 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi viskisieppo!
"Murhaaja seisoi kadunkulmassa ja poltti tupakkaa.". :D Hyvä aloitus!!! :D
Aloituksen lisäksi koko alkukappale on mainio! Tunnelmaa, tunnetta ja mielikuvia!
Ja heti kun ensimmäinen kappale loppui...
"Murhaaja nosti kauluksiaan ja paiskasi savukkeen maahan.".
Ajatukseni: "Murhaaja neppasi hehkuvan tumpin maahan ja nosti kauluksiaan.".
Parista syystä näin. Mietin oliko tupakanjämät suussa kun mies nosti kauluksiaan, ja oliko tuo paiskaus sellainen raivokas paiskaaminen, vai voiko paiskoa muuten kuin raivokkaasti. Joten mielestäni oli luonnollisempaa, että ensin tupakki nepattiin maahan, ja sitten vasta nostettiin kaulukset :D
"Kaksi nuorta miestä ja kaksi nuorta naista tulivat ovesta ja keskustelivat kovaan ääneen.".
Luot jälleen hyvää tunnelmaa ja mielikuvia. Oheisessa lainauksessa on kuitenkin jotain kankeaa. Lauseenvastikkeen paikka.
Ajatukseni: "Neljä nuorta, tyttöjä ja poikia, astui ulos keskustellen kovaan ääneen.".
Eli koetin hieman helpottaa tuon virkkeen lukemista, ja vaihdoin tuon keskustelivat lauseenvastikkeeksi.
Anteeksi että nillitän, mutta paikoin olet oikonut liikaa...ainakin minun mielestäni.
"Vesan ovi avautui. Murhaaja kaivoi mustan takkinsa taskusta puukon ja iski sen Vesan mahaan.".
Toistat hieman liikaa Vesan nimeä, ja koska lukija ei vielä tässä vaiheessa tiedä tunteeko murhaaja Vesaa, niin mieleeni tuli, että tappoiko murhaaja oikean miehen.
Ajatukseni: "Ovi aukesi, ja mies katsoi ihmetellen käytävässä seisovaa miestä. Puukonterä välähti ja upposi kahvaa myöten Vesan vatsaan.".
Eli jos haluaisin tappaa jonkun nopeasti, niin toki olisin ottanut puukon esille jo ennen kuin ovi aukeaa. :D
Panosta aina jännittäviin kohtiin tekstissä, ja lue ne toistuvasti uudestaan, jotta oikea tunne löytyy!
"Hetki sitten Topi puhui pitkän esitelmän Sibeliuksen Kullervosta. Se oli kamalaa.". Hyvä! Mahtavaa!!! Tuossa alkoi jo itseäkin ärsyttää! :D
Pikku sanajärjestyshomma.
"Hän asui yksin isossa omakotitalossa ja mietti vaimoaan usein, joka lähti vieraan miehen matkaan.".
"Hän asui yksin isossa omakotitalossa ja mietti usein vaimoaan, joka lähti vieraan miehen matkaan.".
Eli nyt joka - sana viittaa oikeaan asiaan :D
Pikku pilkunpaikkajuttu.
"Martti itki itsensä monesti uneen ja näki painajaisia, siitä kun vaimo lähti laukkujensa kanssa pois kotoa.".
"Martti itki itsensä monesti uneen ja näki painajaisia siitä, kun vaimo lähti laukkujensa kanssa pois kotoa.".
Eli pilkku kuuluu sen sanan eteen, joka erottaa lauseet toisistaan. Kun on konjunktio, joka erottaa lauseen toisesta, siitä on ainoastaan elatiivimuoto pronominista se, eikä vaadi pilkkua :D
Mieti tarkkaan mitä haluat sanoa ja mihin haluat viitata (luo uudestaan mitä olet kirjoittanut :D )
"Se oli ärsyttävä nähdä elämänsä ikävin...".
"Sillä oli ärsyttävää nähdä elämänsä ikävin...".
Anteeksi että besserwisseröin :D
Koeta välttää juonen kerronnan katkaisemista kuvailun ajaksi. Koeta ennemmin ujuttaa pyöreät silmälasit ja muut Topin piirteet dialogiin tai kerrontaan. Vaikka niin, että Topi hyräili ärsyttävää sävelmää jo toista tuntia, ja putsasi paksuja pyöreitä lasejaan paitansa hihaan.
Eli kerronta jatkuu, mutta lukija tietää että Topilla on pyöreät lasit. Silloin kerronta ei katkea kappaleen ajaksi, jolloin kerrotaan Topista.
Takka ei pal :D
"...missä Topi sytytti takan tuleen.".
"...missä Topi sytytti takkaan tulen.".
Mielettömän hyvä kohtaus tuo Topin itsensätappamiskohta! :D Nuo Martin mietteet väliin menemisestä on huikeita! :D
Menee hieman oudoksi tuo novellin loppu :D En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua, ja mikä olikaan tuon novellin mökilläolon tarkoitus. '
Koetan sanoa, että hieman katosi punainen lanka.
Tyylisi on jopa ällöttävän mustahuumorinen, ja samalla mielyttävän humoristinen. Ehkä kattokohtas olisi voinut tapahtua maanpäälläkin :D
Kiitos viihdyttävästä novellista!
