 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Oma reaktioni on aika erilainen kuin haavanlehden. Mielestäni aika masentava kuvaus "näyttelyesineenä" tai "myyntikappaleena" toimivan, vieläpä vähemmän halutun sellaisen, koiran näkökulmasta. Toki lopussa on jonkinlainen mahdollisuus paremmasta, kun joku vanha rouva haluaa koiran ja vie hänet pois häkistään. Itseäni tämä ei kuitenkaan hirveästi lohduta, kun lemmikin saaminen ylipäänsä rakentuu noin hirveän koiranelämän päälle, ja kuka tietää miten hyvän kodin tuo vanha rouva sitten oikeasti tulee tarjoamaan. Olen vähän pessimisti.
Mutta jonkinlaista syvyyttä tässä on, kun se laittaa tällä tavalla ajattelemaan, ja vieläpä herättää eri lukijoissa hyvin erilaisia tunteita. Se on hyvä.
Kirjoitusvirheitä oli aika paljon, niissä voisit koittaa olla pikkuisen huolellisempi.
Ovi on tosiaan vähän erikoinen valinta tarinan nimeksi, ei ehkä kuvaa tarinan syvintä olemusta, mutta toisaalta olen haavanlehden kanssa samaa mieltä siitä, että kun tarinaa kerrotaan pitkälti juuri tuon oven kautta, niin ihan looginen nimi se sinänsä on. Riippunee siitä, mitä puolta tarinasta haluaa nimessä nostaa esiin.
