Murhaaja seisoi kadunkulmassa ja poltti tupakkaa. Hän veti pitkiä sauhuja ja puhalsi niitä tummuvaan iltaan. Katu kiilsi kerrostalon edustalla kuin musta sametti, jonka pinnalle koristeeksi jäätyneet keltaiset lehdet värittivät pimeyttä. Kadun varrella olevat koivut pudottivat kylmän tuulen pahoinpiteleminä lehtiään ja odottivat ilmassa ajoittain tuoksuvaa talvea. Puista irronneet risut liikkuivat tuulessa aavemaisesti ja vaihtoivat äkisti suuntaa, kun puhuri kääntyi. Hiljainen katu; ilmassa pauhasi ainoastaan kaukana kuuluva tehtaan meteli. Sen suuret savupiiput tupruttivat taivaalle harmaata ja välillä punertavaa savua, jonka vastenmielinen katku levisi koko kaupunkiin.
Murhaaja nosti kauluksiaan ja paiskasi savukkeen maahan. Tupakka pyöri taidokkaasti ilmassa kunnes tulipää osui märkään asfalttiin ja rikkoutui pieniksi hohtaviksi kekäleiksi. Kylmä tuntui iholla kuin tuntemattoman likainen kosketus, silti se sai Murhaajan hikoilemaan ja tärisemään innostuksesta. Hän kuuli voimakkaana sydämenlyönnit ja sen epätasaisen rytmin, joka jyskytti pelokkaana rinnassa.
Murhaaja seisoi tarkoituksella juuri tämän kerrostalon edustalla. Hän odotti, että joku tulisi alaovesta ulos. Murhaaja voisi huomaamattomasti luikahtaa avonaisesta ovesta pimeään rapukäytävään. Murhaaja toivoi, ettei tarvitsisi odottaa kovin kauaa. Sillä kylmä puuduttaisi lihakset ja hän ei pystyisi toimimaan yhtä ripeästi kuin oli suunnitellut.
Kymmeneltä alaovi kävi. Kaksi nuorta miestä ja kaksi nuorta naista tulivat ovesta ja keskustelivat kovaan ääneen. He eivät varmasti huomanneet, että Murhaaja otti muutaman nopean askeleen ja katosi rappukäytävään. Tämä meni melkein liian helposti, hän ajatteli ja otti hissin kolmanteen kerrokseen. Murhaaja laittoi Mikki Hiiri naamarin kasvoilleen. Hän soitti Vesan ovikelloa ja odotti. Murhaaja ei tiennyt, kuinka innokas Vesa olisi avaamaan ovea näin myöhään, eikä se tänään hänen kannalta edes kannattanut.
Vesan ovi avautui. Murhaaja kaivoi mustan takkinsa taskusta puukon ja iski sen Vesan mahaan. Se upposi pehmoisesti kahvaan asti. Murhaaja veti veitsen pois ja haavasta purskahti verta. Murhaaja astui eteiseen ja kamppasi samalla tuskaansa huutavan Vesan. Murhaaja ei saanut selvää sanoista, koska Vesa yski verta. Eikä Vesa osaisi muutenkaan puhua mitään muuta kuin turhia asioita. Murhaaja iski vielä kolme varmistavaa iskua rintaan ja poistui sytyttämättä rappukäytävään valoja.
Metsä lojui laiskana molemmilla puolilla tietä. Auton tasainen hyrinä unetti Marttia ja hän oli mielellään hiljaa. Syksy, pian sataisi lunta. Pitkä ja kuolettavan tylsä odotus ennen kesää, Martti ajatteli ja katsoi vieressään autoa ajavaa Topia. Olikohan Topi kesäihmisiä? Martti ei viitsinyt kysyä sitä häneltä, sillä Topin puhetta ei jaksanut kuunnella. Hän puhui jotenkin epäselvästi ja väärinymmärryksen mahdollisuus oli suuri. Martti oli hyvissä ajoin ennen matkaa kertonut, että hän halusi mennä mökille omalla autolla. Matkaa oli kuitenkin kolme tuntia, eikä Martti tuntenut Topia kovin hyvin ja tuloksena oli ainoastaan inhottava hiljaisuus autossa. Onneksi ei tarvinnut katsoa silmiin. Topi kuitenkin vaati, että Martti tulisi hänen kyydissä ja laitettaisi bensat puoliksi. Se kuulosti ensin järkevältä, mutta se ei ollut sitä. Martti oli melkein valmis hyppäämään liikkuvasta autosta ulos. Hetki sitten Topi puhui pitkän esitelmän Sibeliuksen Kullervosta. Se oli kamalaa. Martti ainoastaan tuijotti tielle ja odotti, että he saapuisivat perille. Hän ei ymmärtänyt musiikista mitään, eikä sen nostattamista tunteista. Martti ei tahtonut tällä kertaa lähteä mukaan ollenkaan ja lähti ainoastaan siitä syystä, että näkisi alastomia naisia.
Martti oli viisikymmentäkolmevuotias eronnut mies. Hän asui yksin isossa omakotitalossa ja mietti vaimoaan usein, joka lähti vieraan miehen matkaan. Martti itki itsensä monesti uneen ja näki painajaisia, siitä kun vaimo lähti laukkujensa kanssa pois kotoa. Se oli ärsyttävä nähdä elämänsä ikävin hetki uusintana joka yö. Martti oli työtön ja usein rahaton. Hän oli jo tavallaan luovuttanut elämässä. Martti oli kuitenkin jo yli viisikymppinen ja seuraava isompi etappi olisi kuolema.
Topi oli kuusikymmentäkahdeksanvuotias herrasmies. Hänellä oli usein rusetti kaulassa ja se sai hänet näyttämään jäätelönmyyjältä. Topilla oli kalju ja hänen kulmakarvansa olivat melkein valkoiset. Pyöreät silmälasit toivat oudolla tapaa viisautta Topille, vaikkei hän kovin järkevä ollutkaan. Topin vaimo myös lähti, samaten kuin Martin. Tilanne oli kuitenkin hieman erilainen. Topi oli iloinen siitä kun vaimo vihdoin tajusi mennä ja valita itselleen miehen joka välitti hänestä.
Topi oli jo puolisen tuntia hyräillyt samaa säveltä. Martti ei tunnistanut kappaletta, kappale taisi olla ihan Topin oma sävellys. Martti ei viitsinyt kertoa, että se ärsytti. Topi vaatisi laajemman vastauksen, että mikä hänen hyräilyssä tarkasti otti päähän ja auttaisiko, jos hän vaihtaisi kappaleen. Topi varmasti tiesi monta laulua mitä hyräillä. Martti tajusi, että Topi oli selvästi hermostunut, sillä hän rytmitti hyräilyä naputtelemalla sormella rattiin. Miksi Topi oli hermostunut? Hän saattoi tietää illan kulusta jotain enemmän kuin Martti. Viimeksi järjestetty Luonnollisesti ryhmän tapaaminen oli mennyt täysin pieleen. Osanottajia oli saapunut sen verran vähän paikalle, että Martilla meni hermot ja Topi itki vähän.
Topi oli perustanut Luonnollisesti ryhmän Suomessa asuville nudisteille viisi vuotta sitten. Aktiivisia jäseniä oli ollut enimmillään viisitoista, mutta yksi heistä erotettiin, koska hän ei maksanut jäsenmaksuja. Silloin tällöin mukaan saattoi eksyä joku ulkopuolinen ja mahdollinen tuleva jäsen. Sitä kuitenkin tapahtui harvoin. Ryhmän jäsenmaksuja ei ollut kukaan maksanut enää aikoihin, mutta Topi ei viitsinyt erottaa enää ketään, ettei Luonnollisesti ryhmä kutistuisi olemattomiin, mitä se nyt oli jo melkein tehnyt. Ryhmä kokoontui kerran kuussa eräällä mökillä, joka vuokrattiin ja vuokra maksettiin jäsenmaksuista. Kuitenkin jo hyvän tovin Topi oli maksanut vuokran omasta pussista. Illan ohjelmassa yleensä oli vaatteiden riisumista, saunomista, syömistä ja juomista. Topi oli viimekerralla lisännyt ohjelmistoon runonlausuntaa ja poistanut karaoken tekijäinoikeussyistä.
– Meinaatko lausua tänään runoja? Martti kysyi.
– En.
– Hyvä.
– Luuletko, että naiset laittavat mökin lämpimäksi? Topi kysyi kaiken hiljaisuuden keskellä, joka oli muuttunut paikoin ahdistavaksi. Hänen äänensä oli rauhallinen ja vaitonainen, ihan kuin hän ei puhuisi ollenkaan, mutta hänen suusta tuli sanoja.
– Mitä? Martti sanoi. Pitkän hiljaisuuden jälkeen esitetty kysymys tuntui oudolta ja pelkästään tajunnanvirralta.
– Satu ja Leena?
– Niin?
– Kello on jo kolme iltapäivällä. Matkaa on vielä pari tuntia. Kestää kauan, ennen kuin se mökki lämpenee, Topi sanoi.
– Mä soitan, Martti sanoi.
– Ai sulla on niiden numero? Topi yllättyi. Ilmeisesti sen vuoksi, että Luonnollisesti ryhmän jäsenet eivät tavanneet toisiaan muuta kuin ryhmän tilaisuuksissa. Ei ikinä siviilissä. Kaikki asuivatkin eri paikkakunnilla.
– On.
– Hyvä. Oikein hyvä.
Martti kaivoi puhelimen esille ja valitsi Sadun numeron. Hän antoi soida todella kauan, mutta kukaan ei vastannut.
– Ne on varmaan lämmittämässä saunaa.
– Aha, Topi huokaisi helpottuneena, ihan kuin hän ei olisi edes halunnut Martin soittavan Sadulle.
Martti näki hänen ilmeestä epätoivon. Se tarttui nopeasti Marttiin ihan kuin yskä tai nuha. Saattoi olla, etteivät naiset tulleet tälläkään kertaa. Mitä jos tämä oli taas turhareissu? Martti ei todellakaan halunnut viettää toista iltaa enää munasillaan Topin kanssa. Puhumattakaan, jos paikalle tulisi lisää alastomia miehiä. Vesa ja Pälli, mitä näitä ryhmäläisiä oli.
– Joo, Martti sanoi, eikä edes tiennyt miksi. Hiljaisuus autossa oli välillä niin outoa, että sitä oli pakko välillä yrittää täyttää.
– Siellä on sähkösauna, Topi sanoi. – Kyllä ne vastaisivat jos olisivat mökillä.
– Luuletko, että käy samaten kuin viimeksi? Martti kysyi, vaikka tiesi melko varmasti vastauksen.
– Ne lupasivat tulla.
– No sitten, Martti sanoi. – Naiset taisi luvata tulla viime kerrallakin.
– Joo, joo, Topin äänessä oli selvästi ärtymystä. Martti tiesi mistä se johtui. Topi oli myös epävarma siitä tulisivatko naiset ollenkaan paikalle.
– Viimeksi oli aika noloa, Martti sanoi.
– Ei puhuta siitä ikinä.
Martti muisteli mielessään häpeillen viimeistä Luonnollisesti ryhmän mökkireissua. Martti ja Topi istuivat kahdestaan alastomina paistamassa makkaraa takkatulen ääressä. Naisia ei tullut ollenkaan. Martti ei tiennyt, miksi häntä ja Topia oli alettu sorsimaan ryhmässä. Martista jopa tuntui, että muu ryhmä järjesti kokoontumisia ilman Topia ja Marttia. Siitäkin huolimatta, että Topi oli Luonnollisesti ryhmän perustaja. Hän oli henkeen ja vereen nudisti. Hän oli alasti käytännössä aina. Tälläkin hetkellä hän oli vaatteidensa alla alasti.
Kello oli kymmenen yli viisi kun Martti ja Topi saapuivat perille. Mökki oli vuokrattu paikalliselta metsurilta, joka sahasi jalkansa poikki viime kesänä. Tilalle tehtiin tekojalka, hän jatkoi metsurin hommia ja oli tyytyväinen kohtaloonsa. Kuitenkin kerran kävi niin, että tekojalka antoi periksi kesken sahaamisen. Metsuri menetti tasapainonsa pehmoisen sammaleen takia, horjahti hieman ja sahasi kätensä irti. Hän kertoi monesti vammoistaan vakavana. Martti ei voinut sille mitään, että häntä rupesi joka kerta vähän naurattamaan metsurin jutut. Aika koomikko tämä metsuri, jos jollekin tapahtui ikäviä asioita niin hänelle. Martti ei tiennyt miehen oikeata nimeä, häntä sanottiin aina metsuriksi. Metsurille ei ikinä saanut kertoa mitä mökillä tehtiin, kun sitä vuokrattiin niin tiheästi Luonnollisesti ryhmän nimissä. Topi kielsi kenenkään kertomasta sitä, sillä hän pelkäsi, ettei metsuri haluaisi enää vuokrata sitä heille. Mökkiä vuokrasi metsurilta myös Helluntailaiset ja he olivat kuulemma kovin siistiä porukkaa ja kaikki paikat oli aina siivottu heidän lähdettyä. Ilmeisesti Luonnollisesti ryhmä ei toiminut samaten ja metsuri yritti näin kauniisti vihjata siitä.
Piha oli pimeä, mökki oli pimeä, hämärä teki siitä luotaan työntävän. Ainoa valo keskellä metsää olevassa mökissä oli auton valo, nekin pimenivät kun Topi sammutti auton.
– Ne ei oo vielä tullut, Martti sanoi.
– Ehkä he ovat piilossa ja aikovat yllättää meidät, Topi hymyili.
Ihan varmasti, Martti ajatteli.
Martti ja Topi ottivat reppunsa autosta ja menivät sisälle mökkiin.
Martti laittoi sähkösaunan lämpiämään ja pesi kätensä kuumassa vedessä, sillä hänelle oli tulossa kalsa, pitkät kalsaritkaan eivät auttaneet. Martti palasi olohuoneeseen, missä Topi sytytti takan tuleen. Se ei vielä lämmittänyt, muttei toisaalta viilentänytkään ilmaa. Se oli hyvä, sillä Martti tunsi vilustuvansa todenteolla; hän aivasti. Martti meni lähelle valkeaa ja hieroi kämmeniään yhteen.
Topi riisui vaatteensa ja laittoi ne siistiin nippuun laukkunsa päälle. Topi kehotti Marttia toimimaan samoin. Marttia ällötti Topin estoton alastomuus ja tuntui vastenmieliseltä riisuutua itsekin.
– Otatko makkaraa? Topi kysyi.
– Jos odotetaan Satua ja Leenaa, Martti riisui vaatteensa ja todella toivoi, että Satu ja Leena olivat tulossa Luonnollisesti ryhmän tilaisuuteen.
– Kyllä tässä kyrsää riittää niillekin.
Martti laittoi vaatteensa reppuunsa ja meni istumaan Topin viereen, joka tuijotti takassa tanssivia liekkejä. Topin suupielet kääntyivät alas ja hän päästi välillä syviä tuhahduksia. Niiden jälkeen Martti haistoi lievän tupakan hajun, vaikkei tiennyt Topin edes polttelevan. Martti tajusi, ettei hän oikeastaan tiennyt Topista paljon mitään. Sen hän tiesi, että tämä saattoi olla kova pala Topille. Hänen suuri unelmansa, Luonnollisesti ryhmä, oli kuihtumassa kasaan. Vielä niin rumalla tavalla, että se kuvaannollisesti käänsi selkänsä Topille. Satu ja Leena olivat viimeisiä vanhoista aktiivisista jäsenistä, jos Vesaa ja Pälliä ei laskettu, koska he liittyivät ryhmään vähän myöhemmin. Martti olisi todella halunnut tavata naiset. Kuitenkaan tilanne ei ollut niin masentava, kuin mitä se oli Topille. Tosin oli kiusallista ja outoa olla alastomana vieraan miehen kanssa keskellä metsää olevassa mökissä. Oikeastaan Martti ei edes tykännyt olla alasti ollenkaan vieraan nähden. Hän oli ainoastaan liittynyt ryhmään naisten takia. Pian olisi pakko mennä saunaan, sillä tavalla Martti saisi itsensä edes jotenkin hyväksymään alastomuutensa.
Martti ei halunnut pitää liian pitkää taukoa, ettei puhuisi Topin kanssa mitään. Siinä kävisi nopeasti niin, että Topi vaipuisi omiin syviin ajatuksiin ja avautuisi niistä Martille. Martin pitäisi koko ajan keskustella Topille, että pysyisi ajan tasalla Topin mielentilasta. Kaikista vähiten hän halusi joutua alastomana mökille, jonkun järkensä menettäneen vanhan miehen kanssa. Pahinta asiassa oli se, ettei Martti keksinyt mitään sanottavaa. Ei menisi kauaa, niin Topi kertoisi jälleen pitkän ja tylsän tarinan lapsuudestaan. Siitä kuinka isä ryyppäsi ja heiltä meni koti, äiti lähti toisen miehen matkan ja Topi jäi juopolle isälle. Joka lopulta ryyppäsi itsensä hengiltä. Isä oli sammunut lumihankeen ja jäätynyt; hän kuoli koiranpaskan vireen.
– Kun poliisi tuli paikalle, se sanoi, että siinä oli kaksi paskakasaa, Topi aloitti tai tavallaan jatkoi tarinaansa siitä mihin kuukausi sitten jäi.
Martti ei viitsinyt keskeyttää ja kertoa, ettei häntä kiinnostanut ollenkaan kuulla mitään Topin lapsuudesta joka oli kylmä ja kamala. – Oliko se sinusta oikein sanottu?
– Ei, Martti sanoi. Hän päätti tyytyä nopeisiin ja pieniin vastauksiin. Hän toivoi, että ne viestittäisivät kuinka paljon häntä kiinnosti kuunnella Topin juttuja.
– En tiedä huomasiko poliisi että kuulin. Tai välittikö edes.
Martti nousi tuolilta, johon takapuoli oli liimautunut inhottavasti. Nouseminen tuntui siltä, kuin persnahka repeytyisi tuoliin. Topin jäi juttelemaan takassa tanssiville liekeille. He polttivat lautoja ja ne rätisivät äänekkäästi ja sylkäisivät välillä ilmaan pienen kekäleen, joka sammui ennen kuin laskeutui maahan. Tuskin Topi edes huomasi Martin poistumista, hän näytti olevan niin syvissä mietteissä. Se oli hieman pelottavaa ja huvittavaa samaan aikaan. Martti tiesi mitä seuraisi Topin pitkän lapsuustarinan jälkeen. Pieni itkukohtaus pää kumarassa ja sitten Topi muistaisi, että hänellä oli pieni muna ja pyytäisi vertailla Marttin kanssa. Hän halusi aina vertailla, se oli iljettävää. Varsinkin, kun Martti ei kehdannut kieltäytyä, kun Topi pyysi niin kauniisti.
Martti löysi mökkipäiväkirjan keittiön pöydältä. Se oli puukantinen ja metsähenkinen kirja. Martti oli silloin tällöin itsekin kirjoittanut siihen mukavia terveisiä mökillä vietetystä ajasta. Martti oli viimekerralla kirjoittanut kaskun miehestä jolla ei ollut jalkoja, mutta hän sai syntymäpäivälahjaksi jalkapallon. Martti selasi kirjaa, vitsi oli vieläkin siellä. Se saattoi olla hieman härski, jos mökkiä vuokraava metsuri lukisi vitsin. Hän pian loukkaantuisi pahasti, koska hänellä ei ollut raajoja tarpeeksi. Martti ei todellakaan ajatellut mitä kirjoitti. Hän otti kynän ja suttasi viimeksi kirjoittamansa vitsin, ettei kenelläkään tulisi paha mieli, nykyään kaikki oli niin ämmiä. Silloin hän huomasi sen. Mökkipäiväkirjaan oli tullut uusi merkintä viime viikolta. Se ei ollut helluntailaisilta, jotka olivat siistimpiä, kuin Luonnollisesti ryhmä. Tämä oli ihan jotain muuta, tämä oli omaa porukkaa.
– Topi. Kuuntele, Martti juoksi kirja kädessä liekkejä tuijottavan Topin luokse.
– Mitä? Teuvo sanoi ja nousi seisomaan. Yhdessä he lukivat ääneen korutonta tekstiä, joka sai molemmat miehet pahalle tuulelle: Satu ja Leena mökillä. Mukana taas menossa Tuomas, Sälli, Tälli, Pälli ja Vesa. Saunottiin ja paistettiin makkaraa. Mahtava reissu.
– Se on kirjoitettu viime viikonloppuna, Martti sanoi.
– Ne savustaa meitä ulos ryhmästä? Topi sanoi. – Niillä on varmasti ollut vaatteetkin päällä.
– Mut ei se mitään, Martti sanoi. – Saunotaan tässä ja sellaista.
– Mä tapan itteni, Topi sulki kirjan ja katsoi silmät suurena Marttia.
– Mitä?
– Palellutan itseni kuoliaaksi, ihan kuin isä! Topi huusi ja singahti ulos ennen kuin Martti ehti tehdä mitään.
Martti ei edes tiennyt mitä pitäisi tehdä. Hän meni saunaan miettimään tilannetta. Hän katseli saunan pienestä ikkunasta pihalle, kun Topi yritti tappaa itsensä kylmällä. Mies makasi ruohikolla täysin liikkumattomana. Ensiksi heilui käsi, sitten Topin jalat rupesivat vatkaamaan, kuin hän polkisi polkupyörää. Lopulta Topi nousi polvilleen, hän levitti kätensä taivasta kohden ja huusi. Topi karjui jotain, muttei Martti saanut selvää mitä hän sanoi, mutta tuskin se mitään tärkeätä oli. Martti ei hirvennyt mennä Topin elämänlopettamisen väliin, koska oli ihan varma, että jos sekaantuisi kuoleman asioihin, niin siinä ei hyvä heiluisi. Eikä hän voisi mitenkään soittaa poliisille. Hieman olisi hankala selittää, mikä tilanne heillä oli menossa, kun olivat alastomina syrjäisellä mökillä. Tietysti Martti kyllä ehtisi pukea, ennen kuin poliisit tulisivat. Hän oli tälläkin hetkellä saunassa, jotenka alastomuus oli jokseenkin ymmärrettävää.
– Siellä on kylmä, Topi sanoi kalpeana, kun tuli viimein saunaan lämmittelemään.
– Hei. Etkö tapa itseäsi? Martti kysyi.
– Voi olla, ettei siellä ole tarpeeksi kylmä tehdä itsemurhaa.
– Jaa.
– Mä tulen saunaan.
– Okei, Martti sanoi ja Topi istui hänen viereensä.
– Kuule. Oletko sinä mukana tässä ryhmässä tosissasi vai ainoastaan tissejä tirkistelemässä? Topi kysyi kun istui Martin viereen lauteille.
– No kun kysyt, Martti sanoi. – Kyllä minä siihen tirkistely porukkaan kuulun.
Topi istui hetken hiljaa. Äkkiä hän alkoi ähistä ja heilua levottomasti. Hänen päänsä oli täysin punainen ja Topi irvisteli pahan näköisesti. Hän painoi käsillään rintaansa ja katseli hädissään ovea kohti. Martti yritti olla huomaamatta Topin kärsimystä, sillä se saattoi olla hänen tavallista sauna käyttäytymistä. Saunatavat olivat kuitenkin pyhät ja kaikilla varmasti hieman erilaiset. Muodon vuoksi Marttikin ähisi vähän, vaikka se tuntu vähän teennäiseltä.
– Rintaan pistää! Topi huusi. Hän kipusi alas lauteilta ja tärisi pahasti.
– Ota rauhallisesti.
– No nyt se kuolema kuitenkin tulee, Topi sanoi.
– Ei sitä tiiä.
– Vie mut autoon. Vie mut lääkäriin, Topi sanoi.
– Mutta sähän halusit kuolla, Martti sanoi. – Päätä jo.
Martti lähti kuljettamaan taluttamaan Topia autoon päin. Saatuaan Topin etupenkille Martti kävi pukeutumassa ja toi puolikuolleellekin käsipyyhkeen verhoksi.
Martti vei Topin sairaalaan. Topi pääsi tutkimuksiin heti, koska hän oli kalpea, tärisi ja hyräili Albinonin Adagiota yllättävän hyvässä sävelessä. Martti istui hetkeksi odotushuoneeseen ja otti automaatista lasillisen vettä. Nämä olivat sopivat jäähyväiset Luonnollisesti ryhmälle. Ryhmälle, jota ei milloinkaan olisi pitänyt perustaa. Alun perin Martti ei tiennyt mihin ryhtyi, hän luuli Luonnollisesti ryhmän olevan jokin swingers porukka. Eikä Marttia sellaiseen ikinä edes hyväksyttäisi, sillä hän suhtautui nykyään penseästi kaikenlaiseen ihmiskosketukseen. Vaimon lähtö teki suuren arven Marttiin, hän ei ikinä voinut kuvitellakaan, kuinka herkkä mies lopulta oli.
Martti aikoi lähteä sairaalasta, ennen kuin Topi ehtisi kysellä häntä. Odotushuoneessa istui Martin lisäksi ainoastaan nainen, jolla oli muutaman vuoden ikäinen poika mukana. Poika oli iloinen ja näytti Martille erilaisia asioita, mitä hän löysi lasten leikkilaatikosta, joka oli odotushuoneessa pikkuväkeä varten. Naisen nenä oli punainen ja hän yski paljon. Välillä hän komensi poikaansa pysymään lähellään, mutta poika ei totellut.
Puhelin soi. Se oli todella yllättävää. Kello oli paljon, eikä kukaan ikinä soittanut Martille. Se oli tietenkin surullista, mutta Martti oli jo tottunut alakuloiseen olotilaan vaimon lähdettyä. Täytyi olla pilapuhelu tai vääränumero.
Soittaja oli Satu.
– Joo Martti.
– Olitko soittanut päivällä? Satu kysyi. – Huomasin vasta nyt.
– Olin. Siitä Luonnollisesti ryhmän kokoontumisesta vain. Ette sitten tullut?
– Topi perui kokoontumisen. Ymmärtäähän sen, tämmöisenä aikana.
– Siis miten niin perui? Martti kysyi.
– Soitti ja perui tapaamisen. Topi sanoi, että koko ryhmä varmasti loppuu, Satu kertoi.
– Joo. Se taitaa olla parasta, että loppuu. Siis mitä sanoit, että tämmöisenä aikana? Martti kysyi.
– Joku naamiomies kävi Vesan kimppuun ja iski puukolla. Vesa ei nähnyt kuka se oli. Vesa on sairaalassa, mutta ilmeisesti selvää.
– Kuka sellaista olisi voinut tehdä?
– Vaikea sanoa. Topihan syytti meitä toisia, ettei me oltu kunnon nudisteja ja se luokkasi sitä pahasti.
– No eihän me oltukaan, Martti myönsi.
– Topi otti koko ryhmän liian vakavasti.
– Niin otti, Martti myönsi.
Martti sulki puhelimen ja päätti, että sairaalasta oli päästävä mahdollisimman nopeasti pois. Topi valehteli hänelle koko päivän. Topi tiesi, ettei Satu ja Leena ollut tulossa mökille. Martille tuli outo tunne, Topi oli varmasti yrittänyt surmata Vesan. Eikä sitä tiedä, vaikka hän olisi seuraavaksi Martin ovella. Onneksi Topi oli henkihieverissä sydänkohtauksensa takia.
– Anteeksi, joku koputti Marttia selkään. Hän kääntyi ja näki sairaanhoitajan. – Minne ystävänne meni? Hän katosi huoneestaan.
– Ei hän ole ystäväni, Martti sanoi ja poistui sairaalasta.
Sen jälkeen, kun Martti luki lehdestä yksityiskohtia Vesan murhayrityksestä, hän ei saanut unta moneen yöhön. Veriteko oli raaka, kun otti huomioon, että kyse oli ainoastaan muutamasta nudistista. Jos murhaajan yrittäjä ensinkään oli Topi, mutta kukapa muukaan se voisi olla? Miksi Topi yrittäisi tappaa ainoastaan Vesan? Ei Vesa yksin kääntynyt ryhmää vastaan, vaan siinä oli mukana kaikki. Martti tuli mietteissään siihen tulokseen, että Vesa oli vasta ensimmäinen uhri.
Topi katosi sairaalasta ja Martilla oli vahva tunne, että hän kuljeskeli öiseen aikaan talon ulkopuolella. Kerran Martti heräsi heikkoon koputukseen, joka kuului makuuhuoneen ikkunasta. Hän katsoi pihalle, muttei nähnyt ketään. Kuitenkin hän haki keittiöstä veitsen ja ajatteli, että siitä olisi apua, jos Topi säntäisi raivoisasti sisälle taloon. Aamulla hän naurahti itselleen ja vei puukon takaisin keittiöön. Pimeä yö sai mielikuvituksen liikkeille. Kuitenkaan hän ei voinut välttyä ajatukselta, että joku tarkkaili häntä koko ajan. Voisiko se olla entinen vaimo, joka lähti vieraan miehen matkaan viisi vuotta sitten. Ehkä hänellä oli ikävä Marttia ja hän tahtoi takaisin Martin köyhään ja tylsään elämään.
Työttömän päivät olivat pitkiä ja ne saivat Martin mielikuvituksen käyntiin. Martti katsoi välillä televisiota ja toisinaan makasi sängyllä ja tuijotti kattoa. Kattoon oli ilmestynyt kellertävä läntti. Se ei ollut kovin iso, ehkä noin kymmenen sentin kokoinen. Martti ei ollut huomannut sitä aikaisemmin, muttei silti voinut olla varma, ettei läntti olisi ollut siinä aina. Asia piti silti tarkistaa, Martti haki keittiöstä tuolin ja nousi sen päälle. Hän tunnusteli länttiä katosta ja huomasi, että se oli jonkin verran kostea. Paha juttu. Katossa saattoi olla reikä ja siitä oli päässyt vuotamaan vettä.
Martti meni ulos ja kiipesi katolle. Siitä tuli epämukava olo, hän vieroksui korkeita paikkoja, eikä mielellään ollut maasta irti kovinkaan montaa metriä. Tuulikin tuntui heti paljon uhkaavammalta korkeammalla. Aurinko paistoi mukavasti, vaikkei enää lämmittänyt erityisesti. Koivunlehtiä oli tippunut ränneihin jonkin verran, ne olivat muuttuneet ruskeiksi. Peltikatto rymisi kolkosti Martin jalkojen alla ja paikoittain antoi hieman periksi. Martti meni makuuhuoneen kohdalle ja tutki katon pintaa. Katossa oli viiden sentin pituinen viilto. Miten se oli mahdollista? Mikä kattoon olisi voinut osua ja tehdä siihen tämän jäljen? Martti katseli ympärilleen ja mietti.
Topi hyökkäsi savupiipun takaa. Hän nosti kirveen ja heilautti. Martti ehti väistää ja kirves tömähti kattoon ja jäi siihen kiinni. Martti lähti juoksemaan karkuun. Topi jäi irrottamaan kirvestä katosta. Hän sai sen irti nopeasti ja oli pian Martin perässä. Martti ehti sivusilmällä nähdä, että kattoon tuli toinen samanlainen jälki, joka oli jo makuuhuoneen kohdalla. Topi oli ilmeisesti jossain vaiheessa käynyt hänen katolla iskemässä siihen reiän.
Martti tippui tikapuilta ja loukkasi jalkansa laskeutuessaan maahan. Silti ei ollut aikaa jäädä sitä suremaan, hänen täytyi pitää vauhtia yllä. Martti yritti juosta sisälle. Ovi oli lukossa ja hän kaivoi tärisevillä käsillään avaimia taskustaan. Hän sai ne käsiinsä. Ne tippuivat maahan. Topi oli jo uhkaavan lähellä, ehkä seitsemän metrin päässä. Martti nosti avaimet ja työnsi avaimen reikään. Väänsi. Avain meni poikki, mutta sillä ei ollut mitään väliä, sillä kirveen hamara puoli osui Martin takaraivoon ja hän menetti tajuntansa.
Kylmä vesi räiskähti Martin kasvoille. Päätä särki pahasti ja hän sai vain vaivoin silmänsä auki. Huimasi, ihan kuin huone keinuisi. Martti ei nähnyt heti kunnolla, mutta huomasi tumman hahmon edessään. Ei ollut kovin vaikea arvata kuka se oli? Martti haistoi tupakan ja autonrenkaiden tuoksun. Tämä oli jonkinlainen autotalli. Outoa kontrastia talliin teki Mikki Hiiri naamari, joka oli ripustettu seinälle.
Martti oli sidottu tiukasti tuoliin kiinni.
– Tervetuloa Luonnollisesti ryhmän päättäjäisiin, Topi sanoi. – Ihan vaatimattomasti autotallissa.
– Mitä? Martti sanoi. Hän ei pystynyt puhumaan kunnolla, sillä jokainen sana sattui päässä. Takaraivossa oleva haava oli kuivunut ja iho päässä tuntui sen vuoksi kireältä.
– Haluatko pitää jonkinlaisen jäähyväispuheen? Topi kysyi.
– Päästä minut irti! Martti huusi.
– Ei tuo ole mikään jäähyväispuhe.
– Mitä?
– Jäähyväispuheessa pitää muistella ryhmän mukavia hetkiä, ehkä myös hieman valottaa sitä miksi ryhmä äkillisesti lopetti toimintansa.
– Päästä nyt minut irti! Martti huusi sidottuna tuolissa. – Tämä on ihan hullua.
– Kaikki on välillä vähän hullua, Topi sanoi.
– Kusipää!
– Tiesin jo pidemmän aikaan, ettei ryhmässä ollut kunnon nudisteja kuin minä ja Vesa. Minulla oli kyllä epäilyksiä Vesastakin ja osuin oikeaan.
– Et sinä silti voi tappaa koko porukkaa.
– Enkö? Sinäkin tulit vain tirkistelemään tissejä ryhmän tilaisuuksiin.
– Ei, Martti sanoi. Hän muisti, että oli tunnustanut Topille saunassa, ettei ollut tosissaan mukana ryhmän toiminnassa. Martti ei vain silloin tiennyt, kuinka suuri asia se Topille oli.
– Sinä vaihdoit karaoken runonlausuntaan. Mikä idiootti!
– Ajattelin tuoda vähän kulttuuria. Äläkä sinä rupea minua haukkumaan. Sinä olet kuitenkin sidottuna tuoliin. Minä sidoin sinut omilla käsilläni, Topi heilutti käsiään Martin silmien edessä.
– Irrota minut, Martti vaati.
– Ei ole ihme, että Luonnollisesti ryhmässä loppui lyhyeen, kun mukaan eksyi kaikenlaisia tirkistelijöitä. Olisitte perustaneet oman ryhmän ja siellä tirkistelleet toisianne.
– Minä en edes tiennyt, mikä nudisti oli kun liityin porukkaan, Martti sanoi.
– Älä lisää arkkuusi nauloja, Topi sanoi. – Nudistit nauttivat alastomana olosta. Siihen ei kuulu ollenkaan minkäänlainen tirkistely.
– Voithan sinä perustaa uuden ryhmän ja hakea vain tietynlaisia ihmisiä, Martti ehdotti.
– Se on vähän vaikeata. Enkä minä aio kaikkia tappaa, ainoastaan Vesan ja sinut. Te olitte pahimmat, koska ajoitte sellaista asiaa, että voisimme kokoontua joskus myös vaatteet päällä.
– Alastomuus alkoi olla hieman kiusallista, Martti myönsi.
– Se olisi sama, kun mentäisi hirvimetsälle, mutta jätetään pyssyt kotiin.
– Ai sinä metsästämään? Martti naurahti.
– En minä. Se olisi vain sama periaate.
Martti ei tiennyt mitä sanoisi. Topi ei näyttänyt päästävän häntä irti tuolista ja hetkittäin hän piti kirvestä käsissään. Se ei ollut hyvä merkki.
– Miksi et tappanut minua sitten kotiini? Martti kysyi.
– Vesan tapauksessa huomasin, että jos ruumiin jätti kotiinsa, niin sieltä pitäisi poistua aika nopeasti. Aikaa ei jäisi kuoleman varmistamiseen. Vesahan jäi henkiin.
– Päästä irti minut.
– No turha tätä on kai pitkittää, Topi sanoi, otti kirveen käsiinsä ja nosti sen ilmaan. Martti vaipui epätoivoon. Eikä keksinyt minkäänlaista pakokeinoa tilanteesta. Topi heilautti kirvestä. Se osui omaan otsaan. Otsasta lensin saman tein veri ryöppy ja jokin nahan palanen. Topi tipahti kivusta polvilleen ja ujelsi kummallisesti. Miten Topi onnistui lyömään itseään kirveellä otsaan? Martti ei tiennyt sitä, mutta Topilla oli viiden sentin pituinen haava otsassa. Topi painoi käsillä haavaansa.
– Sattuko? Martti kysyi.
– Tuleeko verta? Topi pyyhki hädässä veristä naamaansa ja hänen kätensä tärisivät.
– Joo. Kyllä siihen varmasti tikit pitäisi laittaa tai jotain.
– Sitten oon sokissa. Ei tunnu mitään. Ihan kuin olisin huumattu.
– Sut pitää saada sairaalaan, Martti yritti. – Päästä minun näistä köysistä, niin viedään sinut lääkärille.
– Joo, Topi sanoi ja tuli varovasti irrottamaan Marttia puristavia köysiä. – Mulla mene joskus niin kovaa.
Köydet löystyivät ja Martti sai lopulta itsensä irti niistä. Veri alkoi kiertää pistelevästi elimistössä ja Martti tunsin itsensä voimattomaksi. Tuntui, että huone keinui edelleen ja Marttia huimasi ja oksetti. Hän nosti lattialle valuneen Topin pystyyn ja repi Topin paidasta palasen, jolla pyyhki haavaa. Tuppo kastui nopeasti vereen ja sidettä tarvittiin enemmän.
– Mennään, Martti lähti taluttamaan Topia pihalle. – Pitää päästä nopeasti sairaalaan.
– Joo. Hyvä. Tuota. Tässä voi olla ongelma.
Martti tajusi mikä se oli kun avasi autotallin oven. Talli ei nimittäin ollutkaan, mikään tavallinen autotalli, joka olisi jonkin talon välittömässä läheisyydessä tai siinä kiinni. Autotalli oli keskellä merta. Martti meinasi tippua aaltojen joukkoon kun astui ulos autotallista pienelle kannelle. Martti katsoi ihmeissään autotallia, jossa oli hetki sitten ollut vankina. Sitten hän katseli ympärilleen. Joka puolella oli rannattomasti vettä.
– Mikä tämä sinun autotallisi oikein on? Martti kysyi.
– No kun luin juttua, että yhdellä miehellä oli kelluva sauna. Niin jotenkin siitä sitten ajattelin, että hieman olisi siistiä kelluva autotalli. Rakensin tämmöisen.
– Just.
Meri ilma oli kylmä. Martti laittoi myös merkille sen, ettei heillä ollut yhtään syötävää mukana. Martti ei uskonut, että Topi osaisi edes seilata kelluvalla autotallillaan.
– Hei. Sori kun yritin tapaa sut. Sä oot ihan hyvä tyyppi.
– Miten tällä pääsee kotiin päin? Martti kysyi ja painoi tupolla Topin otsaa, että veren tulo tyrehtyisi.
– En mä voi palata Suomeen. Mä saan jonkin syytteen Vesan puukottamisesta. Oikeastaan aika hyvä, että Vesa jäi henkiin. Olihan Vesakin hyvä mies.
– Niinpä, Martti sanoi. – No minne tämä autotalli on menossa?
– En tiedä. Antaa laineiden kuljettaa, Topi yritti hymyillä.
Kelluva autotalli seilasi merellä auringon laskuun auringon siltaa pitkin. Martti odotti hetkeä milloin näkisi vihdoin maata. Topi lausui pitkiä merimiesaiheisia runoja ja eläytyi niihin todella. Miten kukaan osaisi edes yhtäkään merimiesrunoa?
Kelluva autotalli hävisi yön pimeyteen, pimeys melkein nielaisi sen.
Aika hassu juttu, autotalli viimein rantautui Kanarian saarille, suoraan nudisti rannalle.
