Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Hieno runo, joka kertoo vähäelkeisesti koskettavan tarinan. Juuri tämän vuoden loppupuolelle myös aika sopiva.

Täytyy arvostaa sitä miten tässä kohtaa kaksi erilaista maailmankatsomusta. Loppu on hieno. Sivari kohtaa kuolleen kessun ja tekee jopa tälle kunniaa. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Silti toista näkökulmaa voi ymmärtää, ja osoittaa kunnioitusta kuolevalle vanhalle miehelle.

Näin itse olen lähempänä tuota sivaria, mutta tämä vuosi on kyllä (valitettavasti) pakottanut ajattelemaan monia asioita uudestaan. Ei siis missään nimessä kaduta mitkään omat valinnat, mutta hyvähän se sinänsä on ajatella asioita muistakin näkökulmista, ja vähän paremmin alkanut myös ymmärtää tuota kessun näkökulmaa asioihin...

Mielenkiintoiselta vaikuttava tarinan alku.

Alkuun kaksi kirjoitusteknistä juttua:

Kerronta on vähän töksähtelevää. Ainakin nuo lyhyet lauseet antavat sellaista vaikutelmaa. Uma teki sitä. Ja sitten tätä. Tähän tapaan. Jos haluat kehittyä kielellisesti, niin tuo olisi varmaan isoin huomio.

Sitten vähän häiritsi kun aika systemaattisesti oli sekaisin nykyaika ja mennyt aika. Tyyliin: Uma lähti jonnekin. Hän on aina halunnut jotain. Yleensä nämä pitäisi pyrkiä pitämään jompana kumpana, nyt niitä oli jatkuvasti sekaisin.

Sitten itse tarinasta.

Uneksijoiden Valtakunta vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta. Jännä mysteeri myös selvitettävänä, jota pohjustettiin hyvin jo heti alussa uutisella koomapotilaista, ja myöhemmin unizombeilla. Osasin yhdistää nämä toisiinsa jo siinä vaiheessa, ja sitten oli mukavaa lopussa saada vahvistus, että ne tosiaan liittyy toisiinsa.

Hahmoista ei ole hirveästi sanottavaa, koska heidän sisään tässä ei hirveästi mennä. Ehkä se ei olekaan tarpeellista, riippuu toki siitä millainen tarina tästä on tulossa. Mietin vain että tässä ei edes taidettu mainita sitä, että mikä Uman ja Elaquorin suhde oikeassa maailmassa on. Mutta ehkä se ei ole tämän tarinan kannalta oleellista, en tiedä.

Tuon unidemonin kanssa mietin, että jos se uhkaa syödä sielusi (kunnon ankeuttaja :D) niin eikö sellaisen kohdatessaan järkevä ratkaisu olisi vain vaikka viiltää oma kurkku auki, niin että sitten vain herää turvassa sielu tallessa. No, ehkä se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, vaikka kuinka tietäisi että unimaailmassa ei oikeasti kuole. Ja sitä ei muuten ole mainittu, että miten tuolta Valtakunnasta muuten pääsee takaisin oikeaan maailmaan, kuin kuolemalla.

Oikein hyvä kuvaus paapan poismenon aiheuttamasta menetyksestä tuolle perheelle. Kieli on hyvää ja tilanteeseen on helppo samaistua. Vaikka kenenkään nimeä ei edes mainittu, niin silti pojan voi helposti kuvitella antamassa piirustusta isälleen.

Mitään kovin erityistä tai yllättävää tässä ei kuitenkaan ollut. Joitain aiempia kirjoituksiasi muistellen jäin ehkä jotain sellaista odottamaan. Tämä oli siis ihan hyvä, mutta korkeimmat tähdet olisi vaatineet vielä jotain lisää.

Heh, ihan huvittava tarina tällaisista perus arjen vastoinkäymisistä. Joitain kirjoitusvirheitä näin mutta pääosin hyvää tekstiä. Syksyä odotellessa!

Ihan jännä tarina vähän sellaisesta pelottavasta suosta. Suolla kulkeva ämmä joka raahaa täydenkuun aikaan mukanaan isoa kiveä... Tämä ajatushan voisi toimia pitemmänkin (kummitus)tarinan pohjana.

Aika samoilla linjoilla Arskan kanssa. Hyvää tekstiä, missä nimikkohahmo Dööddömummo pääsee loistmaan. Poikien hahmoihin olisi voinut saada vähän lisää kuvailua, jotta lukija erottaisi paremmin heidän persoonallisuutensa toisistaan.

Loppu tulee jotenkin kesken mielestäni, tai vaikka teksti loppuu niin se ei jotenkin tunnu hirveän "lopulta". Mutta Arskan kommenttiin vastasitkin että tämä ehkä onkin vain alku, joten ymmärsinkö oikein että tarina siis tulee vielä jatkumaan?

Ah tämän tarinan muistankin, olen lukenut ennenkin. Yksi suosikeistani sun tarinoista tämä. :)

Tosiaan, viimeinen kappale muuttaakin tilanteen hyvin päälaelleen. Hauska keksintö, että tosiaan oikeasti onkin joku tuollainen robottiprojekti meneillään! Ihan täysin en ymmärtänyt millainen tilanne siinä varsinaisesti on, niin olisi ehkä voinut vähän pidentääkin tuota vikaa kappaletta, selittää enemmän auki. Mutta hyvä, odottamaton käänne.

Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Hyvä lopetus, josko klapikoneesta saisikin hyvän leikkuupuimurin, ja miksei saman tien voisi vetää vähän lonkkaa.

Ernestin kanssa täytyy kyllä olla samaa mieltä siitä että ahkeruus on monella tapaa yliarvostettua. Ainakin sellainen päämäärätön ahkeruus ahkeruuden itsensä takia. Vaikka tämä olikin tällainen aika kepeä hupitarina, niin antoi ihan aitoa ajateltavaakin.

Enpä osaa mitään varsinaisia puutteita tästä huomautella, joitain pikku kirjoitusvirheitä lukuunottamatta.

Otsikko lupaa paljon. Mutta teksti kyllä täyttää lupauksen, koska tämä on ehdottomasti yksi tärähtäneimmistä kirjoituksista mitä olen lukenut! Aikamoista tajunnanvirtaa, yhtään ei voinut tietää mitä tulee vastaan. Milloin keihäänheiton maailmanmestaria valmentaa bulldogi, milloin Sauli pelaa shakkia Napoleonin kanssa, ja maailman viimeinen tunti käytetään turhiin punnerruksiin. Eipä tässä varmaan mitään syvempää pointtia ollut (paitsi se ettei kannata lotota!) mutta hauska oli lukea läpi! Joo, eipä tässä muuta. :D