Review Detail

Moi Mikko Repolainen!



"...synnynnäinen virkavallan vihaaja...".
Haha! Mainio termi!

Ehkä yksi isoimpia häiritseviä tekijöitä on sellainen, että aloitat dialogin, ja keskeytät sen ensimmäiseen puhujaan, jonka jälkeen saattaa olla kaksikin kappaletta kerrontaa. Sitten kun dialogi jatkuu, niin joutuu palaamaan takaisin nähdäkseen, mitä aluksi on sanottu.
Eli ainakin minun naamaani sopii paremmin yhtenäinen dialogi, joka katkotaan max parin rivin kerronnalla, joka tiiviisti liittyy sanottuun asiaan.
Esimerkkinä kohtaus, jossa päähenkilö pohtii putkassa, tavaroita kuitatessaan, että mahtoiko lähteä rauhassa poliisien mukaan. Noissa dialogeissa paljon kertomaasi olisi mielestäni voinut ujuttaa osaksi dialogin kuvailua.
Esimerkki:
"Päivystävä konstaapeli taisi huomata kasvojeni liikkeistä ja äänensävystäni, että olin hienoisessa paniikissa, koska hän kävi hymyilemään entistäkin rauhallisemmin. Hän oli siis harvinaisen inhimillinen kyttä. Minun oli vaikeaa kuvitella, että tämä mies olisi koskaan edes osannut olla joku virkaintoinen lainvalvoja; jopa poliisikin saattoi olla ihan ihminen.
- Elähän nyt suotta hättäänny. Ihan kiltisti sie putkaan lähit, etkä meille yhtään vastaan pullikoinu. Ihan oma-alotteisesti otit takinkii piältäs pois ja vyön housuista. Pojat nyt vuan piättivät ottoo siut Torikavulta kyytiin, kun se siun käveleminen oli näyttäny niin huonolta. Ei tahtonu tie siulle oikein riittee ja välillä olit kontallaankii… Pojat olivat sitä mieltä, ettei siusta ennää ollu kottiin kävelijäks…".
Ajatukseni:
"- Elähän nyt suotta hättäänny, konstaapeli rauhoitteli, huomasi varmaan kasvavan paniikkini. - Ihan kiltisti sie putkaan lähit, etkä meille yhtään vastaan pullikoinu. Ihan oma-alotteisesti otit takinkii piältäs pois ja vyön housuista, mies hymyili lämpimän isällisesti. Ja konstaapeli tuntui olevan ihan inhimillinen kyttä. - Pojat nyt vuan piättivät ottoo siut Torikavulta kyytiin, kun se siun käveleminen oli näyttäny niin huonolta. Ei tahtonu tie siulle oikein riittee ja välillä olit kontallaankii… Pojat olivat sitä mieltä, ettei siusta ennää ollu kottiin kävelijäks…".
Eli mielestäni sama asia on pelkässä dialogissa. Tämä tosin on vain minun mielipiteeni, ja jollain tavalla huomaan, että haluat painottaa poliisin inhimillisyyttä, mutta mielestäni hieman jopa liikaa.

Kirjoitustyylisi suosii pohdiskelua ja elämäntutkimista. Paljon mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka on taitavasti ujutettu osaksi tilannetta. Toisinaan kuitenkin sorrut mielestäni hieman ulos asialinjalta. Esimerkiksi kappale, joka alkaa: "Luuseriksi itseni usein tunsin,...". Siinä naisten kanssa touhutaan, ja hyvin kuvailet ensin asiaan liittyviä tuntoja, mutta tuo kappale on jotenkin liian irrallinen juonen aiheesta, ja kenties jopa liian itsesäälinen.
Eli hieman toivoisin nopeampaa etenemistä, vaikkakin tarina ei pysy pystyssä ilman mainiota vahvaa pohdiskelua, ja ajatuskeskeistä kerrontaa.

Tuo kohtaus, jossa mies tulee kotiin, on mainio! :D Ehkä hieman enemmän olisi voinut olla päähenkilön tenttaamista, tai vähän sellaista, että kohta tulee turpaan meininkiä, mutta mainio kohtaus yhtä kaikki :D

Pikku dialogillinen juttu.
Kirjoitat: "- Yks asia mun täytyy kuitenkin sulle vielä sanoa, Helena sanoi, kun olin jo avaamassa vastaanottohuoneen ovea.".
Monesti dialogiin kirjoitetaan Sari sanoi, Petri vastasi, Mika huusi jne.
Ajatukseni:
"- Yks asia mun täytyy kuitenkin sulle vielä sanoa, Helena avasi vastaanottohuoneen ovea.".
Eli vaikka ei kerrota, että Helena sanoo, niin mielestäni se tuosta jo ilmeneekin. Koetan siis sanoia, että dialogin kuvailu olisi enemmän ilmeiden, eleiden ja toimien kuvailua, kun sitä kuka puhuu ja vastaa.
Ja erityisesti tällaista kaipaa silloin, kun dialogit on pitkiä, kuten kun yksi dialogisi on miltei puolensivun mittainen, kun puhutaan jumalasta ja pelastuksesta. Tällöin olisi mielestäni kohdillaan keventää teksitiä tekemällä huomioita kuten Helenan rintojen nytkähdys asentoa vaihtaessa ja vastaavia. Eli pieni tauko, joka viestii että dialogin puhuja on inhimillinen, ja vaihtaa asentoa, nojaa eteenpäin, hymyilee, kaivaa tai rapsuttaa nenää jne.

Itse juoni on todellinen, ja miljöö riittävän ällöttävä :D Baarit, tupakka, likaisuus, viinin tuoma pahaolo ja tietysti lopun puhtauden tunne!
Minun arvosanaani pudottaa mielestni turha pituus, joka olisi voinut olla karsittu juuri tietyillä lyhentämisillä, ja toiston välttämisellä.

Yhtä kaikki, mahtavaa työtä!

Kiitos!