Arvostelut käyttäjältä Jästipää

Tarina itsessään oli minusta hauska ja hyvä. Tässä oli tilannekomiikkaa ja tarinassa kuvatun kaltaisia ihmisiä on oikeastikin olemassa... :) Se missä tämä teksti ei sitten toiminut menee tavallaan tekniselle puolelle, josta Alapo aika paljon jo palautetta antoikin. Kolmoispisteet, capslockin käyttö ja kieliopilliset sattumukset häiritsivät vahvasti lukukokemusta, mistä syystä tätä oli välillä jopa ärsyttävä lukea. Kannattaa lukea romaaneja (ja toki paljon muutakin kirjallisuutta) ja niistä ammentaa mallia ja tyylikeinoja, miten tuottaa kaunokirjallista tekstiä. Nyt tästä jäi sellainen vaikutelma, että tämä oli hieman päämäärättömästi kirjoitettu ilman, että lopullista tekstin muotoa oli kunnolla mietitty. Mutta kokonaisuus oli kuitenkin hyvä ja toi hymyn huulille.

Rankkoja tarinoita tässäkin. Tämä oli kokoelma lyhyitä kuvauksia erilaisista tapahtumista, mutta henkilöt ja miljöö olivat samat, mikä sitoi tarinat toisiinsa. Tästä tuli mieleeni, että onko tässä kenties jonkun muistelmista kyse? Toivon todella, että ei, koska tuollaisia kohtaloita en toivoisi kenekään kokevan. Tekstinä tämä ei minusta tällaisenaan ihan toimi. Nämä olisi hyvä yhdistää ja sitoa keskenään yhtenäiseksi tarinaksi, eikä tällä tavalla siroteltuina erillisinä otteina. Tietenkin siteeksi tarvitaan jokin punainen lanka, joka juonellisesti punoo paketin yhteen, onko se sitten tarina jonkun päähenkilön näkökulmasta kirjoitettuna, ehkä jonkinlaisen elämänkertatyylin mukaan? Draamaa tässä on kyllä paljon, joten aineksia isompaan kokonaisuuteen löytyy.

Vahvasti tunteikas teksti ja aika karukin. Minulle tuli tästä sellainen mielikuva, että henkilö jota vihataan on kertojan vanhempi tai ehkä isä-/äitipuoli. Katkeraa tilitystä kertoja-minältä ja luo surullisen tunnelman. Kirjoituksellisesti tätä mielestäni voisi viilata hieman. Puhekielen käyttö sinänsä sopii mielestäni hyvin tähän tekstiin, mutta pientä korjattavaa on, esim. pää-asia -> pääasia.

Minä pidin tästä. Teksti oli samalla kyyninen, kantaaottava, mutta myös tietyssä mielessä humoristinenkin. Aihe oli tärkeä, koska liian usein yhteiskunnassa vanhukset unohdetaan hoitolaitoksiin. Oikolukua teksti kyllä kaipaa, sillä jonkin verran oli kirjoitus- ja kielioppivirheitä jäänyt matkan varrelle.

Pidin tästä. Mukavan lyhyt ja naseva sekä kantaaottava scifi kirjoitus, jossa on riipaisu huumoriakin mukana. Kielioppisääntöjä on syytä kerrata ja teksti oikolukea useampaan kertaan vielä. Karu näkemys tulevaisuudesta on hyvin kerrottu ja tunnelma on osattu luoda kivasti. Kuten Alapokin totesi, tietynlaista kankeutta tekstissä on. Esim. "Hän näki katossa vihreänä hehkuvan systeemin" -> systeemi -sanan käyttö tekee lauseesta hieman kömpelön ja antaa hutiloidun mielikuvan että koska kirjoittaja ei viitsinyt miettiä mitään parempaa kuvausta, niin käytti sanaa systeemi. Tällaiset varjostaa sinänsä hyvää tekstiä, joten näitä voisi muokata paremmaksi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä ja ytimekäs scifi tarina.

Tämä teksti oli sinulla aiemminkin täällä, tosin tämä oli nyt muokattu edellisestä. Minusta tämä muokattu versio on parempi kuin se edellinen. Yhä kuitenkin minua häiritsee metalliset rakkauden aallot. Hyvin proosarunomainen teksti, joka sinällään on hyvin kirjoitettu, mutta merkitys jää hieman salaperäiseksi lukijalle...

Hauska teksti ja mielenkiintoinen oivallus, joka ainakin minussa herätti paljonkin ajatuksia. Grillipannun arvoinen mies... heh... Sitä jäin miettimään, että onko tämä oikeasti runo? Minusta tämä on enemmän proosallista kerrontaa kuin runo ja sopisi paremmin minuuttinovelliksi (tai raapaleeksi, oliko tuossa sata sanaa?). Joka tapauksessa hauska pieni teksti, joka toi hyvän mielen ja herätti ajatuksia. Kiitos! :)

Sinänsä hyvin kirjoitettu dialogi ja viimeinen lause oivallisesti avaa miksi tässä oli vain dialogia. Hieno idea. Sisällöllisesti tämä kuitenkin jää minusta turhan köyhäksi. Kaksi henkilö keskustelee niitä näitä ja sopii tapaamisen, entä sitten? Mikä oli tarinan sanoma? Hyvin kirjoitettua tekstiä, en huomannut varsinaisia kielioppivirheitä tms. Olisi mielenkiintoista lukea miten tuo itse tapaaminen sujui... :)

Kohtuu lyhyt teksti, joka jää kesken, mistä syystä juonellisesti tarinaa on hieman hankala arvioida. Tarina lähtee hyvin liikkeelle ja herättää lukijan kiinnostuksen heti alkumetreillä. Ainakin minä mielelläni lukisin tälle jatkonkin, mitä Helgalle tapahtuu. Kirjoituksellisesti tässä on aika paljon haasteita. Oikeinkirjoitus- ja kielioppisäännöt kannattaa kerrata ja tekstille olisi hyvä tehdä oikolukua pariin otteeseen. Kappalejakoahan tässä ei varsinaisesti ollut, koska jokaisen lauseen jälkeen vaihtui rivi. Tämä teki tekstistä hieman rasittavan lukea eli teksti kannattaa jakaa kappaleisiin eikä jokaisen lauseen jälkeen tule tehdä rivinvaihtoa. Alapolla olikin hyviä kommentteja ja tarkempia ohjeita tekstin korjaukseen. Lisäisin niihin vielä sen, että Helgan nimeä toistettiin tekstissä melko paljon. Kannattaa käyttää välillä nimen sijaan kiertoilmaisuja tai pronomineja.

Olen samaa mieltä Alapon ja Tarran kanssa. En ymmärrä miksi nämä pitää kirjoittaa sana per rivi? Se ei toimi tyylinä ja runossa se rikkoo ennen kaikkea runon rytmin, joka tulisi miettiä tarkkaan runoa laadittaessa, sillä se on tärkeä osa runoa. Kun kirjoittaa sanan per rivin ei ole mitään rytmiä. Lukijalle tällainen on todellä ärsyttävä muoto ja jos tämä olisi yhtään pidempi, sitä ei jaksaisi lukea. Itse runo on sinänsä kyllä ihan hyvä ja se pääsisi paremmin oikeuksiinsa ja saisi sanomansa kaikumaan paremmin, kun rakenne olisi mietitty paremmin. Sinulla on hyviä ideoita näille runoille ja osaat hahmottaa tiiviiseen pakettiin paljon tärkeää kerrottavaa ja tunnelatausta, mutta tämä muoto sotii sitä vastaan.