Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moi Harrastelija93!

Hieman lyhyesi jää, mutta aihe on kyllä miellyttävä! :D

Mielestäni novellin ainoa heikkous on lukuisat täytesanat, joita ei tarvita. Kirjoitat sujuvaati, ja kuitenkin saat täytetttä hyvin rakennetut lauseest turhilla sanoilla.
Kirjoitat: "Olipa kerran yksi harmaa kissa nimeltä Mauku. Ja se rakasti tonnikalaa ja Matin, tämän omistajan huonekalujen raapimista, mutta muuten kaiken kaikkiaan Mauku oli erittäin rakastettava eläin.".
Ajatukseni: "Olipa kerran harmaa kissa nimeltä Mauku. Se rakasti tonnikalaa ja omistajansa Matin huonekalujen raapimista, mutta kaiken kaikkiaan Mauku oli erittäin rakastettava eläin.".
Vastaavanlaisia turhia sanoja on tarinassa siellä täällä.

Ja toinen esimerkki:
"...- kun Matti ahdistuneena oli lähtemässä töihin, järkyttävä näky iski häneen, hän oli kai jollain tavalla unohtanut asunnon oven vähän raolleen, josta kissa oli kai yön aikana livahtanut ulos.".
Tässä on myös hieman epäselvyyttä siitä, mitä tuossa tapahtuu.
Ajatukseni: "...- kun Matti oli ahdistuneena lähdössä töihin, hän järkyttyi huomatessaan, että oli unohtanut ulko-oven raolleen. Kissa oli kai yön aikana livahtanut ulos.".

Samaan aikaan kuitenkin säästelet ihmisten kuvailussa, ja annat lukijan luoda itse mielikuvan neiti Virtasesta. Hyvä! Eli muista lukea tarkkaan mitä olet kirjoittanut, ja jos mahdollista, lue tekstiä itsellesi ääneen, niin huomaat kyllä, jos jokin kohta on kankea tai sana tarpeeton.

Kirjoitat: ""No kun kerran olet siinä niin haluaisitko jäädä juomaan aamukahvit kanssani?"".
Mahtavaa! Tämä on todella loistava repliikki, joka on vain pikkuinen kysymys, mutta kätkee sisäänsä mielikuvien tulvan! Hyvä!!! :D

Kiitos novellista!

Moi itsriia!

Kovin on lyhyt pätkä :D Mielenkiintoinen...mutta niin lyhyt. Siksi arvosana ei ole kovin imarteleva.

Uni kohta on hyvä! Hieno tunnelma, ja lukija miettii tuleeko se todella tapahtumaan, ja mitkä asiat siihen johtavat.

Mieti tarkkaan, onko pakollista kirjoittaa lukuja, vai voisiko kolme kertaa olla toistuvasti?
Sama kuin numerojen käyttö kaunokirjallisuudessa. 14 olisi mielestäni hyvä kirjoittaa neljätoista.

Mieti myös ilmauksia. Täydeksi noidaksi. Täysivaltaiseksi noidaksi. Täysoppineeksi noidaksi. Täysi voi olla täysi ruoasta, juomasta tai vaikka ilmasta. :D

Kirjoita toki enemmän aiheeseen liittyen!

Kiitos!

Moi Jewel!

Tarina on hyvällä tavoin sekava ja vaikeasti luettava. Irtonaisia henkilöitä ja tapahtumia, eikä voi olla varma ovatko dialogin keskustelut tapahtuneet aikaisemmin, vai tapahtuvatko ne juurikin nyt. Mahtavaa!

Pilkkujuttu.
Kirjoitat: "�Tämä on kamala tragedia ja te olette ainoa mahdollinen todistaja tällä alueella....".
Tuossa ennen ja - sanaa vaihtuu päälause sivulauseeksi, eikä lauseilla ole selkeää yhteistä tekijää, joten mielestäni siihen kuuluu pilkku :D Saatan toki olla väärässäkin :D

Olen täällä kovasti kapinoinut turhaa täytettä vastaan, ja alkaa tehdä jotain on mielestäni yksi sellainen.
Kirjoitat: "Nyt pitää alkaa todella keskittymään.".
Ajatukseni: "Nyt pitää todella keskittyä.".
Eli mielestäni alkaa tehdä on tehdä, alkaa juomaan on juoda. Sama kuin aloin kävellä on kävelin ja aloin nähdä on näin. Alkaa ja sitten menee minun luokituksessa sanoihin, joita tulee käyttää todella varoen kaunokirjallisuudessa.

Luot juuri niin sekavan tunnelman, kuin novellin aiheeseen sopii! Se mikä jää harmittamaan on taustojen epäselvyys. Eli mitä aikaa eletään, minkälainen on maailma, kuka kumma on Hannah, kuka ihmeen Lily, miten poliisi tähän liittyy jne. Mihin vartijoita tarvitaan, onko päähenkilö vankilassa? Minkälainen on kumppanirobotti.
Kenties kuitenkaan nuo kysymykset eivät ole niin tärkeitä, että niihin vastaamalla pilaa tunnelman, ja epätietoisuudella luodun lukijan ajatteluun pakottamisen :D

Hyvää työtä!

Moi TarraLeguaani!

Sinänsä outo ranskalainen, että osasi englantia :D Siis tuo taksikuski. Viihdyttävä tarina kokonaisuudessaan, ja tunnissa kirjoitetuksi se on oikein hyvä!

Juoneen liittyen olisi kenties ollut hieman parempi, jos Sinulla olisi ollut vaikka toinen tunti lisää aikaa, sillä loppu tapahtuu mielestäni hieman liian nopeasti, eli loppuratkaisu on minun mielestäni liian yksinkertainen. Jäin kaipaamaan hieman käsikähmää tai draamaa poliisin tai tullin kanssa. Sellaista paha saa palkkansa ratkaisua.

Kielellisesti tekstiä on miellyttävä lukea, ja kirjoitat selkeästi ja kevyesti. Jotain kuitenkin vähän oli :D

Jonkin verran on turhaa täytettä, eli kun kirjoitat, niin sano vain se mikä on pakko. Anna lukija pohtii loput itse.
"Taksikuski seisoi hänen yllään, mutta hänen aiemmin naamaa koristanut ystävällinen hymy oli poissa.".
Ajatukseni:
"Taksikuski seisoi hänen yllään, mutta ystävällinen hymy oli poissa.".
Eli jos lukija ei muista kuskin hymyilleen, niin hymyn puuttuminen virkistää kyllä muistia :D

Kirjoitat: "...Juhani ojensi kättään kohti aseman sisustaa.".
Hetkeä aikaisemmin he olivat jo tulleet asemalle sisään, niin tuo on melko omituinen ilmaus.
Ajatukseni: "...Juhani viittoili kohti passintarkastuspistettä.".
Eli älä tyydy siihen, mitä saat ensimmäisenä kirjoitettua :D Tosin taisi olla sen verran jo aika vähissä, että oli pakko hieman hosua :D

Kiitos viihdyttävästä novellista!

Moi Taas TarraLeguaani!

Sujuvaa tekstiä, ja kun muistat keskittyä tarkastuslukuun, niin pienet kankeudet ja täytesanat saadaan karsittua. Helppolukuista ja selkeää tekstiä, jossa mielikuvat pysyvät selkeinä ja helposti samaistuttavina. Sisältö jää kuitenkin aika tyhjäksi, ja väkisinkin mietin mihin kummaan tämä teksti johtaa. Tosin jos olisi tuntenut taustat ja hahmot tarkemmin, olisi sisältöä ollut helpompi liittää johonkin.

Mieti tarkkaan mitä tarvitsee sanoa, ja miten se sanotaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja sujuvasti.
Kirjoitat: "Jalkani alta kuului litsahdus ja samalla sukkani läpi tunkeutui lämmin epämiellyttävän oloinen kosteus.".
Ajatukseni: "Jalkani alta kuului litsahdus ja sukkani läpi tunkeutui lämmin epämiellyttävä kosteus.".
Tuon sivulauseen voisi kirjoittaa myös ...jotain kosteaa ja lämminta tunkeutui sukan läpi.".
Eli vältä täytesanoja kuten samalla, sillä lukija kyllä ymmärtää että tuo kosteus liitty litsahdukseen.
On muuten ällättävä tunnelma tuossa kohtauksessa :D Hyvä!

Kaksisen viikkoa sitten? Hmm...olisiko kuitenkin pari viikkoa aikaisemmin tai kaksi viikkoa sitten? :D

Todellä iljettävä mielikuva läpi koko katkelman! Hyvin olet ällöttävyyden luonut! :D

Nyt kun ei oikein osaa liittää tätä katkelmaa mihinkään, niin jää todella pinnalliseksi ainakin minulle.
Kenties jos tietäisi taustoja tai juonta tarkemmin, niin teksti ei kenties tuntuisi niin juonettomalta ja irralliselta.

Pidän kuitenkin tavastasi kirjoittaa! Jatka ehdottomasti kirjoittamista!

Kiitos!

Moi TarraLeguaani!

Mainio tunnelma ja jännitys! :D Ja mikä huikea loppuratkaisu! Hyvä! :D

Pari pikkujuttua.
Kirjoitat: "Anna katsoi tiukasti hänen touhuamistaan ja aisti, ettei nainen tiennyt hänen tarkkailevan.".
Mieti aina sopivin ilmaus ja tapa sanoa jokin asia. Tuo katsoi on jotenkin kankea ja sopimaton tuohon yhteyteen. Itse käyttäisin sanaa seurasi.

Tuo isjen kirjainten käyttö kaunokirjallisuuden kerronnassa on hieman kyseenalaista, ja itse en käyttäisi.
Tuon NYT voisi mielestäni kirjoittaa joko normaalisti, tai korostaa lisäämällä esimerkiksi Nyt oli aika! Tuo isojen kirjainten käyttö on...hmm...jotenkin turhaa.

Kuten sanoin, niin aivan mahtava käänne, ja kaikki painajaiset ja syvälliset pohdinnat katoavat hetkessä lapsenomaiseen viattomuuteen!

Hyvää työtä! :D

Moikka Vispaaja!

Juoni ja tarina ovat miellyttävät ja kivasti rakennetut! :D Tarinassa on tunnelmaa, ja päähenkilöstä saa selvästi kuuvan, että hän ei ole se koulun suosituin tyttö, vaikka et sitä kerrokaan suoraan, ja se on hyvää tarinankertomista!

Hieman pisti silmään "hän" pronominin jopa liiallinen käyttö.
"Hän kurtisti kulmiaan, hän olisi halunnut vielä nukkua. Pienen hätken kuluttua hän nousi istumaan ja sysäsi peiton syrjään. Hän haukotteli ja hieroskeli hiljaa silmiään. Sitten hän otti puhelimensa käteensä, ja tarkasti paljonko kello oli. Sitten hän säpsähti. Kello oli jo viittätoista vaille, hän oli myöhässä.".
Lainauksessa on seitsemän kertaa hän - sana.
Ajatukseni: "Hän kurtisti kulmiaan ja olisi halunnut vielä nukkua. Sara nousi istumaan ja sysäsi peiton syrjään. Haukotellen tyttö hieroskeli hiljaa silmiään ja otti puhelimensa käteensä. Sara säpsähti, sillä kello oli jo viittätoista vaille. Hän oli myöhässä.".
Eli koetin hieman tasoittaa tekstiä käyttämällä Sara ja tyttö ilmaisuja, sekä käyttämällä lauseenvastiketta haukotellen. Kun kirjoitat, niin lukaise aina kirjoittamasi ajatuksella läpi, ja koeta löytää parempi ilmaisutapa, jos hiemankin tuntuu kankealta.

Vältä sanoja alkoi ja sitten :D Niistä tulee kovin antikaunokirjallinen vaikutelma. Eli alkoi pukemaan on puki, alkoi kävellä on käveli jne. Ja kun kerrotaan tarinaa, on sitten - sana lauseen alussa aina tarpeeton. Sitten menimme kouluun on menimme kouluun. Sitten näin miehen on näin miehen jne.
Sitten sanaa tulee kyllä käyttää, mutta esimerkiksi seuraavassa yhteydessä: Mies hiipi varovasti käytävää olohuoneeseen. Äänet, jotka olivat hetkeä aikaisemmin kuuluneet selkeinä, vaimenivat. Mies kurkisti varovasti pimeään huoneeseen ja oli näkevinään liikettä silmäkulmassa. Sitten hänen silmissään pimeni.

Ihmisläjä on yhdyssana :D

Kaunis loppu, ja erinomaisesti olit luonut draamaa tuohon loppuun! Hieman enemmän keskity pieniin virheisiin ja tarkastuslukukertaan, sillä joitain kirjaimia puuttui, erisnimiä oli pienellä ja yhdyssanoja oli kirjoitettuna erikseen.

Kuitenkin kaunis ja helposti samaistuttava tarina!

Kiitos!

Moi Mikko Repolainen!



"...synnynnäinen virkavallan vihaaja...".
Haha! Mainio termi!

Ehkä yksi isoimpia häiritseviä tekijöitä on sellainen, että aloitat dialogin, ja keskeytät sen ensimmäiseen puhujaan, jonka jälkeen saattaa olla kaksikin kappaletta kerrontaa. Sitten kun dialogi jatkuu, niin joutuu palaamaan takaisin nähdäkseen, mitä aluksi on sanottu.
Eli ainakin minun naamaani sopii paremmin yhtenäinen dialogi, joka katkotaan max parin rivin kerronnalla, joka tiiviisti liittyy sanottuun asiaan.
Esimerkkinä kohtaus, jossa päähenkilö pohtii putkassa, tavaroita kuitatessaan, että mahtoiko lähteä rauhassa poliisien mukaan. Noissa dialogeissa paljon kertomaasi olisi mielestäni voinut ujuttaa osaksi dialogin kuvailua.
Esimerkki:
"Päivystävä konstaapeli taisi huomata kasvojeni liikkeistä ja äänensävystäni, että olin hienoisessa paniikissa, koska hän kävi hymyilemään entistäkin rauhallisemmin. Hän oli siis harvinaisen inhimillinen kyttä. Minun oli vaikeaa kuvitella, että tämä mies olisi koskaan edes osannut olla joku virkaintoinen lainvalvoja; jopa poliisikin saattoi olla ihan ihminen.
- Elähän nyt suotta hättäänny. Ihan kiltisti sie putkaan lähit, etkä meille yhtään vastaan pullikoinu. Ihan oma-alotteisesti otit takinkii piältäs pois ja vyön housuista. Pojat nyt vuan piättivät ottoo siut Torikavulta kyytiin, kun se siun käveleminen oli näyttäny niin huonolta. Ei tahtonu tie siulle oikein riittee ja välillä olit kontallaankii… Pojat olivat sitä mieltä, ettei siusta ennää ollu kottiin kävelijäks…".
Ajatukseni:
"- Elähän nyt suotta hättäänny, konstaapeli rauhoitteli, huomasi varmaan kasvavan paniikkini. - Ihan kiltisti sie putkaan lähit, etkä meille yhtään vastaan pullikoinu. Ihan oma-alotteisesti otit takinkii piältäs pois ja vyön housuista, mies hymyili lämpimän isällisesti. Ja konstaapeli tuntui olevan ihan inhimillinen kyttä. - Pojat nyt vuan piättivät ottoo siut Torikavulta kyytiin, kun se siun käveleminen oli näyttäny niin huonolta. Ei tahtonu tie siulle oikein riittee ja välillä olit kontallaankii… Pojat olivat sitä mieltä, ettei siusta ennää ollu kottiin kävelijäks…".
Eli mielestäni sama asia on pelkässä dialogissa. Tämä tosin on vain minun mielipiteeni, ja jollain tavalla huomaan, että haluat painottaa poliisin inhimillisyyttä, mutta mielestäni hieman jopa liikaa.

Kirjoitustyylisi suosii pohdiskelua ja elämäntutkimista. Paljon mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka on taitavasti ujutettu osaksi tilannetta. Toisinaan kuitenkin sorrut mielestäni hieman ulos asialinjalta. Esimerkiksi kappale, joka alkaa: "Luuseriksi itseni usein tunsin,...". Siinä naisten kanssa touhutaan, ja hyvin kuvailet ensin asiaan liittyviä tuntoja, mutta tuo kappale on jotenkin liian irrallinen juonen aiheesta, ja kenties jopa liian itsesäälinen.
Eli hieman toivoisin nopeampaa etenemistä, vaikkakin tarina ei pysy pystyssä ilman mainiota vahvaa pohdiskelua, ja ajatuskeskeistä kerrontaa.

Tuo kohtaus, jossa mies tulee kotiin, on mainio! :D Ehkä hieman enemmän olisi voinut olla päähenkilön tenttaamista, tai vähän sellaista, että kohta tulee turpaan meininkiä, mutta mainio kohtaus yhtä kaikki :D

Pikku dialogillinen juttu.
Kirjoitat: "- Yks asia mun täytyy kuitenkin sulle vielä sanoa, Helena sanoi, kun olin jo avaamassa vastaanottohuoneen ovea.".
Monesti dialogiin kirjoitetaan Sari sanoi, Petri vastasi, Mika huusi jne.
Ajatukseni:
"- Yks asia mun täytyy kuitenkin sulle vielä sanoa, Helena avasi vastaanottohuoneen ovea.".
Eli vaikka ei kerrota, että Helena sanoo, niin mielestäni se tuosta jo ilmeneekin. Koetan siis sanoia, että dialogin kuvailu olisi enemmän ilmeiden, eleiden ja toimien kuvailua, kun sitä kuka puhuu ja vastaa.
Ja erityisesti tällaista kaipaa silloin, kun dialogit on pitkiä, kuten kun yksi dialogisi on miltei puolensivun mittainen, kun puhutaan jumalasta ja pelastuksesta. Tällöin olisi mielestäni kohdillaan keventää teksitiä tekemällä huomioita kuten Helenan rintojen nytkähdys asentoa vaihtaessa ja vastaavia. Eli pieni tauko, joka viestii että dialogin puhuja on inhimillinen, ja vaihtaa asentoa, nojaa eteenpäin, hymyilee, kaivaa tai rapsuttaa nenää jne.

Itse juoni on todellinen, ja miljöö riittävän ällöttävä :D Baarit, tupakka, likaisuus, viinin tuoma pahaolo ja tietysti lopun puhtauden tunne!
Minun arvosanaani pudottaa mielestni turha pituus, joka olisi voinut olla karsittu juuri tietyillä lyhentämisillä, ja toiston välttämisellä.

Yhtä kaikki, mahtavaa työtä!

Kiitos!

Moikka Roosa1002!

Täytyy sanoa, että jos tuo nimimerkkisi 1002 on syntymävuosi ja kuukausi, niin olen kyllä vaikuttunut :D Miellyttävän nopeatempoinen tarina!

Sellaisia pieniä juttuja, joihin voi kiinnittää huomiota on muun muassa yksinkertainen tapa kirjoittaa.
Annan esimerkin.
Kirjoitat: "Yhtääkkiä puhelimeni alkoi soida ja siitä kuului jo ärsyttävä biisi Robin Puuttuva palanen.".
Ja sama minun korjauksilla.
"Puhelimeni alkoi soittaa jo ärsyttäväksi muodostunutta Robinin Puuttuvaa palasta.".
Eli miksi muutin näin. Lukija ymmärtää, että kun puhelin alkaa soida, se tapahtuu aina yhtäkkiä (siinä sanassa Sinulla pieni näppihäiriö). Muutoin lyhensin hieman, ja kerroin suoraan että puhelin soitti tiettyä kappaletta, sillä lukija ymmärtää myös sen, että soittoääniä on helppo vaihtaa.
Se mitä halusin sanoa on se, että koeta aina keksiä se yksinkertaisin tapa kirjoittaa jokin asia.

Toinen seikka on sellainen värikkään kielen käyttö. Eli monesti kirjoittajat kertoo että jonnekkin mentiin. Tuo mentiin on sellainen tyhjänpäiväinen sana :D Mennä voi kävellen, autolla, raketilla, polkupyörällä, junalla jne.
Suosittelisinkin käyttämään vaihtoehtoisia ilmaisuja, kuten matkustimme junalla (vrt mentiin junalla), ajoimme kotiin (vrt mentiin kotiin), pyöräilin kaverille (vrt menin kaverille polkupyörällä) jne.
Tuosta saa heti jonkin verran kauniimman kuvan.

"Mielessäni pyöri äidin anova ilme joka oli hänen kasvoillaan kun meidät oli häädetty sairaalasta.".
Hyvä virke! Mahtavaa!!! :D

Novellissa itsessään on kaikki, mitä novellissa kuuluukin olla! Alku, hyvää nousevaa jännitystä, käännekohta, laskevaa jännitystä ja loppuratkaisu.
Kenties äidin kaverit olisi voinut jättää pois, sillä se hieman sekoitti ainakin minua. Ja lisäksi siihen saakka kaikki oli mukaansatempaavan jännittävää, ja onnistuit mainiosti vangitsemaan lukijan tarinan pyörteisiin!

Hyvää työtä! :D

Kiitos!

Moi Esmeralda!

Pidän tavasti kirjoittaa! Tekstiäsi on helppo lukea, ja se on selkeää rakenteeltaan!

"ilmainkierron" on todella outo sana :D Miksi ei vain viileän ilman?
Ja hieman samaan aiheeseen, eli jonkinlaiseen pitkittämiseen, niin kerrot että bussissa mennään, ja kerrot kuinka pikkusisko nukkuu viereisellä penkillä. Pelkkä penkillä riittää, sillä lukija ymmärtänee, eikä ensimmäinen mielikuva ole, että ollaan keskustan ruuhkabussissa, jossa pikkusisko roikkuu kädensijasta ja nukkuu seisaalleen :D Eli anna lukijan muodostaa mielikuvia.

Tosin kun mainitsit tuon Istanbulin, niin se kyllä muuttaa mielikuvaa :D Mahtava paikka, ja kun nyt katson tuota jättöpäivämäärää, niin olin siellä silloin, kun tämä novelli on jätetty sivuille! Huh minkä tunteen sait aikaan!!!

Olet jaksottanut novellin hienosti! Katkelmat ja sisko, joka seuraa koko ajan mukana!

Jätät hienosti arvailtavaa. Mitä luodit ovat? Miksi henkilö on niin kiintynyt maahan? Mikä on alunalkaen sitonut henkilön tuohon maahan?
Itse asiassa nämä kysymykset ovat myös isoin miinus. Alkoi oikeasti kiinnostaa nuo asiat :D

Kiitos!