei turhia tyttö sanoi ja poika vastasi juttua! Keskustelu etenee ymmärrettävästi ja selkeästi! Tarina kulkee jouhevasti, ja avaat juuri oikean määrän asioita taustoista, hyvin dialogin osaksi liitettynä!
Ennen kaikkea dialogi on uskottavaa, ja tulee tunne, että näin oikeastikin voidaan puhua!

Hyvää työtä!!! :)

Kiitos!

Moikka Roosa1002!

Nyt on vaikea aloittaa palaute! :D Teos vaikutti aluksi todella kliseisetlä, mutta kun Antero suuteli, kliseet katosivat. Hyvä!

Isoin ongelma mielestäni on viimeistely...tai oikeastaan sen puute. Pienet virheet.
Ythä-äkkiä on yhtäkkiä, sutkot on suht koht (ehkä jopa hieman puhekielen termi).
"Yhtä-äkkiä Antero tuli luokseni ja tunsi miten hän painoi huulensa minun huuliani vasten.".
Ajatukseni: "Yhtäkkiä Antero tuli luokseni, ja tunsin miten hän painoi huulensa huuliani vasten.".

Korjasin tuon virkkeen, sillä siinä mielestäni kiteytyy kaikki, mikä tekstissäsi on "vialla".
Pari kirjoitusvirhettä, pilkkuvirhe ja turha täytesana minun. Samassa yhteydessä on kuitenkin pakko sanoa että tuossa virkkeessä kiteytyy myös kirjoituksesi kauneus ja erikoisuus! Tuo virke mursi kliseet ja kaikkineen tuo huulten painaminen huulia vasten on tunteikas ja miellyttävä!

Ehkä hieman rankka tuo vertaus että jos olet köyhästä perheestä, kukaan ei halua sinua. Myös tuo kosiminen tuntui todella omituiselta, tosin kyse oli kuitenkin unesta.

Kaikkiaan pidän novellistasi! Hyvää tunnetta, hyvää konfliktia ja kauniita kohtauksia!

Kiitos paljon!

Moi urnospecial!

Hyvä alku! Ensimmäinen lause on selkeä, yksinkertainen ja lukija jää miettimään että miksi! :) hyvä!
Samankaltainen alku on Tom Arnkilin kirjassa Kuninkaan korva, joka alkaa huudahduksella "Jumala kaatuu!". Herättää heti mielenkiinnon!

Muista aikamuodot. Kirjoitat ensimmäisen kappaleen imperfektissä (huomasi, päätti jne eli mennyt aikamuoto). Toisen kappaleen alku on myös imperfektissä, mutta sitten vaihdat preesensiin (on ja pystyy, eli tämä hetki). Se häiritsee ainakin minua. Eli kirjoita samassa aikamuodossa koko novelli.

Vältä toistoa. Omituinen kamera, huomasi jotain omituista.

Luot todella hyvän tunnelman Miian ja Antin välille, ja sitten sorrut käyttämään sanaa yhtäkkiä väärässä paikassa. Se harmitti. Eli yhtäkkiä verta olikin kaikkialla. Ei niin, vaan verta oli kaikkialla. Kuvailit jo kuinka Antti laatui lasiin, joten verta ei ole yhtäkkiä vaan kuvailemastasi syystä.

Tuohon aikamuotoasiaan vielä. Viimeinen virke pitäisi mielestäni olla, siellä se pysyi ehjänä, tuhoutumattomana kunnes seuraava uhri löytäisi sen. Eli koko virke imperfektissä.

Hieno ajatus, hyvin rakennettu juoni! Ehkä hieman lisää tunnetta ja taustaa siihen kun aikaa kului kuvien ottamisen jälkeen. Antin työstä, pahoinpitelystä jne. Eli selkaisia asioita, jotka luovat tunnetta ja joihin lukija voi samaistua.

Yhtä kaikki. Pidin lukemastani!

Hyvää työtä! Kiitos!

Moi pauliina_!

Korso! Huhhuh! Alkoiheti alussa jännittää! :) Mukava kun käytät todellisia paikkoja!

Sano vain pakollinen. Kerrot kuinka henkilö sylkäisi maahan. Se on sanomatta selvää. Jos olisi sylkäisty seinään tai lyhtypylvääseen, niin se olisi ollut kirjoittamisen arvoista. Voi myös värittää kertomalla kuinka klippi jää roikkumaan jostain tai vast.
Lisäksi pohdi tarkkaan haluatko sanoa muutaman sadan metrin päässä, vai vaan kaukana. Tuo ei tosin mikään virhe, mutta ajatuksena.

Vältä kankeita ilmaisuja, sateen takia on sama kuin sateessa.

Vältä myös toistoa. Kirjoitat kuinka juna oli tyhjää täynnä, ja kuinka Emma istui tyhjälle penkkiriville. Käytä mieluummin synonyymejä. Juna oli autio, ja Emma istui tyhjälle penkkiriville.

Tuo silmistä paistava pelko, joka ei koskaan päästä irti, on huikea ilmaus!!! Mahtavaa :) !

Kun kerrot tarinaa, niin koeta olla keskeyttämättä sitä kuvailun ajaksi. Koeta ujuttaa kuvailu dialogiin ja kerrontaan. Esimerkiksi, hänen vieressään istui tyttö, jonka punaiset hiukset lainehtivat olkapäille.
Kaikki kuvailu on mahdollista ujuttaa muun tekstin oheen, jolloin se ei katkaise juonen etenemistä.

Tarina, juoni ja loppuhuipennus olivat erinomaisia! Hienosti keksitty tarina, joskin lopun kohtaus oli jollain tavoin arvattava, mutta se ei vähentänyt jännityksestä aiheutunutta lukukokemusta!
Loit hienosti Emmasta rohkean hahmon, joka kuitenkin murtui.

Hienoa työtä! Kiitos!

Moikka tttuuli!

Onpa hauska runo :) Lyhyt tosin, mutta herättää ajatuksia!

Minulla heräsi pari vaihtoehtoa.
Joko junassalaulaja on suosittu artisti, jonka laulu soi oikeasti toisessa junassa, ja päähenkilö jostain syystä vihasi tuota laulajaa. Tai sitten laulaja ei ollut tunnettu, ja laulu soikin vain korvissa junanvaihdon jälkeen.

Kenties et tarkoittanut laululla laulua lainkaan, vaan esimerkiksi moittimista huutamista tai sättimistä, joka jatkui mielessä toisessa junassa.

Paljon ajatuksia :) Ehkä olisit hitusen voinut avata lisää :)

Kiitos!

Moi tttuuli!

Mahtava aloitus! Tuo jos olisin, ja astuminen sisään vanhoista lasiovista. Hyvä tunnelma!

Kun luot hyvän tunnelman, niin pidä virkkeet selkeinä ja yksinkertaisina jotta tunnelma säilyy.
"Vilkaisin häntä kohti. Samalla hetkellä hänen tappava katseensa läpäisi minut, ja päätin katsoa poispäin.".
Tässä on mielestäni hieman kankea lausejako, ja vähän turhaa täytettä.
Ajatukseni, "Vilkaisin häntä ja hänen tappava katseensa läpäisi minut. Painoin nopeasti pääni.".
Eli kun kirjoitat jotain, niin lue se vielä itsellesi, ja päätä sitten oletko tyytyväinen.

Kun kirjoitat dialogia, niin älä kirjoita itsestäänselvyyksiä.
"Kaisa sanoi minulle ja hymyili.", vaan pelkkä Kaisa hymyili riittää, sillä on selvää että joku sanoi, ja Kaisa hymyili selventää että sanoja oli Kaisa. Eli dialogissa ei ehkä kannata kertoa kuka sanoi tai vastasi, vaan enemmänkin kuvailla keskustelijoiden ilmeitä ja eleitä.

Vältä toistoa, ja muista pilkut :D
"Hetken päästä hän juoksi ovesta ulos ja etsi minua katseellaan. Hetken päästä katseemme kohtasivat ja hän juoksi luokseni aivan kuin olisimme vanhoja tuttuja jotka tapaavat kahdenkymmenen vuoden jälkeen.".
Eli tuo hetken päästä on todella lähekkäin samanlaisena. Pilkkuja uupuu :D
"Ajatukseni, "Hetken päästä hän juoksi ovesta ulos ja etsi minua katseellaan. Katseemme kohtasivat, ja hän juoksi luokseni aivan kuin olisimme vanhoja tuttuja, jotka tapaavat kahdenkymmenen vuoden jälkeen.".

Hieman vielä ja - sanan pilkkuasiaa :D
"Pelästyin ja Kaisa varmasti huomasi sen.".
"Pelästyin, ja Kaisa varmasti huomasi sen.".

En tiedä menikö ohi, vai mitä tapahtui, mutta minulle jäi hieman auki oliko päähenkilö tyttö vai poika. Mahtavaa!" Jättää ajattelemista, ja juuri siitä kirjoittamisessa on kysymys! Anna lukijalle ajattelemisen aihetta!

Hyvää työtä! :D

Kiitos!

Moi UP1!

Jollain tavoin ensivaikutelma oli, että onpas huono tekele, mutta mitä pidemmälle tarina eteni, niin sitä mielenkiintoisemmaksi se muuttui. Kirjoitustyylisi on erikoinen, joskin sopii mainiosti novelliin.

Kirjoitat, "Mun velipoika, Jätkä, pääs toissapäivänä linnasta ja sen kunniaks käytiin sitten putsaamassa yhen vanhan ämmän kassakaappi.".
Muista pilkut ennen ja - sanaa. Eli tuo ja - sana erottaa lauseet toisistaan, ja pilkkua käytetään jos lauseilla ei ole selkeää yhteistä jäsentä.
"Mun velipoika, Jätkä, pääs toissapäivänä linnasta, ja sen kunniaks käytiin sitten putsaamassa yhen vanhan ämmän kassakaappi.".

Vältä toistoa. Tuossa ylläolevassa käytät ilmaisua vanha ämmä. Seuraavassa lauseessa sanot vanha huuhkaja. Eli kaksi kertaa vanha lyhyen ajan sisällä. Huuhkaja (naisesta käytettynä) jo itsessään viittaa vanhaan, jonka jo kirjoititkin. Toisto tökkii lukijaa, ainakin minua, silmään melko pahasti :D

Hahmot ovat mainioita, ja tapahtumat brutaaleja ja ällöttäviä, mutta kuitenkin todella sopivia tekstin luonteeseen!

Mieti aina mihin viittaat.
"Illalla sitte istuttiin siellä hotellihuoneessa röökiä polttelemassa ja baarikaappia tyhjentämässä, nii kuultiin radiosta, että joku kakskymppinen sälli oli kuollu puukotuksessa iltapäivällä.".
Käytät sanaa nii. Tästä syystä virke pitäisi aloittaa "Kun illalla sitte istuttiin...", jolloin niin - sana viittaa johonkin. Muutoin sen voi vain jättää pois :D

Pidän todella tarinasta, ja jos siihen ei tule jatkoa, niin olisin toivonut että olisit kertonut mitä sitten kävi, kun päähenkilö heräsi.

Hyvää työtä! Kiitos!