Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Heh, ihan huvittava tarina tällaisista perus arjen vastoinkäymisistä. Joitain kirjoitusvirheitä näin mutta pääosin hyvää tekstiä. Syksyä odotellessa!

Ihan jännä tarina vähän sellaisesta pelottavasta suosta. Suolla kulkeva ämmä joka raahaa täydenkuun aikaan mukanaan isoa kiveä... Tämä ajatushan voisi toimia pitemmänkin (kummitus)tarinan pohjana.

Aika samoilla linjoilla Arskan kanssa. Hyvää tekstiä, missä nimikkohahmo Dööddömummo pääsee loistmaan. Poikien hahmoihin olisi voinut saada vähän lisää kuvailua, jotta lukija erottaisi paremmin heidän persoonallisuutensa toisistaan.

Loppu tulee jotenkin kesken mielestäni, tai vaikka teksti loppuu niin se ei jotenkin tunnu hirveän "lopulta". Mutta Arskan kommenttiin vastasitkin että tämä ehkä onkin vain alku, joten ymmärsinkö oikein että tarina siis tulee vielä jatkumaan?

Ah tämän tarinan muistankin, olen lukenut ennenkin. Yksi suosikeistani sun tarinoista tämä. :)

Tosiaan, viimeinen kappale muuttaakin tilanteen hyvin päälaelleen. Hauska keksintö, että tosiaan oikeasti onkin joku tuollainen robottiprojekti meneillään! Ihan täysin en ymmärtänyt millainen tilanne siinä varsinaisesti on, niin olisi ehkä voinut vähän pidentääkin tuota vikaa kappaletta, selittää enemmän auki. Mutta hyvä, odottamaton käänne.

Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Hyvä lopetus, josko klapikoneesta saisikin hyvän leikkuupuimurin, ja miksei saman tien voisi vetää vähän lonkkaa.

Ernestin kanssa täytyy kyllä olla samaa mieltä siitä että ahkeruus on monella tapaa yliarvostettua. Ainakin sellainen päämäärätön ahkeruus ahkeruuden itsensä takia. Vaikka tämä olikin tällainen aika kepeä hupitarina, niin antoi ihan aitoa ajateltavaakin.

Enpä osaa mitään varsinaisia puutteita tästä huomautella, joitain pikku kirjoitusvirheitä lukuunottamatta.

Otsikko lupaa paljon. Mutta teksti kyllä täyttää lupauksen, koska tämä on ehdottomasti yksi tärähtäneimmistä kirjoituksista mitä olen lukenut! Aikamoista tajunnanvirtaa, yhtään ei voinut tietää mitä tulee vastaan. Milloin keihäänheiton maailmanmestaria valmentaa bulldogi, milloin Sauli pelaa shakkia Napoleonin kanssa, ja maailman viimeinen tunti käytetään turhiin punnerruksiin. Eipä tässä varmaan mitään syvempää pointtia ollut (paitsi se ettei kannata lotota!) mutta hauska oli lukea läpi! Joo, eipä tässä muuta. :D

Jep, itsekään en ekalla lukukerralla hoksannut että sanojen määrä kasvaa joka lauseessa yhdellä. Hyvin toteutettu veto. Kuinkakohan pitkän tarinan tällä lailla pystyisi rakentamaan? Varmaan tässäkin on jo ollut ihan paljon hiomista että on saanut lauseet sopiviksi. (En hoksannut lukevan kommentistakaan tätä heti. Itse en jaksanut alkaa laatimaan palautettani samaan muottiin :D).

Tarina itsessään kaikessa lyhyydessään ei sisällä mitään kovin ihmeellistä, mutta ihan kelpo kuvaus tuollaisesta eron jälkimeininkien aiheuttamasta romahduksesta. En nyt vain tämän perusteella sanoisi että Lassilla "selkeästi on jotain minä-kertojaa vastaan" (tiedä sitten mitä kaikkea taustalla on ollut jota ei tässä mainita), vaikka tietysti ymmärrettävää että se siltä tuntuu. Nojaa.

Ihan kelpo pätkä siis, missä tosiaan eniten antoi tuo ovela pidentyvien lauseiden peli.

Ihan kivaa kuvailua ympäristöstä. Mutta tarinan "pointtiin" en oikein päässyt sisälle. En tiedä, olisin kai kaivannut jotain selkeämpää tarinaa tuolle pojalle, että kuka hän oli, ja miksi tykkäsi niin kalastella tuolla, tai jotain. Ehkä joku tykkää tällaisestakin juonettomasta kuvailusta, mutta itseeni ei tällä kertaa uponnut. No, kiitos tekstistä kuitenkin, aina ei voi tykätä.

Pitkälti samaa mieltä kuin haavanlehti. Todella mukava kertomus. Tulee vähän mieleen joku luontodokumentti, jonka sekaan voisi kuvitella itsensä. Paitsi että tässä ei ole mitään "tarvetta" dokumentoida asioita. Asiat vaan tapahtuu. Juuri tuo haavanlehden jo mainitsema kohta sitten todella täyttää tämän odotuksen. Annoin neljännenkin tähden, mitä aika harvoin annan näin yksinkertaisille tarinoille. Mutta tästä tuli hyvä fiilis. Vähän osuu myös johonkin epämääräiseen unelmaan siitä miten itsekin voisi joskus tulevaisuudessa koittaa elää. Tuskin tulee omalta osalta oikeasti toteutumaan, mutta aina voi sitten kuvitella ja kirjoittaa siitä.

Jos saa yhden kysymyksen esittää, niin onko tarinan nimellä joku erityinen merkitys? Kolmas kevät kuulostaa kivalta, mutta en osaa varmasti sanoa, mitä sillä tarkoitetaan. Ja jos ei ole mitään tiettyä merkitystä, niin hyvä nimi siis siltikin.