Arvostelut käyttäjältä Arska

Kuvaileva proosaruno, jonka mukana oli helppo samaistua tunnelmaan. Runossa miljöö- ja tilannekuvaus nousevat hyvin esiin ja luovat ympäristön syystuuliseen ilmeeseen, joka hallitsee runon sisäistä sanomaa.

Itselleni tämä nousi vielä erityisesti esiin sen vuoksi, että minulla sattuu olemaan vaatimaton nmökki saaressa ja runon rakentama mielleyhtymä nostaa omaan kuvitelmaani juuri ne syysillat, jolloin vietetään viimeiset mökki-illat laitellen paikkoja talvikuntoon.

Kiitos kirjoittajalle tunnelmapalasta.

----Arska----

Hieman jäi hämillinen tunne tämän tarinan lukemisen jälkeen.

Alku vei juonta jopa kiinnostavasti eteenpäin ja tilanteet ja tapahtumat kuvautuivat hyvin lukijalle.

Jotenkin juoni hypähti toiseen ulottuvuuteen siinä kohdin, kun soutaja ilmestyi kuvioon. Kirjoittaja varmaan hakikin juuri tuon tapaista yllättävyyttä tarinaan.
Käänne oli todella yllättävä ja yllätyksiähän juonenkäänteisiin tuleekin kuulua.

Ehkä tuo "Jahti" otsikkona antoi ennekkokäsitteen, joka vahvistui tarinan alkumetreiltä, mutta katosiko teema, vai jäikö minulta jotain olennaista oivaltamatta?

Mikä oli jahdin tarkoitus ja ketä jahdissa oikein seurattiin? Se jäi tavallaan selviämättä, mutta itse kerronta oli hyvää ja kuvailevaa, ja juonellinen mielenkiinto syttyi kyllä aivan alkuun ja jatkuikin sinne löppumetreille, jossa sitten en enää pysynyt jahdin matkassa.

Kiitos lukukokemuksesta.

---Arska---

Voimakkaasti ilmaiseva runo, joka todella ottaa kantaa aiheeseensa. Arvosteltavaksi tämä on yksinkertaisesti sanottuna helppo, jo puhuttelevaisuutensa vuoksi, mutta samalla sama asia tekee runosta vaikean kommentoitavan.
Ei vain tee mieli lähteä purkamaan runon sanomaa, ja sisältöä osasiin, joita käsittelisi yksityiskohtaisemmin. Tämä on runo, joka nautitaan kokonaisuutena.

Ehdottomasti hyvä. Runo on rakennettu uusin raikkain kielikuvin, jotka luovat kiinnostavan ilmeen kerrontaan. - Pidin!

Ihojen iloinen leikki,
lahja jumalten meille suoma.

Kuinka kieltää sen koskaan voisi
Joku sääntö ihmisen luoma.

Lyriikka puhuttelee ja tämän runon sisäänrakennettu maailma on omalla tavallaan siinä määrin salaperäinen, että siihen on kätketty jotain fiktiota enemmän.
Googletin tietysti tämän Crotonen ja historiallinen taustahan runoon on sisälletetty. Erinomainen oivallus, sillä taustan avaaminen luo heti runoon uutta syvyyttä ja avartaa näin lukijansa maailmankuvaa.

Kiitos lyyrisestä makupalasta.

----Arska---

Oli todella mukavaa luettavaa. Sopivan letkeästi etenevä kuvaus, johon on saatu sisälletettyä huumoria ja mukava juonirakenne.

Hauskaa ja viihdyttävää on lukea tälläistä rentoa tekstiä. Viihdearvoa voi löytää näemmä myös aivan arkisista tapahtumista, kun luo niille oikeanlaiset kehykset.

Loppuratlkaisuun on saatu mahtumaan yllätyksellisyyttä siinä, kuinka putkimies suhtautuu omituiseen harrastukseensa jäädessään kiinni "rysän päältä".

Kiitos kirjoittajalle mukavasta lukupalasta.

Niin...

Tässä runossa on jotain sellaista, josta todella pidän. Kuvaus, joka paljastaa mitä on herkkyyden ja vahvuuden ristiriita?

Tai aivan jotain muuta, lukiessani tätä runoa, etsin avainta siihen sisällölliseen sanomaan. Joitakin löysin, jotka tuntuivat käyvän sen lukkoon, mutta avasivatko ne oikean oven, se jää salaisuudeksi, ja siinä juuri piilee runojen upea moniulotteisuus.

Runo päätyy lähes aforistiseen toteamukseen, mutta sitä ennen on jo jotain rikkoutunut.

Upeatunnelmainen runo, Puhuttelevaisuudessaan herkkä, ja hengessään itseensä uskova.

Mukavaa lukea runojasi pitkästä aikaa.

Tämä runo etenee kepeästi leikitellen ja hyväntuulisesti kuin aurinkoisena kesäpäivänä aalloilla kiitävä pursi, josta teema lie johdettu.
Runon sanoma kääntyy kuitenkin rinnakkaismerkityksen luomiseen ja luo näin mukavan tulkinnallisuuden sisäiseen sanomaan.

Miellyttävällä tavalla mielenkiintoista luettavaa.

Kiitos TuijaK

Aivan mahtava tarina. Kappalejaossa on ongelmia, mutta niinhän meillä kaikilla kai on alkuun ollut tänne tuotujen tekstien kanssa.

Hauskaa, hyvää ja selkeää kerrontaa. Mukava juonirakenne, joka todella osaa yllättää.

Jääkiekkomaailmaan sovitettu omalla tavallaan vekkuliminenkin tarina, joka on rakennettu tunnetun "apina selässä" ilmiön ympärille.

Huumorilla sidottu kertomus on mukavaa luettavaa, joka tempaa lukijan matkaansa kyllä välittömästi aivan alkuvihellyksestä lähtien.

Jos nyt pientä epätarkkuutta olen löytävinäni jääkiekon sääntökirjan pykälistä tuon ylivoimapelin aloituspaikan suhteen, niin ei se tunnelmaa missään tapauksessa latista. Itse asiassa kirjoittaja käsittelee teemaansa todella miellyttävällä otteella ja luo juonelliset käänteet sopivasti yllättäväksi. Varsinkin tuo apinan ilmestyminen Lahtisen selkään noin yllättävästä paikasta.

Perustelen sitä, etten täyttä tähtisikermää tälle antanut seuraavasti: Lätkäpeleistä tuttu sanonta apinan putoamisesta on liitetty yleensä maalittoman kauden katkeamiseen ja niin tässäkin tapauksessa.
Jotenkin koen tarinan jäävän hieman kesken ja pohdinkin, olisiko sitä voinut jatkaa juonellisen rakenteen kärsimättä niin, että peli olisi viety loppuun?

Lahtisen kohdalla homma tietysti taisi jäädä, mutta nähdäkseni kirjoittajan taidolla ja mielikuvituksella olisi ehkä vielä voinut saada esiin lukijalle lisää nautintoainesta.

Kiitos kirjoittajalle ja kirjoittamisen iloisia hetkiä jatkoonkin.

Aivan alkuun kavahdin hieman runosi pituutta. Runohan on monesti lyhyt ja tiivistetty kuvaus, joka kätkee sisälleen symboliikan kautta avautuvan sanoman.

No joo, kyllähän minä symboliikkaa tästä olen löytävinäni. "Takkatuli" ei ehkä ole se suoranainen sanoma tässä runossa, vaan runo kuvaa aivan muuta. Runon lukee jokainen omien kokemustensa ja tuntemustensa kautta omalla tavallaan, ja itse olin saavinani tästä esiin tunne-elämyksellisen kuvailun. Runon takkatuli roihuaa ja hiipuu tunteiden lailla ja heijastaa säteilyssään tunnekokemusten kirjoa.

Vaikka siis hieman kavahdin alkuun runon mittaa, niin sepä vain puhuttelikin omalla tavallaan ja jopa löysin siitä itselleni soveltuvaa samaistumisen tunnelmaa.

Kiitos runostasi. Luen runoja mielelläni. En aina tiedä miksi, mutta monesti ne puhuttelevat sisäisellä vertauskuvallisuudellaan.

Kuljenko lukiessani tätä kirjoittajan kanssa samoilla aalloilla? Ei sillä ole väliä, sillä runojen maailma on vertauskuvallinen ja kokemukset siellä ovat henkilökohtaisia.

Tästä runosta pidin.