Suomen maa
Nyt päivä käy jo valkeemaan
ja aamu tullut on.
Näin aurinkomme kaiken saa
taas uuteen valohon.
On kauniit vetehemme
ja äänet hongiston.
Me kaipaa muuta emme
kun täällä onni on.
Mä katson yli maamme
yli vetten laineiden.
Me sulta kaiken saamme
näin kautta aikojen.
Soi hiljaisuus mun korvissain
kuin kanteleeni ääni.
Mik auvoisampaa olla vois
kuin tämä meidän lääni?
Sen metsät, suot ja järvehet,
sen kauniit laaksot, lehdot.
Sen miehet, naiset, lapsoset
ja pienoistemme kehdot.
Jos täällä ei ois kotimaa
niin missä sitten oisi?
Kun Suomen maata kauniimpaa
ei missään olla voisi.
