 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Eadin!
Olet valinnut aiheen, joka noataa kipeitä muistoja monen lukijan mieleen. Siksi en lähde laatimaan arvostelua tekstillesi, mutta kommentin verran käsittelen sitä.
Luot tekstilläsi tapahtumaketjukuvauksen syvästä kaipauksesta, joka johtaa itsemurhan kautta haettuun lopulliseen ratkaisuun. Kerronnasta ei selviä, mikä on johtanut tuon kaivatun henkilön poismenoon. Onko siinä kyse tapaturmasta, sairaudesta vai onko siinäkin kyseessä itsemurha.
Tuolla seikalla ei sinällään ole merkitystä muutoin kuin siinä mielessä, että oman käden kautta tapahtunut kuolema on moninkertaisesti järkyttävämpi ja vaikeimmin ymmärrettävissä, ja se nostattaa jälkeenjäävien mielessä monenlaisia mietteitä siitä, olisiko ollut jotain tehtävissä. Jopa syyllisyyden tunteita tapahtumiin johtaneista seikoista.
Vaikka tarinassasi kerronnan päähenkilö hakee helpotusta omaan pahaan oloonsa äärimmäisen ratkaisun kautta, niin tarina ei lopu siihen. Ehkä kertomustakin olisi syytä jatkaa kuvailuun niiden rakkaitten tuskasta, jotka aina jäävät jälkeen.
Itsemurha ei ole ratkaisu. Se on pako elämästä.
------
Kirjoitat hyvin ja ilmaisukielesi on selkeää ja kuvailu nousee esiin tavallaan lempeän ymmärrettävässä muodossa. Saat lukijan mielenkiinnon sitoutumaan aiheen seuraamiseen, joten kerronnan seuraaminen on sujuvaa.
Jään mielenkinnolla odottamaan seuraavia tekstejäsi. Sujuvasta ilmaisustasi voisin päätellä kirjoittamisen olevan sinulle helppo ja luonnollinen tapa ilmaista itseäsi ja tunteitasi.
Kiitos tekstistäsi.
---Arska---
