 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Vispaaja!
Juoni ja tarina ovat miellyttävät ja kivasti rakennetut! :D Tarinassa on tunnelmaa, ja päähenkilöstä saa selvästi kuuvan, että hän ei ole se koulun suosituin tyttö, vaikka et sitä kerrokaan suoraan, ja se on hyvää tarinankertomista!
Hieman pisti silmään "hän" pronominin jopa liiallinen käyttö.
"Hän kurtisti kulmiaan, hän olisi halunnut vielä nukkua. Pienen hätken kuluttua hän nousi istumaan ja sysäsi peiton syrjään. Hän haukotteli ja hieroskeli hiljaa silmiään. Sitten hän otti puhelimensa käteensä, ja tarkasti paljonko kello oli. Sitten hän säpsähti. Kello oli jo viittätoista vaille, hän oli myöhässä.".
Lainauksessa on seitsemän kertaa hän - sana.
Ajatukseni: "Hän kurtisti kulmiaan ja olisi halunnut vielä nukkua. Sara nousi istumaan ja sysäsi peiton syrjään. Haukotellen tyttö hieroskeli hiljaa silmiään ja otti puhelimensa käteensä. Sara säpsähti, sillä kello oli jo viittätoista vaille. Hän oli myöhässä.".
Eli koetin hieman tasoittaa tekstiä käyttämällä Sara ja tyttö ilmaisuja, sekä käyttämällä lauseenvastiketta haukotellen. Kun kirjoitat, niin lukaise aina kirjoittamasi ajatuksella läpi, ja koeta löytää parempi ilmaisutapa, jos hiemankin tuntuu kankealta.
Vältä sanoja alkoi ja sitten :D Niistä tulee kovin antikaunokirjallinen vaikutelma. Eli alkoi pukemaan on puki, alkoi kävellä on käveli jne. Ja kun kerrotaan tarinaa, on sitten - sana lauseen alussa aina tarpeeton. Sitten menimme kouluun on menimme kouluun. Sitten näin miehen on näin miehen jne.
Sitten sanaa tulee kyllä käyttää, mutta esimerkiksi seuraavassa yhteydessä: Mies hiipi varovasti käytävää olohuoneeseen. Äänet, jotka olivat hetkeä aikaisemmin kuuluneet selkeinä, vaimenivat. Mies kurkisti varovasti pimeään huoneeseen ja oli näkevinään liikettä silmäkulmassa. Sitten hänen silmissään pimeni.
Ihmisläjä on yhdyssana :D
Kaunis loppu, ja erinomaisesti olit luonut draamaa tuohon loppuun! Hieman enemmän keskity pieniin virheisiin ja tarkastuslukukertaan, sillä joitain kirjaimia puuttui, erisnimiä oli pienellä ja yhdyssanoja oli kirjoitettuna erikseen.
Kuitenkin kaunis ja helposti samaistuttava tarina!
Kiitos!
