 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi tttuuli!
Mahtava aloitus! Tuo jos olisin, ja astuminen sisään vanhoista lasiovista. Hyvä tunnelma!
Kun luot hyvän tunnelman, niin pidä virkkeet selkeinä ja yksinkertaisina jotta tunnelma säilyy.
"Vilkaisin häntä kohti. Samalla hetkellä hänen tappava katseensa läpäisi minut, ja päätin katsoa poispäin.".
Tässä on mielestäni hieman kankea lausejako, ja vähän turhaa täytettä.
Ajatukseni, "Vilkaisin häntä ja hänen tappava katseensa läpäisi minut. Painoin nopeasti pääni.".
Eli kun kirjoitat jotain, niin lue se vielä itsellesi, ja päätä sitten oletko tyytyväinen.
Kun kirjoitat dialogia, niin älä kirjoita itsestäänselvyyksiä.
"Kaisa sanoi minulle ja hymyili.", vaan pelkkä Kaisa hymyili riittää, sillä on selvää että joku sanoi, ja Kaisa hymyili selventää että sanoja oli Kaisa. Eli dialogissa ei ehkä kannata kertoa kuka sanoi tai vastasi, vaan enemmänkin kuvailla keskustelijoiden ilmeitä ja eleitä.
Vältä toistoa, ja muista pilkut :D
"Hetken päästä hän juoksi ovesta ulos ja etsi minua katseellaan. Hetken päästä katseemme kohtasivat ja hän juoksi luokseni aivan kuin olisimme vanhoja tuttuja jotka tapaavat kahdenkymmenen vuoden jälkeen.".
Eli tuo hetken päästä on todella lähekkäin samanlaisena. Pilkkuja uupuu :D
"Ajatukseni, "Hetken päästä hän juoksi ovesta ulos ja etsi minua katseellaan. Katseemme kohtasivat, ja hän juoksi luokseni aivan kuin olisimme vanhoja tuttuja, jotka tapaavat kahdenkymmenen vuoden jälkeen.".
Hieman vielä ja - sanan pilkkuasiaa :D
"Pelästyin ja Kaisa varmasti huomasi sen.".
"Pelästyin, ja Kaisa varmasti huomasi sen.".
En tiedä menikö ohi, vai mitä tapahtui, mutta minulle jäi hieman auki oliko päähenkilö tyttö vai poika. Mahtavaa!" Jättää ajattelemista, ja juuri siitä kirjoittamisessa on kysymys! Anna lukijalle ajattelemisen aihetta!
Hyvää työtä! :D
Kiitos!
